Tässä taas on totuus iskenyt naamaan kuin antiikkinen nojatuoli selkään voimanostoliiton pikkujoulutappelussa. Minusta on tullut taas entistä vanhempi.
Tämä herääminen alkoi pari viikkoa sitten kun olin työmatkalla ja junassa matkalla Hellsinkiin. Aamulla ennen lähtöä olin siistinyt itseni mm. ajamalla hiukseni koneella kallonmyötäisesti. Siinä sitten omalla paikalla istuessani vilkaisin taakseni ja huomasin takana istuvan herran suupielien nykivän ja samalla tuijottavan minua. Siinä sitten mietin mille se nauraa...ensimmäisenä mieleen tuli häilyvä muistikuva siitä tukanleikkuusta ja sen operaation kulusta. Hmmm.. "Joo ensin otin otsalta, sitten sivuilta, sitten päältä, sitten..... Perkele! Leikkasinko takaa ollenkaan?" Koristaako takaraivoa nyt jokin hirven ja hylkeen välimuotoa muistuttava kaistale joka on jäänyt leikkaamatta? Ei pienintäkään muistikuvaa! Painoin pääni tiukasti niskatukea vasten ja mietin kollegoiden reaktiota kun istun tulevassa kokouksessa eturiviin. Pakko hankkia kone jostakin tai kysyä vieressä istuvalta naiselta onko niska siisti! Oli se kuulemma siisti...mutta edelleenkään ei pienintäkään muistikuvaa sen leikkaamisesta.
Noh, päivä meni hyvin loppuun ja viimein illalla hotellin ulkopuolella näppäilin puhelintani onnistumatta saamaan nettiyhteyttä. Huomasin oven edustalla olevan nuoren naisen rassaavan puhelintaan kiihkeästi joten päätin lähestyä tätä ja kysyä nätisti onko tämän nettiyhteydet kunnossa. Ottaessani muutaman askeleen lähemmäksi huomasin tämän neitosen siirtävän jalkansa kamppailuasentoon, joka ei jättänyt tulkinnanvaraa naikkosen harrastuksista. Selvästi oli osallistuttu Elixian estrogeeninkatkuisiin feministi-kuntonyrkkeilyreeneihin ja valmistauduttu muotoilemaan naamaani uuteen ulkomuotoon. Toki tuolla hetkellä vallitsevalla "pururataraiskari"-imagolla mustine huppuineni saattoi olla jotain tekemistä asian suhteen mutta päällimmäisenä mielessä oli ajatus tytön mielikuvasta, joka muodostui vanhasta pervosta joka yrittää lähennellä. Noh, annoin asian olla ja siirryin sisätiloihin. Siinä sitten huomasin noin kuusikymppisen naisen kantavan laukkuaan kenossa kuin varhaisteinin varustus Anttilan alusvaatekuvaston äärellä. Laukun sisältönä täytyi olla joko miesvainaa tai sitten kyseessä oli meneillään olleiden venemessujen ankkuriesittelijä. Herrasmiehenä tarjouduin kantamaan laukkua ja siinä sitten hissiin päästyämme hymyilin nätisti tälle isoäidille. Ystävällisyyteeni tämä muori vastasi sanomalla "Taidat yrittää vällyihin kun noin mielistelet?" En voinut muuta kuin irrottaa otteeni laukusta sillä seisomalta, painaa äkkiä hissin nappia lähimpään kerrokseen ja suu auki poistua hissistä.
Tämän jälkeen seurasi muita perusjuttuja töissä ja vapaalla, kuten ne hetket jolloin jouduin arvuuttelemaan onko asiakkaan ajokortissa 3 vai 8 ja D vai 0. Onneksi auton näytölle kuitenkin tuli nimivaihtoehdot isolla fontilla, joten keskimäärin kahdeksannella vaihtoehtosyötöllä osui oikeaan ja pystyin toteamaan kaiken olevan kunnossa. Lisäksi poika meni ohi maastavedossa vaikka 20 vuotta on romuja tullut siirreltyä. Kaiken huippu oli kuitenkin tänään kun lähdin ostamaan varaosia autoon jonka olin jo myynyt..
Otan nyt lasin skottilaista ja yritän muistella menneitä...jos muistan.
Virkamiesisän ajatuksia elämästä ja maailmanmenosta.
