perjantai 25. tammikuuta 2013

Tuli tuossa mieleen kun kauppakasseja selkä vääränä sisään kannoin että olen joutunut petoksen kohteeksi. 17 vuotta sitten kun alettiin perheenlisäystä miettimään, luettiin kaikenmaailman vauvalehtiä ja muuta, kuinka helppoa ja ihanaa on lasten kanssa. Niissä kerrottiin kuinka ensimmäiset vuodet menee ja miten ne kehittyy. En tuolloin tajunnut että siihen oli syy miksi ne kertomukset loppuivat kuin seinään 10 ikävuoden kohdalla. Missä on neuvolatädin vastuu!?? Kertaakaan se ei kysynyt "Olettehan tietoisia paljonko se lapsi syö kun kasvaa isoksi?" Kyllä siellä esitellään desin bona-purkkeja mitä sille tulee syöttää. Nyt kun miettii niin olisi ollut jo silloin aiheellista kantaa neljä kauppakassia evästä pöytään näytteeksi ja sanoa "Tässä on sitten 16-ikävuoden päiväsatsi."

Lapsi kun tulee murrosikään, varsinkin bodaus-harrastuksen aloitettuaan se syö kuin jääkarhu- jos sen eteen laitettaisi kokonainen valaanruho niin se olisi muutamassa päivässä kaluttu samaan kuntoon kuin niissä luontodokumenteissa. Aluksi meinasin verrata tuota ruokahalua hevoseen, mutta tässä päivät kun noita hummia kattelee niin vähemmän ne syö tuota heinää kuin tuo esikoinen ihmisruokaa. Kanalassa on toistakymmentä kanaa jotka munii ihan tuskissaan ja kaakattaa paikat hellinä, muttei ne silti pysy tuon esikoisen aamupalavauhdissa. Maitoa kannetaan lavallinen kaappiin harva se päivä ja aina se on loppu...siinä kun on sitä proteiinia. Proteiinijauhetta se lappaa puurokauhalla sen maidon sekaan monta kertaa päivässä ja haisee sitten pahalle kun on ilmavaivoja. Kahvia menee kolme pannua päivässä ja tästä kaikesta johtuen tietenkin kiloittain paskapaperia. Olen tuuminut että voisko tuolle syöttää kuivamuonaa, samaa kuin tuo koira syö. Siinä kuitenkin on kaikki ravintoaineet kohdillaan ja halvaksikin tulisi. Kerran tarjosin kupillista - kieltäytyi. Ihmeellistä nirsoilua, luulisi olevan sen verran kiitollinen vanhemmilleen että vähän joustaisi noissa ruokailutottumuksissa kun niin kovasti iskän lompakkoakin keventää.

Muutoin pääsee kohtuullisen helpolla. Riittää kun iltaisin nuuhkaisee ettei marihuana haise vaatteissa eikä kovin pahasti silmä seiso päässä kotiin tullessaan.

Kaikesta tästä huolimatta näiden omien kanssa on kuitenkin kohtuullisen helppoa...hyviä poikia kaikki ja niin arvokkaita. :) Sain kauppakassit purettua, otan oluen. :)

1 kommentti:

  1. Hei, ja kiitos hyvästä blogista!
    Kirjoitat oikein osuvasti, itsekin työni puolesta (hieman eri alan viranomaisena) toisinaan törmään kirjoituksissasi esiintyviin ihmistyyppeihin. Ja joitain yhteneväisiä tunteita esiintyy koiriin liittyviin teksteihinkin.

    Hyvää vuoden jatkoa!

    VastaaPoista