Lasi skottia

Loma lähenee loppuaan. Vielä viikko jäljellä ja vihdoin pääsen keskittymään rentoutumiseen, toisin sanoen kaikki rästissä olleet hommat on tehty. Niitä hommia tässä skottilasin ääressä miettiessäni, vertailin niitä kuvitellakseni normaalin ja keskinkertaisen kultainen noutaja-farkkuvolvo-kaksi lasta-perheeseen.:

Tavisperhe: "voitko viedä tämän kirjeen kauppareissullas postiin?"
Meillä: "Voitko viedä tämän kirjeen kauppareissullas postiin...ja niin, sitten olis nämä kahdeksan jääkaapin kokoista ja -painoista laatikkoa jotka pitäis viedä myös?"

Tavisperhe: "Voitko siirtää tuon sohvan tuonne toiselle seinälle?."
Meillä: "Voitko siirtää tuon vajan tuohon toiselle seinustalle...hyvä...tai, nosta se vielä ilmaan ja käännä se toisinpäin...ja uus oviaukko siihen ikkunattomalle seinälle olis kiva."

Tavisperhe: "Voitko kiinnittää tuohon sellaisen ikkunalaudan kukkia varten?"
Meillä: "Voitko purkaa tuon seinän, ja sitten tuon toisen, ja sitten jos vielä rakentaisit tuon toisen seinän uudelleen metrin päähän ja toisen ihan siihen viereen?"

Tavisperhe: "Tässä olis tämä pieni esite, niin voisitko viedä sen minun ystävälle samalla kun menet kaupunkiin?"
Meillä: "Tässä olis 300 kiloa näitä lisäravinteita hevosille, voisitko viedä ne minun ystävälle samalla kun menet kaupunkiin ja kannatko ne vielä sisään?"

Jotenkin töissä pääsee vähän helpommalla, tavallaan. Mutta nyt ne on tehty..

Muistan kun silloin viimeistä vuoroa ennen lomaa tehdessäni olin lyöty ällikällä. Yö töissä eikä ainuttakaan tappelua keskustassa...paitsi se Leifin ja Jonnen välinen tappelu nurkan takana jonka säännöt oli sovittu herrasmiesmäisesti jo etukäteen baaritiskillä kriisin kohdatessa - "mennään ulos nurkan taakse, maassa makaavaa ei potkita ja käytetään vain nyrkkejä". Jokainen Matti Meikäläinen siis sai nakit vuorollaan grillijonossa vaikkei ulkonäkö välttämättä miellyttänytkään takana jonottavaa Testo-Teemua.

Sadan hengen kotibileissä kukaan ei vittuillut, ei osoittanut mieltään eikä kukaan oksentanut nurkalla. Ei kovin kauaa sitten olis osa noista räkänokista aukonut päätään lökäpöksyissään "Etsä tiiä kuka mun isä on, painu kyttä vittuun!" Nyt, puolet näytti peukkua keskisormen sijaan. Kukaan finninaama ei oksentanut.

Se oli loistava yö aloittaa kolmen viikon loma.. Jos sama linja on nyt jatkunut, takaisin töihin mennessäni on "Perkeleen Helvetit MC:n" pojat myyneet pyssynsä ja ostaneet koko rahalla saippuakuplia, ja Ville-Vaimonhakkaaja käynyt kukkakaupassa. Kossu-Keijo vetää Batterya raakana ja Mari-Mari vetää savut sähkötupakasta..

Tuollaisina vuoroina tuntuu, ettei maailma ihan alamäkeen ole menossa...tai ainakin se alamäki muuttuu tasaiseksi suoraksi välillä..

Mutta, vielä viikko ja sitten katsomaan onko se maailma muuttunut..:)