Tänään tuossa istuin pihakiven päällä ja kummastelin kanojen touhuja. Siinä sitten havaitsin kummallisia yhtäläisyyksiä ihmiselämän kanssa ja hieman huvittuneena sitä tuumin, vaikka vakavasta aiheesta onkin kyse. Eläinmaailmassa tosin näiden ongelmien ratkaisu on usein helpompaa ja lopullisempaa kuin ihmismaailmassa varsinkin jos nämä eläimet elää ihmisten parissa, mutta ihmeellisiä yhteensattumia löytyy verrattuna moniin tarinoihin mitä olen tässä vuosien varrella kohdannut. Liekö syy niihin ihmisten käyttäytymiseen sitten jossain syvällä primitiivisyyden pimeässä sopukassa? Mutta, tässä Pirkan tarina:

Pari vuotta sitten Pirkan alku vietti aikaansa paikallisen K-marketin luomu-kananmunahyllyssä. Siellä se odotti vuoroaan päästä jonkun pannulle pekonin kera. Sitten tuli ihminen ja ei laittanutkaan Pirkka-munaa pannulle vaan laittoi sen hautomakoneeseen - muutaman viikon päästä syntyi Pirkka-tipu. Siellä se sitten kasvoi kanalassa mm. Siwan luomumunahyllystä löydetyn Eldorado-kukon kanssa ilman iskää ja äitiä. Pirkasta tuli nainen, Eldorado-veli lähti uuteen kotiin.

Pian kanalaan muutti Gynther köyrijäkukko, joka otti heti nuoren Pirkan kohteekseen. Se alisti Pirkkaa, käytti sumeilematta hyväkseen ja hakkasi tämän verille nokallaan. Hetken touhua seurattuaan tuli virkavalta paikalle, totesi Gyntherin toiminnan olevan törkeää, julmaa ja vastoin kaikkia eläinoikeussäännöksiä joten Gynther tuomittiin kuolemaan ja tämä mielenvikainen kukko päätyi jonkun pannulle punaviinikastikkeen kera. Pirkka oli pelastettu ja oikeus toteutunut.

Gynherin jälkeen kanalaan muutti Jörn-kukko, joka varovasti totutteli uuteen ympäristöönsä. Samalla Pirkka tunsi suunnatonta tyhjyyttä sielussaan menetettyään elämänsä alfa-uroksen, Gyntherin, joka kuitenkin oli yleensä aivan ihana kukko ja varsinkin hyvä isä jälkikasvulle. Jotenkin Jörnin "renttumaisuus" kiehtoi Pirkkaa, joten tämä hakeutui tämän uuden uroksen läheisyyteen. Eipä aikaakaan kun Jörn alkoi alistaa Pirkkaa, köyri ja pahoinpiteli tämän verille päivittäin. Silti Pirkka on edelleen rakastunut, seuraa Jörniä paikasta toiseen koska ilmeisesti kuitenkin Jörn on yleensä niin ihana ja hyvä isä. Tällä hetkellä Jörn on saanut varoituksen ja toisenkin varoituksen, kuten oikeusjärjestelmässä on tapana. Mutta, pahoin pelkään että tuomiolle se vielä joutuu..

Ohessa valokuva Jörnistä ja kannoilla kulkevasta, pahoinpidellystä ja selästään vammautuneesta Pirkasta, joka ei koskaan jätä miestään...ihan kuin Ville-vaimonhakkaaja ja Marketta.

Kävin tuossa eräänä päivänä radiohaastattelussa, ja tunsin lievän piston sydämessäni toimittajan kysyessä ensitöikseen "Mitkä ovat sinun suosikkiblogejasi?" Hieman hämmennyin tästä kysymyksestä ja jouduin nolosti vastaamaan ettei minulla ole juurikaan ollut aikaa tutustua blogimaailmaan tämän arjen viedessä kaiken aikani niin työn, kodin- kuin lastenhoidonkin merkeissä. Samassa yhteydessä kuulin että useimmat bloggaajat tienaavat joskus ihan mukavastikin taskurahaa bloginsa ja etenkin sen sponsoreiden/mainostajien tuotoilla. Kotiin päästyäni sitten kaadoin tilkan skottia lasiin ja aloin tutustumaan tähän blogimaailmaan, joka oli siis jäänyt täysin minulle tuntemattomaksi.

Lievä alemmuuskompleksi alkoi hiipiä sieluuni kun katselin erilaisia sisustus- ja leivonta- ym. blogeja. Niin hienosti niitä oli rakenneltu, laitettu oikeasti todella tyylikkäitä kuvia ja blogien ulkoasukin oli aivan mahtava. Siinä sitten aloin miettiä miten voisin omaa blogiani tehdä hieman edustavammaksi ja kauniimmaksi silmälle. Ja voisinko minäkin ehkä tienata muutaman lantin tämän tuotokseni avulla?

Ensimmäisenä aloin miettiä tämän ulkoasua. Pitäisikö tähän liittää jotain asiaan liittyviä kuvia, ihan niinkuin sisustus- ja leivontablogeissa. Hmmm.. Asiaan liittyviä kuvia? Ehkä Kossu-Keijo oksentamassa ei olisi sitä parasta mainosta. Siinä se kuvauksellisesti olisi kontillaan keskellä kävelykatua työmiehen viiva paistaen. Jos ei Keijon ruokalistalla sattunut olemaan jotain vanhaa jo harmaaksi värjäytynyttä lihatuotetta, ei siitä kuvasta saisi edes vaikutelmaa kuinka hyvin se vatsan sisältö sointuukaan tuohon katukivetykseen. Tai sitten vastakohtana Kossu-Keijo selvinpäin?  Ei tule tapahtumaan, ellei Keijo sitten löydä joko Jeesusta tai muijaa joka hänet ruotuun laittaisi. Jälkimmäinen tuskin tulee kysymykseen, koska Keijolla on yleensä kolmen viikon virtsat housuissa joten ellei todella kierosta prinsessasta tai toooosi pelastajasta ole kyse, jää jäljelle enää ensimmäinen vaihtoehto. Eli uskoontuloa odotellessa..

Entäs ne aiheeseen liittyvät mainokset ja sponsorit? Hmmm.. Vieroitusklinikan mainos antaisi ehkä mielikuvan "Lasi skottia suosittelee", joka puolestaan taas ohjaisi lukijan tiettyihin mielikuviin tämän blogin kirjoittajasta. Vastakohtana taas Suomen kannabisyhdistyksen mainos ehkä antaisi lukijalle vääränlaisia käsityksiä sekä kirjoittajasta että koko ammattikunnasta - se saattaisi olla mielikuva poliisin kenttäryhmän saunaillasta, johon on sponssattu kilo ruohoa joka sitten kasataan kiukaalle kaikkien pössyteltäväksi. Voi sitä reppanaa virkamiestä joka seuraavana päivänä homeongelman vuoksi verestävin silmin osuu vastakkain jonkun tämän mainoksen nähneen  lukijan kanssa...ei hyvä.

Pysyn siis edelleen persaukisena tämän harrastuksen suhteen..

Tämä blogihomma tuntuu nyt olevan ihan hyvässä nosteessa ja kiitos siitä kuuluu teille arvon lukijat. Lämmittää kummasti jo kylmettyvää sydäntä. :) Perustin sille oman fb-sivuston. Tulevaisuudessa sinne tulee lyhyitä "kuohumisia", ehkä aiheeseen liittyviä valokuvia sekä ilmoitus jos on julkaistu taas jotain "inhorealistista" tuotantoa (blogista käytettyä kuvausta lainatakseni ). Naama ja nimi on palanut jo pariinkin otteeseen niin arkielämässä kuin "Perkeleen helvetit mc:n" alajaostossakin, joten sivusto on julkinen. :) https://www.facebook.com/lasiskotti

Loma lähenee loppuaan. Vielä viikko jäljellä ja vihdoin pääsen keskittymään rentoutumiseen, toisin sanoen kaikki rästissä olleet hommat on tehty. Niitä hommia tässä skottilasin ääressä miettiessäni, vertailin niitä kuvitellakseni normaalin ja keskinkertaisen kultainen noutaja-farkkuvolvo-kaksi lasta-perheeseen.:

Tavisperhe: "voitko viedä tämän kirjeen kauppareissullas postiin?"
Meillä: "Voitko viedä tämän kirjeen kauppareissullas postiin...ja niin, sitten olis nämä kahdeksan jääkaapin kokoista ja -painoista laatikkoa jotka pitäis viedä myös?"

Tavisperhe: "Voitko siirtää tuon sohvan tuonne toiselle seinälle?."
Meillä: "Voitko siirtää tuon vajan tuohon toiselle seinustalle...hyvä...tai, nosta se vielä ilmaan ja käännä se toisinpäin...ja uus oviaukko siihen ikkunattomalle seinälle olis kiva."

Tavisperhe: "Voitko kiinnittää tuohon sellaisen ikkunalaudan kukkia varten?"
Meillä: "Voitko purkaa tuon seinän, ja sitten tuon toisen, ja sitten jos vielä rakentaisit tuon toisen seinän uudelleen metrin päähän ja toisen ihan siihen viereen?"

Tavisperhe: "Tässä olis tämä pieni esite, niin voisitko viedä sen minun ystävälle samalla kun menet kaupunkiin?"
Meillä: "Tässä olis 300 kiloa näitä lisäravinteita hevosille, voisitko viedä ne minun ystävälle samalla kun menet kaupunkiin ja kannatko ne vielä sisään?"

Jotenkin töissä pääsee vähän helpommalla, tavallaan. Mutta nyt ne on tehty..

Muistan kun silloin viimeistä vuoroa ennen lomaa tehdessäni olin lyöty ällikällä. Yö töissä eikä ainuttakaan tappelua keskustassa...paitsi se Leifin ja Jonnen välinen tappelu nurkan takana jonka säännöt oli sovittu herrasmiesmäisesti jo etukäteen baaritiskillä kriisin kohdatessa - "mennään ulos nurkan taakse, maassa makaavaa ei potkita ja käytetään vain nyrkkejä". Jokainen Matti Meikäläinen siis sai nakit vuorollaan grillijonossa vaikkei ulkonäkö välttämättä miellyttänytkään takana jonottavaa Testo-Teemua.

Sadan hengen kotibileissä kukaan ei vittuillut, ei osoittanut mieltään eikä kukaan oksentanut nurkalla. Ei kovin kauaa sitten olis osa noista räkänokista aukonut päätään lökäpöksyissään "Etsä tiiä kuka mun isä on, painu kyttä vittuun!" Nyt, puolet näytti peukkua keskisormen sijaan. Kukaan finninaama ei oksentanut.

Se oli loistava yö aloittaa kolmen viikon loma.. Jos sama linja on nyt jatkunut, takaisin töihin mennessäni on "Perkeleen Helvetit MC:n" pojat myyneet pyssynsä ja ostaneet koko rahalla saippuakuplia, ja Ville-Vaimonhakkaaja käynyt kukkakaupassa. Kossu-Keijo vetää Batterya raakana ja Mari-Mari vetää savut sähkötupakasta..

Tuollaisina vuoroina tuntuu, ettei maailma ihan alamäkeen ole menossa...tai ainakin se alamäki muuttuu tasaiseksi suoraksi välillä..

Mutta, vielä viikko ja sitten katsomaan onko se maailma muuttunut..:)