keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Tulin töistä kotiin, avasin oluen ja mietin päivän tapahtumia. Ajettiin tänään syrjäseudulla ja tuli niin hyvä mieli kun ohitettiin alaluokkalaisten monipäinen joukko, josta jokainen nosti lapaa pystyyn kun ajettiin ohi. Väläytettiin vähän valoja ja moikattiin takas, kaikilla oli hyvä mieli.

Samalla tuli mieleen ne kerrat kun on törmätty vähän erilaiseen käytökseen vanhempien osalta. Ei ne sitä tahallaan ole tehneet, ainoastaan ajattelemattomuuttaan. Ei ole ihan yksi kerta kun on törmätty kävelykadulla äitiin jonka juniori vetää hampurilaista naamaan, ja äiti sanoo "Nyt jos et syö kiltisti niin poliisisetä vie putkaan", tai se iskä joka yrittää saada hallintaan kuritonta poikaansa "Jos nyt et ole kunnolla niin poliisisetä vie vankilaan." Kas kun eivät sanoneet "Tuo setä on mörkö ja vie teidät mörömörö-maahan jossa on aina pimeää ja te jäätte sinne kunnes kuolette!" Sinänsä tehokas keino saada lapset tottelemaan, mutta niin väärin. Se Matti-Petteri varmaan vertaa poliisisetää muumien mörköön.

Tietty vanhemmilla voi olla huonoja kokemuksia virkavallan edustajista, mutta tuskin ihan joka tapauksessa on reilua siirtää sitä niihin tenaviin. Joskus se sinivalkoinen auto voi olla sen Matti-Petterin ainoa tuttu pelastus. Tosin en yleensä ymmärrä sitä kun se iskä sanoo "kytät on mulkkuja" - jos mulla on ollut "mulkku" putkimies niin en minä niitä kaikkia pidä sellaisina. Mutta, joillakin urpoilla on tapana yleistää.

Joskus se lapsi saattaa eksyä, tai sitä seuraa joku pelottava setä tai muuten pelottaa. Eikä aina ole turvana sitä turvallista iskää tai äiskää, silloin se ainoa sataprosenttisen luotettava ihminen on siinä sinivalkoisessa autossa. Ja jos sitä mukulaa on koko ikänsä peloteltu sillä, ei se varmasti uskalla sitä autoa lähestyä!

Tämä oli nyt tällaista kuohuntaa, mutta joskus on vaan ajateltava.

Hyvää yötä toivoo mörkö. :)

tiistai 30. lokakuuta 2012

Vietettiin tänään iskä-poika-päivää 3veen kanssa. Käytiin gymillä, kylpylässä ja pizzapaikassa syömässä. Vaikkei mitään sen kummempaa kasvatuksellista teemaa ollutkaan, opittiin paljon uusia asioita.

Kylpylään päästessämme mentiin saunaan ja siellä istui lauteilla muutamia eläkeiässä olevia äijänköriläitä. Lauteille noustessamme 3vee huusi "Iskaaa, sun olut unohtui!!!" Vastasin lievää nolostumista kokien "Ei iskällä nyt ole olutta." Istuttiin lauteille ja poika kävi katseellaan läpi jokaisen herran kädet ja totesi ettei kellään ollut olutta kourassa. "Ai, voiko miehet käydä saunassa ilman olutta?" "Kyllä voi" vastasin. Hilpeyttä herätti kun poika tokaisi "Tuossa kaiteella olis kyllä hilveen hyvä paikka sun oluulle."

Käytiin pulikoimassa ja palattiin city-saunaan jonka seinässä oli telkkari. Saunaseurana istui eläkeläismies joka avasi keskustelun ostos-tv:n sisällöstä. Totesi kuinka älyttömiä tuollaiset mainosohjelmat on, ja ihmetteli kuinka on mahdollista että niitä esitetään koska kukaan ei ole niin typerä että sieltä mitään ostaisi. Tokaisin kuitenkin vaimoni tilanneen sieltä samanlaisen paistinpannun jota siinä nyt näytettiin. Tuli syvä hiljaisuus, jonka rikkoi vain kiukaan kuiskaava sihinä. Herra niskat vajosivat nolostuneena muutaman sentin hartioiden väliin ja vaivaantuneena astui alas lauteilta. Avatessaan ovea 3vee huusi perään "Se on hyvä pannu!" Tunsin lievää ylpeyttä pojasta.

Kylpylän jälkeen oli aika mennä syömään paikalliseen kauppakeskukseen. Sisään astuessamme poika muisti paikan samaksi, jossa aikanaan opeteltiin perusasioita narkkareista. Poika kysyi "Onko täällä nyt niitä nalkkaleita?" Vastasin että ei ole, ja että narkkarit tulee paikalle silloin kun nuoret pääsee koulusta. "Miksi ne silloin tulee?" Vastasin "Siksi että ne myy silloin lapsille myrkkyjä." Odotin jo seuraavaa kysymystä, kunnes aulassa ollut kolikoilla toimiva autokeinu pelasti tilanteen- seuraavaan kysymykseen tuskin olisin osannut vastata tavalla jonka poika olisi ymmärtänyt.

Ruokaillessamme näimme kuitenkin ikkunasta Kossu-Keijon ja Masinol-Mikan. Keijo kantoi alkosta kaksi lekaa Tapiota sossun rahoilla ja pari istui kadulla olevalle puistonpenkille. Poikani katseli hetken touhua ikkunasta ja kysyi "Mitä nuo setät tekee?" Vastasin "Sedät juopottelee ja on kännissä, ne on rupuja." Poika selvästi mietti mitä se känni tarkoittaa, mutta varmasti ymmärsi sen kun hetken Mikaa ja Keijoa seurasi. Siinä Keijo sitten avasi sepaluksen ja alkoi lorottaa kadulle, poikani totesi "Katso iskä, lupu pissii kadulle." Olin jo valmiina soittamaan hätäkeskukseen vaikeasta kosmeettisesta haitasta katukuvassa, mutta herrat ymmärsivät poistua paikalta.

Opittiin siis useita asioita tänään:

1. penkkipunnerruspenkistä voi rakentaa lentokoneen jolla pystyy lentämään kuuhun sillä aikaa kun iskä nostaa punttia.

2. Iskä ei syty palamaan vaikka saunassa ei olekaan olutta.

3. Jotkut pitävät meidän paistinpannua huonona...vaikkei se ole...NIIN!

4. Nalkkalit elää iltaisin.

5. Luput hakee sossusta lahaa viinaan.

Tällainen päivä tänään. :)


sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Viimeisen kolmen vuorokauden sisään olen ollut; isä, aviomies, ystävä, kaveri, vihamies, hyvä, paha, eläintenhoitaja, siivoaja, rakentaja, kokki, renki, pyykkäri, kauppias, kuljettaja, mekaanikko, keksijä, viihdyttäjä, lohduttaja, kannustaja, komentaja, pyytäjä, antaja, väsynyt, univelkainen, heikko, avulias, kiukkuinen, nälkäinen, janoinen, tyytyväinen.. Minulla on sohva, tilkka single malt skotlantilaista lasissa...muttei mitään asiaa. Hyvää yötä. :)

torstai 25. lokakuuta 2012

Sain päivän hommat hoidettua ja kaadoin tilkan skottia lasiin. Tuumin tässä sitä kuinka vitutti vaihtaa maasturiin renkaita, kantaa ne alas vintiltä, kuinka paleli ja ranteeseen koski, nälkäkin alkoi olla eikä tunkkikaan toiminut toivotulla tavalla. Yövuoron jälkeen ei moinen homma voisi vähempää kiinnostaa. Noh, se tuli tehtyä aloin miettiä tätä vitutusta joka aina välillä iskee.

Tässä on tullut nähtyä kaikenlaisia valittajia, kuten se mummo jonka kerrostalon ylätasanteella on Mika nukkumassa Lasol-pullo vieressään. Mummo soittaa poliisin paikalle joka käskee Mikan lähteä kävelemään. Samalla mummo kertoo kuinka sydämestä ottaa moinen toiminta ja kuinka seuraavat yöt tullaan valvomaan kun se Mika siellä yönsä nukkui.

Tai se taloyhtiön puheenjohtaja joka odottaa että kello tulee 22.01 ja soittaa hätäkeskukseen kun naapurin betoniraudoittaja kavereineen katsoo jalkapalloa liian kovalla. Poliisipartion mennessä paikalle kaikki sujuu hyvin, volumet on hiljennetty kunnes se taloyhtiön puheenjohtaja tulee sinne partion selän taakse huutamaan "No niin homot, nyt tuli noutaja! Lähdette täältä putkaan niin ettei jalat maata koske! Niin!" Tilanne alkaa kärjistyä ja puheenjohtaja juoksee ulos kämpästä laittaen oven takalukkoon kun myllytys alkaa.

Tai se nuoriherra jonka tyttöystävä on jättänyt. Herra seisoo sillan kaiteella kun ei elämällä ole enää mitään annettavaa. Kaikki on mennyt, koskaan ei tule enää tapaamaan samanlaista tyttöä kuin tuo ihana nuori nainen joka nyt yllättäen lähti hasista myyvän Ahmedin matkaan.

Tai se myyntiedustaja jonka Audin perään on pappa ajanut liikennevaloissa. Puskuriin on tullut painauma, jonka korjaamiseen menee ainakin viikko ja jonka maalivauriota se merkonomi yrittää nenäliinalla hinkata tasaisemmaksi. Elämä on murtunut, mistä hän nyt löytää ehjän auton!?

Muistetaan kuitenkin, että toisaalla on mummo jonka asuntoon on juuri tunkeuduttu ja vanhus on sidottu tuoliin siksi aikaa kun piirongin laatikoita tyhjennetään. Tai jossain on perhe joka pakkasessa  katsoo liekeissä roihuavaa taloaan yöpuvut yllään. Tai jossain joku on saanut puukon rintaansa puolikkaan leijona-viinapullon takia. Tai jossain koululainen laittaa suoneen piriä jota on jatkettu konetiskijauheella. Tai jossain perhe istuu lähiomaisen vierellä sairaalassa ja odottaa mikä hengenveto on viimeinen. Jossain äiti avaa oven kun poliisi tulee tuomaan viestiä kun poika on menehtynyt liikenneonnettumuudessa.

Tietenkään en vähättele kenenkään huolia, mutta onneksi itse tajuan joskus vetää itseäni avarilla poskelle ja pakottaa miettimään, loppujen lopuksi asiat on aika hyvin.Usein ne aiheet on suurempia kuin renkaanvaihto, mutta silti niin pieniä.  Ja joskus tekisi mieli ottaa sitä mummoa, taloyhtiön puheenjohtajaa tai nuortamiestä olkapäistä ja ravistaa, ja huutaa "MIETI!!!"

Hyvää yötä..


keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Tulin eilen soitetuksi töihin ja tehtävän luonteen vuoksi vietin 10 tuntia sairaalan osastolla potilashuoneessa. Olin varustautunut pitkään vuoroon pienillä eväillä ja riittävällä määrällä energiajuomaa. Ei muuta kuin haalari niskaan ja menoksi..

Jo alkuvaiheessa totesin huoneessa olevan kohtuullisen lämmin ja mietin itsekseni että toisenlaiset kengät olisivat poikaa. En sitten lähtiessä tullut ajatelleeksi että maihinnousukengät ei ehkä paras vaihtoehto ole tuollaiseen sisävuoroon. Ensimmäisten tuntien jälkeen huomasin astuessani tuntuvan lätsähdyksen, joka siis tuntui kenkien sisäpuolella. Tuumin että on jo myöhäistä riisua niitä kenkiä ilman vakavaa ympäristöhaittaa, olihan kyseessä kuitenkin infektio-osasto. Olin kuitenkin huojentunut että kengät ovat suht uudet, vedenpitävät joten tuskin sieltä mitään ilmaan leviää, otan ne sitten pois vaikka autotallissa palattuani työmaalle.

Noh, seitsemän tunnin jälkeen totesin että nuo super-high-tech-tactical-maiharit eivät enää pidä tuoksuja sisällään, ja huomasin vieressä istuvan potilaankin elävän valtavaa myötähäpeää vuokseni. Huoneeseen astuva hoitajakin tuli etsimään "kadonnutta kuumemittaria", mutta olin vakuuttunut että hän etsi tuon käryn lähdettä. Katsoi sänkyjen alle ja odotti ilmeisesti löytävänsä kuolleen oravan tai vastaavaa, mutta poistui tuloksetta huoneesta. Hetken päästä poistuin huoneesta hetkeksi enkä voinut välttää spontaania naurun hörähdystä kun oven takana seisoi sairaala-apulainen hengityssuojan kasvoilla. Onneksi kuitenkin selvisi että hän oli menossa siivoamaan naapurihuonetta jossa oli ilmeisesti jotakin tarttuvaa tautia sairastava potilas.

Illan aikana tuli katsottua mm tv:n koko tarjonta kahdesta eri vastaanottimesta, ja erityisen mielenkiintoinen oli sokkokokki-ohjelman jakso. Siellä nätti brunette valmisti ateriaa, ja näytti kansalle kuinka monella eri tapaa porkkanankin voi kuoria. Tosiasiassa sen veitsenkäsittely oli niin kamalaa katsottavaa että jännityksellä odotin milloin se kokkiveitsi lipsahtaa ranteeseen ja kokkiohjelmasta muuttuu aito dokumentaarinen splatter-elokuva. Kuin ihmeen kaupalla tuo tyttönen selvisi kuitenkin loukkaamasta itseään, mutta loppuhuipennuksena kuitenkin palkitsi odotuksen sytyttämällä tv-keittiöön tulipalon. Samalla mietin että mielenkiintoinen tv-formaatti voisi olla sellainen, että laitetaan vaikka "viidakon tähtöset" yhtäaikaa keittiöön, annetaan niille teräviä kokkiveitsiä, kaasuliesi ja paljon kuivaa paperia. ja voittaja on se joka viimeisenä on pystyssä. Ohjelma tosin sitoisi valtavan määrän sairaankuljetuksen ja pelastuslaitoksen yksiköitä, joten sinänsä niillä varmaa parempaakin tekemistä olisi.

Selvisin kuitenkin kunnialla vuorosta ja ajelin myöhään kotiin. Tilkka kanadalaista yömyssyksi ja kyllä nukutti hyvin. :)

lauantai 20. lokakuuta 2012

Tulin töistä, totesin ansainneeni tilkan kanadalaista aamumyssyksi. Olipa taas kaikennäköistä...mutta ehdottomaksi ykköseksi kohosi Hasis-Heikin ja Subutex-Sulon tapaus.

Tähän asti olen kuvitellut että sekaisimmillaan narkkari oli silloin kun Trippi-Teemu pysäytti lsd-flashbackin vaikutuksen alla Nissan Micran kilometrin mittaiselle moottoritieliittymälle, kun totesi ettei auto mahdu kääntymään siitä liittymästä...kuvitteli auton niin pitkäksi limusiiniksi että raapi päätään kuinkas tästä nyt edetään. Kas kun ei soittanut silloin hätäkeskukseen ja pyytänyt paikalle liikenteenohjausta.

Mutta ei, Teemu ei ollut mitään verrattuna Heikkiin ja Suloon. Kaverukset istuivat kamoissaan huoltoaseman pihalla henkilöautossa. Välillä laittoivat rojua ränniin ja välillä nappia naamaan, välillä vähän pössyteltiin. Kävin jutuilla ja päätin että täytyy jututtaa jannuja vähän auton ulkopuolella. Heikki nousi ulos autosta ja ihmettelin mikä käryää, kunnes todettiin että herran hipihopi-mallinen takki on tulessa. Onneksi takki oli kokoa XXXXXL ja Heikki kokoa XXXXS, muuten olisi saattanut jokunen palovammakin tulla. Kuitenkin, kaveri huomautti Heikille että sun takkis on muuten tulessa.. Heikki vastasi: "Häääähh, miitäää viiitttuaaa?" "Niin sun takkis on tulessa, kannattaisko sammuttaa tai ainakin riisua?" "Hääähhh, viiittttuuuuu.." Noh, taputeltiin liekki sammuksiin ja Heikki oli taas turvassa.

Olen vahvasti sitä mieltä, ettei meidän nuorille auta mikään nykymallin huumevalistus jossa kerrotaan kuinka vaarallisia huumeet on ja näytetään hasispiippujen ja ruiskujen kuvia. Ehkä paremman efektin antaisi se kun juhlasaliin raahattaisi Heikki ja Sulo, ehkä karttakeppiä hyväksi käyttäen esiteltäisi tyypillisiä narkomaanin fyysisiä piirteitä. Sitten lopuksi voitaisi haastatella Heikkiä: "Mitäs Heikki olet mieltä tästä peruskoulun opetuksesta?" Heikki vastaa: "Häääähhh, miiitääää viiiitttuuuuu?" Valistus=onnistunut.

Hyvää yötä. :)

perjantai 19. lokakuuta 2012

Päivän oivalluksia:

- Kaupungin työmiehillä ei koskaan ole niin kiire etteikö ehtisi ottaa kupillista juhlamokkaa Nesteellä, ei edes silloin kun viisi autoa on romuttunut avoimeen katukaivon kanteen.

- Koira oksentaa autoon silloin kun sitä vituttaa.

- Piri-Pekka yrittää kiinni joutuessaan levittää kaiken amfetamiinin kadulle kun silmä välttää ja ilmoittaa sen olevan leivinjauhetta, ja kertoo harrastavansa leivontaa. Vaikka silmät pyörii päässä kuin sähkövatkain ei se silti leipuria miehestä tee.

- Partiokaveria vituttaa kun koira paskantaa autossa.

- On mahdotonta päästä kotiin asti töistä ilman että joku lapsista soittaa ja pyytää rahaa tai tavaraa kaupasta. Mukavaa vaihtelua ja halvempaa olisi välillä heitellä vitosen seteleitä ulos ikkunasta kilometrin välein.

- Katri Helenassa on enemmän munaa kuin Jari Sillanpäässä, siis henkisesti ja tv-lähetyksen aikana.

- Kanadalainenkin osaa tehdä viskiä. :)

torstai 18. lokakuuta 2012

Korostan, ettei tässä blogissa mainitut ihmis-/ammattiryhmät ole millään tavalla yleistämisen kohteena. Mutta kun nimiäkään ei voi käyttää niin jollakin ne on yksilöitävä kokemuksiin perustuen. Kiitos ja anteeksi. :)
Kävin muutaman päivän työreissulla Hämeenlinnassa koiran kanssa. Kaikki alkoi hyvin, ajoissa liikenteessä ja kaikki tavarat mukana. Menomatkalla totesin Kuhmoisten ja Padasjoen välillä taas radiokanavien katoavan ja ainoat mitä kuului pahimmillaan oli jälleen Radio Nova ja hengellinen Radio Dei. Mietin itsekseni että mikäli tuolta alueelta ajettaisi tilastot "henkilöauto vs rekka"-onnettomuuksista, havaittaisiin piikki tilastoissa. Minä kuitenkin selvisin siitä koettelemuksesta kilauttamalla kavereille, kunnes taas saatiin Radio Rock kuuluviin.

Päästiin perille ja työhommat saatiin aluilleen. Sinänsä aika tasapaksua hommaa oli, muutamia jännityksen hetkiä kuitenkin koettiin. Kuten se kun kaverin hieman suojeluvietikkäämpi malinois painoi leukansa erään kollegan jalkojen väliin ikäänkuin sanoen "liiku ihan vähän, edes hitusen...". Vähän sama asia kuin se idiootti keskiportaan johtaja ajaa karjapuskuri-maasturillaan kiinni ylämäessä liikennevaloissa edellä ajavan eläkeläisen Avensikseen - liiku vähän niin kolahtaa. Tai se kun oma koirani oli ensin yön yli keskustellut huutamalla naapuritarhan koiran kanssa siitä kumpi on kovempi jätkä, huumekoira vai pommikoira. Aamulla törmätessään välienselvittely meinasi yltyä fyysiseksi. Sinänsä normaalia eläimellistä toimintaa, täysin verrattavissa normaaliin viikonloppuyöhön kaupungissa. Joka perjantai sielläkin se myyntiedustaja ja varaosamyyjä väittelee siitä kumpi on alfa, ja lopulta nyrkit heiluu. Ainoa asia mikä ne erottaa mun koirasta on se että niillä on 2 promillea, mun koiralla 0. Näillä perusteilla havaitsin että koiralla ja idiootilla ihmisellä on yllättävän vähän eroa - idiootilla ihmisellä ei vaan ole kaulainta kaulassa ja järkevää ihmistä liinan päässä.

Viimein koitti kotiinlähdön aika ja kotimatka sujui rattoisasti. Kotipuolessa odotti yllärinä 12 vuotta vanha Jameson, josta aion nauttia pienen lasillisen illan päälle. Cheers! :)

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Aamulla hymyilytti ja päivä näytti hyvältä-  poika hoitoon ja rauhassa hoitamaan sujuvasti asioita. Suunnitelma oli: rautakaupasta ruuveja, siitä mukavasti lauleskellen ajalen ostamaan hyllytavaraa toisesta kaupasta, siitä yhtä iloisena kuin Radio Novan juontaja öljykauppaan, trallallaa matkahuoltoon paketteja ja sen jälkeen lopuksi gymille naureskelemaan kavereitten kanssa. Loistava suunnitelma, elämä on niiiiiin ihanaa ja helppoa kun on hyvä mieli, hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, niiiiin......paskat!

Ajoin erikoisruuvikaupan ohi ja jatkoin matkaa kaupunkiin rautakauppaan. Rautakaupassa huomasin että mallipulttien mutterit oli erikoismittaisia lukkomuttereita joita rautakaupasta ei saa, ajoin toiseen rautakauppaan. Sieltäkään ei niitä löytynyt joten palasin 10 km erikoisruuvikauppaan josta niitä löysin. Enää ei laulattanut.

Seuraavaksi suuntasin sinne hyllykauppaan, hankin hyllytavaran ja ajattelin että kyllä se päivä tästä vielä paranee. Kannoin hyllyt autolle ja huomasin että se on niin täynnä niitä helevetin matkahuoltoon meneviä paketteja, ettei sitä hyllytavaraa saa mahtumaan kyytin muutoin kuin giljotiini-tyyppisellä lastausvaihtoehdolla kuljettajan penkin taakse joten päätin jättää tavaran kauppaan ja lähteä viemään niitä paketteja. Enää ei edes hymyilyttänyt. Tämä oli vasta alkua, loppupäivästä se giljotiini ei tuntunut yhtään pahalta vaihtoehdolta.

Ajoin matkahuoltoon, klo oli 12.58, ja tunnollisena kansalaisena laitoin pysäköintikiekon osoittamaan klo 13:a - merkissä luki että pysäköinti sallittu matkahuollossa asioinnin ajan, max 15 min. Kannoin yhteensä 60 kg paketteja sisään, kirjoitin osoitelaput, jonotin ja viimein pääsin virkailijan pakeille. Tiskin takana oli hieman hitaan oloinen harjoittelija jota kokeneempi opasti. Kaikesta päätellen oli konekirjoituskurssit jääneet väliin kaksisormijärjestelmän naputtaessa tietoja koneelle. No ei se mitään, odotin ja hymyilin virkailijalle tämän opiskellessa uusia asioita ja viimein sain asian hoidettua, paketit vaa'alle, punnitus, tarrat kylkeen ja menoksi. Ulos päästyäni huomasin että tuulilasiin oli ilmestynyt yksityisen pysäköintivalvontafirman maksulappu 60 € ja kello oli 13.20. Katselin ympärilleni eikä ketään näkynyt. Noh, oma moka, otin lapun taskuun ja alkoi vituttaa. Tuumin ettei tämä päivä nyt niin hyvin lähtenytkään käyntiin.

Menin sinne gymille, kaikki painoi niin helevetisti ja lähdin pois. Ajoin autolla läheiselle huoltamolle, laitoin pysäköintikiekkoon seuraavan puolituntisen ja lähdin kävelemään pihan poikki sisäänkäynnille. No eiköhän siihen ovien eteen aja romanipariskunta mersullaan, nousee autosta ja hirveää möykkää pitäen kävelee sisään huoltamolle. Mersu tukkii koko liikenteen piha-alueella ja kansalaiset jäävät tyytyväisinä odottamaan taakse että tämä pariskunta saa asiansa hoidettua. Kuinka ollakaan huomaan tilannetta todistaneen lappuliisan piha-alueella tutkivan pysäköityjen autojen parkkikiekkoja. Tyyppi ei tunnu olevan ollenkaan kiinnostunut tuosta mersusta, joten huomautan häntä ystävällisesti että mersu on pysäköity väärin, siinä ei ole pysäköintikiekkoa ja kaiken lisäksi se estää muun liikenteen. "Mitä meinasit asialle tehdä?" kysyin. "Nooh, ehkä se siitä siirtyy ihan kohta"-hän vastasi. Tunsin kuumottavan tunteen niskassani ja otsasuonen sykkivän. Kerroin hänelle saamastani kohtelusta hetkeä aiemmin ja sanoin että jos hän ei jumalauta saa sitä lappua vietyä tuolle mersukuskille kouraan niin anna ne vehkeet mulle niin minä käyn hoitamassa asian. Lappuliisa kieltäytyi. Tunsin väkivaltaisten ajatusten valtaavan mieleni joten koin kaikkien parhaaksi olevan jos väistyn tilanteesta ja menen hoitamaan asiani sisätiloihin. Sain ostokset tehtyä, poistuin autolla paikalta mersun jäädessä edelleen paikalleen.

Seuraavan kerran kun lähden asioille, laitan kulmahousut jalkaan ja ylle valkoisen paidan henkseleineen niin säästyn parkkisakoilta vaikka miten pysäköisin..

Otan oluen, jo nyt...

torstai 4. lokakuuta 2012

Sain pojat nukkumaan, kaadoin lasin skottilaista ja tuumin taas päivän tapahtumia. Vaihteeksi asiaa kauppareissulta joka jäi vaivaamaan, ja tällä kertaa vähän vakavampaa sellaista..

Kaupassa silmiini osui eräs jotenkuten tietämäni perhe, jonka isäntä on ollu about vuoden työttömänä mielenterveysongelmien takia ja äiti ollut lasten kanssa kotona. Juomahyllyä ohittaessaan perheen noin 6-vuotias tytär sanoi "Voidaanko ostaa pieni limsatölkki että voidaan juoda se Sannan (sisko) kanssa puoliksi saunan jälkeen?" Äiti vastasi "Ei nyt kulta, katsotaan sitten ensi viikolla."  Äiti ja lapset meni kassalle ja laittoi ostoksensa linjalle, pääasiassa alennuksessa olevia elintarvikkeita -ei olutta eikä tupakkaa. Maksun aika kun koitti antoi äiti jonkin kupongin kassalle jolla tilitys hoidettiin. Kauppareissun jälkeen äiti talutti vanhaa fillariaan ja toinen tytär istui satulalla, toinen tarakalla.

Ei siinä mitään, kyllähän tiukkaa välillä on itse kullakin mutta kun alkaa miettimään niitä vastakohtia niin alkaa jo vituttaa kuin sitä jeesusta pääsiäisenä;

 Työttömyys:

Perheenisä on työttömänä, pudonnut ajat sitten pois ansiosidonnaiselta. Kantaa leipää pöytään peruspäivärahalla eikä edes harkitse varastavansa. Ajaa vanhalla escortilla joka on ollut seisonnassa puoli vuotta koska ei ole varaa korjata vuotavaa tankkia.

Timitri on 25-vuotias eläkeläinen, joka hankkii lisätienestejä kiertämällä vanhusten ovia.  Sillointällöin onnistuu pääsemään sisään ja varastaa mummon säästöt piirongin kaapista. Päivääkään ei Timitri ole töitä tehnyt, mutta silti saa eläkettä kun selkään koskee. Timitri ajaa mersulla.

Mielenterveys:

Perheenisää ahdistaa ja masentaa, katsonut monta kertaa haulikon piippua ja etsii ulospääsyä epätoivosta. Menee terveyskeskukseen ja sanoo että ahdistaa niin paljon, ettei voi olla, että ei kestä enää hetkeäkään. Vastaanotolta tarjotaan lääkäriaika seuraavalle viikolle "omalle lääkärille" koska asia ei ole kiireellinen. Perheenisä menee kotiin, liiteriin ja katsoo haulikon piippua viimeisen kerran.

Piri-Pirkko vetää lievät överit amfetamiinista ja joutuu psykoosiin. Paikalle soitetaan poliisi joka laittaa pirkon käsi ja jalkarautoihin, ambulanssi kuljettaa pirkon sairaalaan saamaan hoitoa kiireelliseen tilaansa. Aamulla kun pirkko on hieman tasaantunut vaatii hän kahta tramalia yhden sijaan, ja koska ei sitä saa lyö nyrkillä hoitajaa kuonoon. Samaan aikaan Kalle-80-v. ja Yrjö-90-v. painaa hoitajan kutsunappia kun sänky on märkänä, muttei kukaan ehdi paikalle kun pitää vahtia pirkkoa. Pirkko toimitetaan pakkohoitoon, josta vapautuu kahden vuorokauden päästä rahanpuutteen vuoksi ja yrittää puukottaa ensimmäistä vastaantulijaa.

Köyhyys:

Perheenäiti suuntaa lapsineen kauppaan klo 8 että ehtii hyllyille valitsemaan -30%-tuotteet. Sosiaalitoimistosta haetulla kupongilla saadaan leivät pöytään, mutta saunalimsasta lapsille, tai saunaoluesta puhumattakaan on turha edes haaveilla.

Reiska ajaa sossusta taksilla alkoon ja hakee kolme lekaa Tapiota. Lyö hillot tiskiin ja antaa taksin odottaa ulkopuolella kun tapaa viinakaupan edustalla lapsuuden tuttunsa Pertti-Perkeleen Enkelin. Pertti ajaa uudella Audi A6:lla joka on naapurin nimissä ettei ulosottomies pääse siihen käsiksi, myy huumeita työkseen koulujen porteilla ja satuttaa ihmisiä. Pertti ei ole maksanut penniäkään veroja eläessään, ja Reiska saa olla kännissä ihan joka päivä sossun kustantamana.

Rehellisyys:

Sama perheenäiti ei ole koskaan varastanut, mutta kiusaus vie viimein voiton ja ottaa kaupasta takkinsa alle sen ylimääräisen leipäpaketin. Poliisi tulee, kirjoittaa 60 euron sakon jonka äiti maksaa eräpäivään mennessä. Sakon jälkeen rahaa jää tilille 180 euroa ja äiti häpeää tekoaan lopun ikäänsä.

Timo Toimitusjohtaja kavaltaa firman rahoja parisataatuhatta, voitelee kaupungin johtavia virkamiehiä saunailloissa ja repii miljoonavoitot sopukaupoilla. Käräjäoikeus tuomitsee Timon lahjonnasta, kavalluksesta ja petoksesta yhteensä 10 000 € sakkoihin. Timo maksaa sakot siinä vaiheessa kun poliisi tulee ovelle hakemaan ja tilille jää enää 4 900 000€.

Korostan että mun mielestä Suomi on hieno maa, ja voin olla ylpeä monessa suhteessa siitä miten hyvin täällä menee... Mutta olisko kuitenkin pieni hienosäätö tämän maan arvomaailmassa paikallaan? Pitäiskö joskus osata sanoa siinä oikeassa kohdassa EI, ja toisessa KYLLÄ!

Otan toisen skotin, hyvää yötä.

tiistai 2. lokakuuta 2012

Tulin töistä, avasin oluen ja mietin niitä muutamia ihmistyyppejä kenen kanssa olen ollut tekemisissä viime päivinä:

Marko Mika Antero 12-v.: sai nimensä kaikkien kolmen isävaihtoehdon mukaan. Marko Mika Anterolla on kolme siskoa, joilla kaikilla on eri sukunimi. Äiti Marjatta ei ollut paikalla tavattaessa koska oli lähiöpubissa pelaamassa pokeriautomaattia Keijo-Keskioluen ja Anteron kanssa.

Tenox-Teemu 16-v.: Teemu seisoo kauppakeskuksen edustalla Diapam-Dimitrin kanssa. Teemu on juuri saanut kourallisen nappeja Dimitriltä ja paennut elämäänsä omaan päänsisäiseen puuhamaahansa.

Valium-Valde 30-v.: Valde ajelee kamapäissään serkkunsa Marutzellan autolla miten sattuu. Valde antaa huumetestiin posiitivisen tuloksen mutta sanoo tilansa olevan lääkärin määräämien, ohjeiden mukaan otettujen lääkkeiden aiheuttama. Tarina kuulostaa lähes uskottavalta kunnes Valde kertoo olevansa matkalla töistä kotiin.

Mummi-Martta 75-v.: Martta kertoo kaikille rakastavansa lapsia, mutta ensimmäisen teinin osuessa tielle makeishyllyllä työntää tämän kärryillään sivuun saadakseen viikottaiset ranskalaiset pastillinsa. Teini pyytää varuilta anteeksi ja Martta haukkuu nykyajan nuorison. Pitkähköön kassajonoon mennessään Martta työntää kärrynsä etulinjassa olevan Jukan 38-v. eteen sanomatta sanaakaan, johon Jukka toteaa "jonon pää on tuolla takana, hyvä rouva". Martta katsoo pahasti Jukkaa, ja koska Jukka on hyvin, hyvin väsynyt ja pahoittanut mielensä edeltäneestä teiniepisodista katsoo Jukka vielä pahemmin Marttaa ilman vaikutusta. Martta maksaa ostoksensa ensin, koska Jukka kunnioittaa vanhuksia.

Tällaisia tänään.. Otan toisen oluen. Cheers.