lauantai 29. syyskuuta 2012

Olin aamupäivän nuorimmaisen kanssa asioilla, eli mm. hankkimassa taloustavaroita kaupasta. Selvisin hengissä kotiin ja palkitsin itseni oluella. Samalla tuli mieleen aihe jota jo ehdin päivitellä sosiaalisessa mediassa, eli kadonneen miehisyyden arvoitus.

Eilen pesin pyykkiä ja konetta ladatessani huomasin olevani aidosti iloinen uusista Arielin pesutyynyistä, ja vielä iloisempi niiden hyvästä pesutuloksesta. Muinoin samanlaisen reaktion olisi saanut aikaan uusi kirves tai porakone. Kohta pitäisi aloittaa siivous, ja huomasin odottavani imuroinnin aloittamista innolla koska uuden imurin suutiin kulkee niin sulavasti lattialla. Aiemmin vastaavan tunteen olisi saanut aikaan se kun tiedossa oli tyypit jollain tykimmällä autolla.. Mutta ei enää. Tilannetta ei ollenkaan helpota se, että viime jouluna vaimoni toivoi joululahjaksi uutta moottorisahaa, minä olisin tullut iloiseksi uudesta veitsisarjasta...enkä nyt siis tarkoita mitään erä-veitsisarjaa vaan KEITTIÖVEITSIÄ! Jos se olisi fyysisesti mahdollista, olen vakuuttunut että seuraava askeleeni keittiöpyyhkeiden imukyvyn päivittelystä olisi tamponien imukyvyn päivittely. Mitä minulle on tapahtunut!??

Tätä ahdistusta ei helpota se, että myös ystäväni tietävät kenen puoleen kääntyä näissä tyttöjen jutuissa. Hyvä ystäväni Timo osoitti taannoin valtavaa miehekkyyttä ostamalla vaimolleen syntymäpäivälahjaksi PAISTINPANNUN, ja pyysi minut mukaan ostamaan sitä koska ei itse niistä mitään ymmärrä. Täydellinen osoitus siitä mihin minua tarvitaan, eikä se suinkaan ole esimerkiksi mersun moottorin rassaus vaan talousvälineiden valinta. Olin niin vaikuttunut Timon miehekkyydestä lahjavalinnan suhteen, että veistin hänelle aidon luolamiesnuijan syntymäpäivälahjaksi symboloimaan viimeistä alfauroslinnaketta, ja muistuttamaan ettei anna kirveen vaihtua kädessään kaulimeen - Timo piti kovasti lahjastaan, täytyy toivoa ettei käytä sitä kotona oikeasti.

Näihin tunnelmiin, alan siivoamaan...over and out!

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Palasin juuri viikonlopun kestäneeltä työmatkalta Kiteeltä. Otin ison kupin kahvia, vielä pitää ajaa työpaikalta kotiin ja päätin laittaa pientä matkakertomusta kehiin.

Perjantaina matkasin kohteeseen, ja Savonlinnan korkeuksilla ihmettelin kuinka kaikki radiokanavat missä soitetaan rock-musiikkia katosivat kuulumasta. Jäljelle jäi ylen kanavat ja jotain suurempia kaupallisia kanavia joilla soitetaan Kaija Koota ja Suvi Rautaniskaa (vai mikä se oli?) Perille päästyäni suurin osa niistäkin lakkasi kuulumasta.

Viimein pääsin majoitukseen ja havaitsin ettei huoneessa ole telkkaria, mutta tilalla oli raamattu, enkelipatsas yöpöydällä ja laatikossa hengellisiä lehtiä, joiden kiihkoisuus saa vartiotorni-lehdenkin näyttämään Playboylta. Lisäksi sängyn päällä maatessani havaitsin seinävaatteen, johon oli kavalasti piilotettu ristejä. Vanhaa pakanaa alkoi lievästi ahdistaa moinen ympäristö.

Lauantaina olin melkein kellon ympäri reissussa ja päivän päättyessä aloitin automatkan majoitukseen. Säädin radiota ja havaitsin että ainoat kanavat mitä kuuluu ovat hengellinen Radio Dei sekä Radio Nova. Lyön vetoa että jos kristittyjen jumala on olemassa, on se Saatanan kanssa viettänyt saunailtaa ja keskustelun sisältö on ollut osapuilleen tällainen:

Jumala: "Kuuleppas Saatana, mitä sanoisit jos laittaisin Kiteelle kuulumaan vain tuon Radio Dein, niin tavoittaisin kaikki syntiset siltä alueelta? Muut kanavat voisi laittaa pois."

Saatana: "No eihän tuo käy! Pitäähän minunkin saada jotain siitä hyvästä! Mites jos laitettaisi se Radio Dei, ja toiseksi kanavaksi Radio Nova?"

Jumala: "Tuo on julmaa! No mutta sinähän olet se pahin kaikista, joten saat Radio Novan."

Mitä ne antaa niille toimittajille ennen lähetystä!? Joko ne on kamoissaan tai sitten niille on annettu jotain mikä tekee niistä ylipirteitä. Ei ole sellaista asiaa olemassa mikä ei olisi niiiiiin iiiiihanaa. Kun sitä lähetystä kuuntelin väsyneenä, viluissani, läpimärkänä ja vitutuksen huipentumassa ei se niiden pirteys siirtynyt minuun. Lähinnä ajatuksiin alkoi hiipiä itsensä viiltely, mutten siihen löytänyt auton ohjaamosta sopivaa välinettä pikaisella vilkaisulla. Selvisin viimein majoitukseen ja päivän pelasti talon takanurkalla oleva fingerporin "Rivo-Riitan" kaksoisolento, talon keittäjätäti joka paperihattu päässä istui portailla ja poltti norttia silmät sirissä. Löytyihän siitä paikasta jotain normaaliakin!

Noh, nyt olen selvinnyt kotikulmille ja suuntaan kotiin jumalaisen, kylmän oluen luokse. Cheers!

torstai 20. syyskuuta 2012



Kaadoin lasin skotlantilaista näin vapaiden alkamisen kunniaksi ja aloin tuumia tätä elämää lastenkasvatuksen näkökulmasta samalla, kun seurasin nuorimmaiseni touhuja.  Jos miettii noita isoja, murrosikäisiä poikia voin kokonaisuutena arvostellen katsoa onnistuneeni ihan hyvin.  Tietenkin pientä hienosäätöä olisi vielä, kuten roikkuvien housujen vaihtuminen esim. maastohousuihin, ja sen yläkerrasta kuuluvan ”Shoot that nigga’” –sanoituksellisen jumputuksen vaihtuminen esim. Anthraxin ”I am the law”:iin. Mutta, kuten sanottu niin kokonaisuutena arvostellen ihan hyvin mennyt.

Nuorimmaisen kanssa on aloitettu perusasioiden opettelu ja mikäli hyvin onnistun ja otan opiksi virheistä, lopputulos saattaa olla priimaa. Tässä taannoin katselin youtubesta skandinavista black metallia ja poika seurasi silmä kovana vieressä. Huomasin pienen jännityksen kajon hänen silmissään ja hän tokaisikin ”hulja täti”, kun pitkätukkainen vokalisti murisi mikrofoniin. Tyynnyttelin poikaa ja oikaisin ensiksi ettei se ole täti, ja toisekseen vaikka olisikin niin ei sitä tarvitse pelätä vaikka sillä onkin mustaa ja valkoista naamassa…mutta jos tätillä on iso musta hame ja valkoinen paita, sen kanssa ei kannata jutella.

Eilen sattui kasvatuksellinen asia joka jäi minua mietityttämään. Laitettiin yhdessä opelin konetilaan vähän jymäkämpää lasinpesunestettä, ja poika kysyi ”Saanko maistaa?” Vastasin ettei saa, siinä voi käydä huonosti ja joutua sairaalaan. Totesin ettei varoitukseni sana ehkä saavuttanut maksimaalista tehoa eikä poika ehkä ymmärtänyt vielä kuinka vakavasta asiasta on kyse. Pesunestettä lisättyäni lähdettiin kauppaan ja matkalla sain idean kuinka saisin sanomani perille. Suuntasimme siwan pihaan ja toivoin näkeväni vanhan tuttuni Mikan, joka usein makaa torin edustalla paskat housussa etumus keltaiseksi värjäytyneenä, haisee pahalle ja örisee lasittunut katse silmissään. Jos nyt olisimme nähneet Mikan, olisi ollut oiva tilaisuus mennä hänen luokseen, osoittaa sormella ja sanoa pojalle ”Katso poikani, setä joi lasinpesunestettä.” Olen täysin vakuuttunut ettei poikani tuon kokemuksen jälkeen enää ikinä olisi halunnut maistaa sitä ainetta. Valitettavasti Mikaa ei kuitenkaan näkynyt.

Kauppareissulta palatessamme leikimme vanhaa tuttua leikkiä, ja kyselin minkä merkkisiä on vastaantulevat autot. Poika vastaili ”ooppeli, saappi, volvo, montti-nissani (isorenkainen monsteri-maasturi ) jne..  Tälläkin leikillä on selkeä tarkoitus- kun poikani saavuttaa eskari-iän ja se namusetä väijyy nurkilla kuten näillä main tuntuu olevan tapana, poikani sanoo ”se ruma setä ajoi sedan volkkalilla, sen väli oli punainen”, eikä perinteiseen tapaan ”se auto oli kuin Aku Ankalla, mutta kulmikkaampi ja siinä oli katto.”  Tämän jälkeen voisin ottaa auton alle ja helposti etsiä kyseisen herran  ja henkilökohtaisesti selvittää tarkoitusperiä poikani suhteen ja kenties fyysisesti muistuttaa että lapset on kivoja, muttei SILLÄtavalla kivoja.

Median merkitystä lapsen kasvaessa ei voi väheksyä. Kerran tässä jälleen ollessamme kauppareissulla poikani näki auton ikkunasta neidin, joka kantoi koffin mäyräkoiraa ja oli todennäköisesti syntynyt -80 luvulla, mutta tehty -60 luvun nahkoihin. Poikani totesi innokkaana ”Katso isi, TUKSU!!” Tuo asia ei ollut minun kertoma, vaan poika päätteli kaiken itse….mutta ihan hienosti todettu. :)

tiistai 18. syyskuuta 2012

Skottilaisen puuttuessa avasin oluen, ja koin olevani pienen itsetutkiskelun tarpeessa kovapäisyyteni suhteen. Kaikki alkoi eilen illalla kun laitoin suojaverkkoa hevostarhaan vuohien varalta. Pimeyden alkaessa laskeutua vaimoni saapui tarkastamaan tilannetta ja totesi toimintani olevan täysin vailla järkeä ja huomautti asiasta. Tätä minä en tietenkään voinut hyväksyä vaan selitin jotakin todella urpoa toimintani perusteeksi, josta syntyi riita ja pyysin kohteliaasti vaimoani poistumaan paikalta sisätiloihin jossa voisi jatkaa (täysin perusteellista, jota tietenkään en myöntänyt) nakuttamistaan aivan itsekseen. Tilanne alkoi vituttaa kuin Jeesusta pääsiäisenä joten päätin laittaa toimeksi. Ensi töikseni korjasin virheeni, jota siis en koskaan myöntänyt virheeksi ja jatkoin verkon laittoa. Pimeys laskeutui ja hankin avukseni pienen halogeenin, jonka valossa koitin tihrustaa verkkoa paikalle. Alkoi sataa kaatamalla. Kun huppari kastui läpi kävin etsimässä sadetakkia huonoin tuloksin ja vaihdoin hupparin toiseen ja painuin takaisin tarhaan, ihan vain osoittaakseni mieltä. Siellä minä seisoin polvia myöten hevosen paskassa kuin sika liejussa tulvan aikaan ja nakuttelin verkkoa paikalleen. Ennen puolta yötä sain homman valmiiksi ja rintaa takoen astuin sisälle valmiina huutamaan "Siinä on tarhas perkele!!". Samalla kun huomasin että talo on pimeänä eikä ketään ole hereillä tajusin että valtakunnan ykkös-glamourblondikin näyttää mensan jäseneltä meikäläisen toiminnan rinnalla. Kuka torspo rakentaa aitaa kaatosateessa, pimeässä vaikka sen homman voisi tehdä huomennakin!?? Päätin painua vähin äänin peiton alle sohvalle..

Näitä ominaisuuksiani miettiessäni muistelin lapsuuttani ja totesin omaavani niitä jo varhaislapsuudessa. Kersana koin isoveljen olevan se absoluuttinen totuus, se jonka suusta tulee pelkkää faktaa, asiaa jonka varaan voi elämän rakentaa. Homma kuitenkin alkoi mennä pieleen siinä vaiheessa kun isoveli opetti ennen kouluikää että Suomen lippu on punainen jossa on sirppi ja vasara. Antoi muuten lievästi erikoisen kuvan meikäläisestä eppuluokan opettajalle kun väittelin sen kanssa siitä lipusta enkä antanut periksi. Toinen asia noin vuotta myöhemmin oli se, kun ostin W.a.s.p:in levyn "The last command". Isoveli kertoi tuon levyn nimen tarkoittavan "viimeistä kommunistia", josta sitten väittelin englannin opettajan kanssa ja haukuin hänet epäpäteväksi kun ei ymmärrä kieltä.

Pistää vaan miettimään, että olisiko jo viimein aika ottaa pikkuhiljaa opiksi??

Otan toisen oluen, hyvää yötä!

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

16.9.2012

Tulin töistä kotiin, kaadoin lasin skottia aamumyssyksi ja aloin profiloida kokemusteni pohjalta suomalaista kännikäyttäytymistä.

1. Passiivi-Pasi: Pasi juo baarissa kossun raakana, ottaa toisen heti perään, kolmannen jne.. Pasi selviää niukinnaukin ulos baarista ja jää seisomaan keskelle kävelykatua tyhjä katse silmissään. Tajunta on kadonnut, ruumis pystyy seisomaan vanhasta muistista mutta aiv...
ojen sähköinen toiminta on totaalisen oikosulussa eikä Pasi saa sanaa suustaan muuta kuin mahdollisesti jotain Ugandan sukuista soperrusta jota kukaan ei ymmärrä. Pasi seisoo samassa paikassa klo 7:ään kunnes kaupungin lakaisija puhaltaa lehtipuhalimella vasten kasvoja, jonka jälkeen Pasi ottaa taksin kotiin.

2. Yrjö-Reetta: Reetta on ollut tyttöjen kanssa iltaa viettämässä ja pari ylimääräistä sidukkaa on aiheuttanut kemiallisen reaktion vatsassa katkarapusalaatin kanssa ja Reetta on oksentanut Gigglingin vessassa. Uuteen nousuun auttaa pari salmaria, jonka jälkeen Reetta kehuu ensimmäistä univormu-pukuista "Vhittu että on komeeeee äijä!!!" ja horjuu piikkikoroissaan vasemmalle kunnes joku kaveri ottaa kiinni. Reetan viehätysvoimaa hieman heikentää vatsan kautta hiuksiin takertunut katkarapu ja kurkkusiivu.

3. Testo-Teemu: Teemu on bodannut jo puoli vuotta ja vodka-batteryn yhteisvaikutus nautitun testosteronin kanssa alkaa vaikuttaa valomerkin jälkeen. Teemun valtaa primitiivinen tunne voittamattomuudesta ja hauis-poseerauksen jälkeen repii S-koon paidan yltänsä. Teemu karjuu terassilla ja muistuttaa fyysisesti ja psyykkisesti sumuisen vuoren gorillaa. Teemu siis kokee olevansa voittamaton, kunnes maahanmuuttajataustainen hipihoppari-kynäniska tulee ja lyö Teemua kuonoon.

4. Gigolo-Kalle: Kalle menee hyvissä ajoin baariin, ottaa lasin olutta ja menee vonkaamaan baarin kauneinta tyttöä "Voi, en tiennyt että enkeleitä on olemassa kunnes tapasin sinut". Kalle saa pakit, joten ottaa rommikolan ja etsii seuraavaksi kauneimman- "Sinun täytyy olla seksin jumalatar". Kalle saa pakit joten ottaa salmarin ja etsii seuraavan- "Meille vai teille?". Kalle saa pakit joten ottaa viskin raakana ja etsii seuraavan- "Anna p*****!" Kalle saa pakit joten ottaa taksin, menee kotiin, avaa kossupullon ja laittaa aikuisviihdettä dvd-soittimeen.

5. Hauska-Heikki: Heikki on koko toimiston porukan ilopilleri ja mitä enemmän on kännissä, sitä hauskempi Heikki on. Saunalla työkaverit tajoaa kilpaa Heikille juotavaa, että Heikistä saataisi vielä hauskempi. Mennään kylille ja nähdään poliisiauto. Ensin Heikki koputtaa auton ikkunaan ja sanoo omaperäisesti "Saisinko yhdet makkaraperunat?". Koska Heikki ei saa tilaamaansa tuotetta siirtyy hän poliisiauton etupuolelle ja auton ajaessa ohi hän simuloi leikkisästi tilannetta jossa auto ajaisi hänen varpaidensa yli. Heikki päättää olla vieläkin hauskempi ja päättää hypätä poliisiauton takapuskurin päälle tämän lipuessa ohi. Autossa olevat konstaapelit ovat huumorintajuttomia tosikkoja eivätkä ymmärrä Heikin huumoria joten paiskaavat Heikin takatilaan. Heikki alkaa itkemään.

6. Pummi-Paavo: Paavo kulkee kaupungilla ja pyytää jokaiselta vastaantulijalta perät kaljasta. Väljähtyneen kaljan lisäksi Paavo saa kaupan päälle angiinan, herpeksen ja mahataudin. Paavo ei kuitenkaan tunne juopuneensa riittävästi, joten hakee Shelliltä Masinolia jonka heittää huiviin. Poliisi tulee paikalle ja vie Paavon putkalle. Aulaan päästyään Paavo ottaa seinätelineestä käsidesiä käsiinsä, ja alkaa nuolla sormiaan kuin heppa suolakiveä. Heikki, Kalle, Reetta, Teemu tai Pasi olisivat jo teholla masinolin jälkeen mutta Paavo on kova jätkä ja porskuttaa.

Join jo lasin tyhjäksi enkä ainakaan yhden annoksen jälkeen onnekseni huomannut itsessäni noita piirteitä.

Hyvää yötä! :)
10.9.2012

Kaadoin hieman skottia lasiin ja tuli mieleen 10 hyvää syytä asua maalla:

1. Ehkäisen lasteni amfetamiiniriippuvuutta noin 80%:lla - nyt ne kulkee Konstan ja Leevin kanssa, kaupungissa ne kulkis suuremmalla todennäköisyydellä Ahmedin ja Mohammadin kanssa, joista toinen myis piriä ja toinen pilveä.
 
 2. Ehkäisen lasteni alkoholisoitumista noin 80%:lla - joka perjantai pitää ottaa mopo alle että yli...
päänsä päästään kylille, ja kännissähän meillä ei ajeta.

3. Voin kuseksia pikkupäissäni tontin rajoille osoittaakseni susille kuka on alfa-uros - taajamassa minua pidettäisiin häiriintyneenä, eturauhasvaivaisena pervona moisen käyttäytymisen johdosta.

4. Voin saunan jälkeen mylviä munasillani terassilla "nää on mun maita!" ja takoa rintaani - taajamassa moinen aiheuttaisi poliisipartion kutsumisen paikalle.

5. Kun kuulen kaukaisen laukauksen naapurissa, voin hymyillen miettiä saiko naapuri vihdoin sen ketun joka sitä on häiriköinyt viikkotolkulla - taajamassa pitäisi kaivaa oma pyssy esiin ja mennä katsomaan kuoliko siellä mustalainen vai joku wanna-be-mc.
 
6. Maalla on aina tekemistä - taajamassa minun pitäisi alkaa harrastaa jotain harrastusta kuten salibandyä, ja pitäisi kantaa puuhelmiä kaulassa.

7. Maalla voin hakea joka aamu tuoreet kananmunat pannulle - taajamassa pitäisi hakea kaupasta "vapaan kanan"munia, joiden kanalassa ei ole kuin 18 kanaa neliöllä.

8. Maalla voin keskustella pikkupäissäni esim vuohien kanssa asioista joista kukaan ei halua kanssani keskustella, kuten yleisestä elämänkatsomuksesta - taajamassa naapurit joutuisivat juttujeni kohteeksi, eivätkä todennäköisesti enää tervehtisi postilaatikolla seuraavana aamuna.

9. Maalla voin tuntea itseni tosi cooliksi kumisaappaat, reikäiset verkkarit ja maalitahrainen huppari yllä - taajamassa minua todennäköisesti pidettäisiin skitsofreenikkona olemukseni perusteella.

10. Maalla voin huudattaa black-metallia ikkunasta volumet kaakossa eikä kukaan välitä - taajamassa se tosi-uskovainen naapuri soittaisi kaikki kaverinsa läpi ja porukalla päättäisivät pelastaa minut helvetiltä.

Kyllä täällä on mukavaa..:)
 
20.8.2012

Sunnuntaiaamu klo 7.46, herään aitassa siihen kun hyttynen tunkee syvälle korvaani suristaen siipiään. Katson kelloa, takana reilu pari tuntia unta ja ihossa paukamia noista verenimijöistä. Esikoisen konfirmaatioon aikaa kaksi tuntia, huimaa, päähän koskee. Nousen ylös, avaan oven ja työnnän portaalta tyhjät oluttölkit pois tieltä. Haen mittarin, puhallan, lähes nollat, jos vielä tunnin odottaisi....
Klo 9.00 starttaan auton ja ajan kotiin, vaimo laittanut puvun odottamaan eteiseen. Puen sen ylle ja katson peiliin- noet edelleen naamassa ja nenässä punoitusta edellisen illan vahinkoiskusta. Pesen kasvot ja aika lähteä kirkkoon. Matkalla vaimo huomauttaa kuinka pahalle haisen, edellisen illan valkosipulisalaatti alkaa vaikuttaa. Päästään perille, istun kirkon penkkiin muiden vieraiden keskelle, pelottaa, ahdistaa, hiki alkaa nousta otsalle. Tunnen lievän paniikkihäiriön iskevän- pakko päästä pian pois.
Pappi aloittaa puheen, tunnen vuoroin kuumien ja kylmien aaltojen valtaavan kehoni. Kaulus kiristää, löysään sitä varovasti ja hengitän syvään. Tunnen edessä olevan suurimmaan haasteen elämäni aikana - jos tästä selviän hengissä, voin sanoa itseäni vahvaksi.
Pappi puhuu, puhuu, puhuu, ei lopeta koskaan. Mietin jo johtuuko olotilani illan festivaalista, vai siitä että ympäristö ahdistaa, vai molemmista. Sitten se saapuu, pelastus! Nuorimmaiseni sanoo: "Mennään pois, minä en jaksa olla täällä!" Kerron muille "uhrautuvani" ja vieväni pojan ulos kirkosta.
 
Se tunne kun astun ulos valoon, tunnen tuulen puhaltavan, raittiin ilman virtaavan, se tunne, se on taivaallinen. Minä selvisin siitä, elän, siis olen hengissä! ;)
11.8.2012

Tulin töistä kotiin, kaadoin lasillisen skottilaista aamumyssyksi ja rojahdin tähän sohvalle. Mieleen tuli nämä tämänpäivän räkänokat ja sitä kautta oma nuoruus, kuinka ajat on muuttuneet.

Ennen kun Ville 15-v. varasti kaupasta tupakkaa, se vietiin kotiin ja äiti talutti sen korvasta iskän luo joka antoi sille risua sillä oksalla jonka Ville itse oli hakenut metsästä- Ville ei varastanut enää. T...
änään Kalle 12-v. ostaa Ahmedilta marihuanaa ja jää kiinni. Se viedään kotiin ja matkan aikana se vittuilee poliisille kuinka sen oikeus on tehdä mitä se haluaa, kotiovella äiti jatkaa vittuilua siitä kun sen poikaa noin julmasti kiusataan valtiovallan toimesta. Isä lupaa ostaa heti huomenna Kallelle uuden mopon jolla se saa ajella pitkin kyliä koska sille on tullut paha mieli.

Ennen Veikko Vaimonhakkaaja pieksi vaimon molemmat polttimot mustaksi kun puuro oli liian kylmää. Virkavalta tuli, otti Veikon kyytiin ja antoi selkeää fyysistä opetusta kuinka naisia kuuluu kohdella. Veikkoa kuulusteltiin, saatiin tunnustus 37:stä edellisestä vaimon pieksännästä ja Veikko joutui lusimaan viideksi vuodeksi. Tänään Väinö Vaimonpieksiä hakkaa ne polttimot mustiksi ja katkoo kylkiluut. Virkavalta tulee paikalle ja vie Väinön painin jälkeen putkaan. Kuulustelussa Väinölle muistutetaan kuinka hänen ei tarvitse puhua totta, eikä hänen edes kannata puhua totta, ja kuinka eduksi Väinölle olisi hankkia avustaja ettei Väinö vain vahingossakaan joutuisi vastuuseen teostaan. Seuraavana päivänä Väinö vaatii päästä lääkäriin kun ranteeseen koskee, vittuilee hoitajalle ja lääkärille kun ei saa tramalia vaan buranaa. Kirjoittaa eduskunnan oikeusasiamiehelle kantelun siitä, kuinka hänen ranteeseen koski kun poliisi käytti käsirautoja ja nyt sitä onnetonta poliisimiestä epäillään pahoinpitelystä. Väinö saa sakot lievästä pahoinpitelystä.

Ennen Pekka Psykopaatti tappoi kirveellä perheensä. Pekka todettiin mielisairaaksi ja erittäin vaaralliseksi yhteiskunnalle joten lukittiin mielisairaalaan ensin kymmeneksi vuodeksi ja kun todettiin terveeksi laitettiin vielä varuilta lusimaan. Nyt Niilo Narsisti lahtaa nauraen kymmenen viatonta umpimähkään. Niilo todetaan uhriksi koska on lapsena pudonnut pinnasängystä ja syyllisiä tähän Niilon tekemään veritekoon ovat Niilon opettaja joka jätti sen ala-asteella jälki-istutoon ja se rautakauppias joka myi Niilolle kirveen.

Anteeksi jos nyt jotain viherhippiä tällä kirjoituksellani loukkaan, mutta musta tämä maailma on menossa ihan väärään suuntaan. Otan vielä pienen tilkan sitä skottilaista. Hyvää yötä.
31.7.2012

Kävin päivällä aikuistenjuomakaupassa ja aloitin henkisen valmistautumisen pohjoismaiden suurimman yleisötapahtuman viettoon, töissä. Kuinka olenkaan odottanut perjantaita ja puunhalaajahippien perinteistä kadunvaltausta, jossa vittuillaan paikalla oleville virkavallan edustajille haukkumalla näitä omaperäisesti natseiksi ja vastustetaan saastuttamisen lisäksi myös mäkkäriä ja turkistarhausta.
Ja se lauantai-ilta, se prosentti rallikansasta joka on totaalisen idioottia sakkia kasaantuu keskustaan edustamaan itseään - osa on kotoisin jostain kyynämöisiltä ja tappelee siitä kenellä on isoin pakoputki escortissa. Osa kulkee subaru-paidoissaan, näyttelee keskisormea ja alkaa se pullistelu kavereiden keskellä ja ne kysyy "tiedätkö kuka mun isä on?" - Täytyy neuvoa tiedustelemaan omalta äidiltä kuka se isä mahtaisi olla, Giorgio sillon Mallorcan matkalla vuonna -70 vai naapurin Arska pikkujoulujen jälkeen?
Kolmas perusryhmä on ne venäläiset, jotka vodkapäissään unohtaa kuka antoi turpaan ja kenelle 1939 ja alkaa yrittää valtausta uudelleen siitä Ouninpohjan katajapuskasta. Ja se sunnuntai, sitten annetaan henkistä huoltoa sille ranskalaiselle joka on herännyt aamulla Pirkon hotellihuoneesta, ja jonka passi ja rahat on viety. Kotiin pitäis päästä jotenkin koska oma Michelle odottaa Pariisin lähiössä maha pystyssä.

Ihanaa Rallit, ihanaa! Jos vielä lasillinen...
28.7.2012

Olipa taas päivä, tällaisina päivinä ymmärrän hetkittäin niitä vanhempia kollegoja jotka vetivät päälleen lyhythihaisen kauluspaidan, prässihousut ja tanssikengät jalkaan, liivit jätettiin nätisti nippuun jonnekin takapenkin uumeniin. Tosin heillä saattoi olla helteen lisäksi syynä sekin että oli helpompaa vetää humppaa hangan lavalla niissä kuteissa reukku vyöllä killuen (olen muuten todistanut aikanaan sitäkin).
 
Jokatapauksessa oli kohtuu tuskallinen päivä- työautojen paskoiksi haukuttujen penkkien pehmustusta lisäsi osittain jalkovälissä ollut kollikissan kokoinen vaahtopallo, liivin alla ollut verkkopaita imi kosteutta sen kilon verran ja nenänpäästä valuva hikitippa antoi kansalaisille kuvan lähinnä imppaavasta elämäänkyllästyneestä virkamiehenreppanasta.
 
Päivän päättyessä kun revin maihareita jalasta piti ensin huutaa "Nyt otan ne pois!" ja odottaa, että vuoronvaihtoon tulevat ehtii juosta pois alta. Ihoon liimautuneen haalarin yltä saadakseen piti vääntelehtiä kuin umpihullu pakkopaidassa. Kotiin kun pääsin piti väistellä pihassa vakiopaikallaan olevaa mäkäräisparvea etten saa niistä piisamia muistuttavaa kaunistusta tahmeille kasvoilleni. Noh, selvisin siis sisään ja avasin sen kaapissa odottaneen, jumalaisen kylmän oluen. Uskomatonta on myös se, miten suuren ilon saa aikaan eilen ostamani koivuntuoksuinen löylytuoksu jota palan halusta päästä kohta kaatamaan löylykiuluun.
 
Nyt se sauna lämpenee, kyllä se tästä vielä...:)
27.7.2012

Tulipa taas pisteitä kerättyä kansalaisten silmissä - käytiin Maten kanssa Palokan prismassa ja sen jälkeen mentiin aikuistenjuomakauppaan. Jätin kauppakassin ovensuuhun ja pyysin kauniisti 3-veeltä "Odota tässä, pidä huoli tästä (kassista) niin iskä käy ostamassa olutta." Matte jäi oven suuhun kassin kanssa ja minä menin oluthyllylle. Hetken päästä käytävällä raikaa "Osta iskä sitä olutta ihan rauhassa, minä pidän sitten huolen sinusta!!!" Nooh, onneksi useampi asiakkaista kuitenkin hymyili.. Onhan siitä sentään kai neljä päivää kun viimeksi tunsin nöyryytyksen oireita.
10.7.2012

Kaadoin tilkan Jackia ja aloin miettimään kohta loppuvaa lomaani. Vajaa 3 viikkoa sitten tein valmiit suunnitelmat mitä loman aikana tulee tapahtumaan. Päätin tehdä miljoona eri rakennushommaa, laitoin jopa työkalut nätisti riviin odottamaan tulevaa koitosta ja kaivoin timpurinvyön valmiiksi esiin. Päätin myös syödä terveellisesti ja ennenkaikkea käydä joka päivä lenkillä...Noh, ARVATKAAPA kävikö niin!?
 
Vähintään joka toinen päivä on grillissä tirissyt hyvin voideltua lihaa ja ainoa asia mihin työkaluja olen tarvinnut on ollut se kun ojensin niitä lapsilleni jotka innoissaan kasasivat uusia ikean tietokonetuoleja itselleen.

Toissijainen suunnitelma oli että vietän laatuaikaa jälkikasvuni kanssa. Noh, vanhin on ollut skootterillaan liikenteessä viimeisen kaksi viikkoa. Välillä on käynyt tyhjentämässä ruokakaapin ja pyytämässä rahaa bensaan. Silloin tällöin olen käskenyt sen kotiin kesken päivän vain varmistaakseni ettei haise marihuanalle. Keskimmäinen on hautautunut bittimaailmaan ja nuorimmalle sentään olen onnistunut opettamaan muutamia elämän perusasioita. Ollaan jatkettu vanhalla teemalla- narkkariteemaan jäätiin viimeksi ja nyt on ollut käsillä "spulgu"-teema. Palokan prisman edustalla oli vanha tuttu Mika oksennukset rinnuksilla. Pysähdyttiin kohdalle ja koska onnistui sanomaan minulle "Phainu shinä vhittuun!" päätin hyödyntää tilanteen ja käyttää sen koulutuksellisissa merkeissä, joten opetin pojalle juurtajaksain mikä on "spulgu". Lisäksi opeteltiin mitä tarkoittaa "corpse-paint", ja miksi hipihoppareiden vaatteet roikkuu - koska niillä ei ole hartioita.

Vaikka moni asia jäi tekemättä on tämä silti ollut oikein onnistunut loma. Tänään kävin moikkaamassa kavereita työmaalla eikä yhtään ahdista palata sinne maanantaina, heti klo 6.00. :) Jospa vielä ihan pieni lasillinen..:)

 
3.7.2012

Vaikken mikään liikennenatsi olekaan, aloin tuossa kotimatkalla HopLopista kiinnittämään huomiota ihmisten liikennekäyttäytymiseen. Aloin pohtia asiaa syvemminkin, ja huomasin että tienkäyttäjiä voidaan jakaa tiettyihin perusryhmiin:

1. Kalle-80-v.: Ajaa vuoden -70 kadetilla, vaimo istuu vieressä ja suu käy koko ajan. Kalle miettii ajaessaan kuinka kestäisi sitä jäkätystä kotiin asti kuten viimei...
set 60 vuotta ja etsii keinoa purkaa aggressiotaan muihin tienkäyttäjiin. Kalle ajaa aina 5 km alle rajoituksen, ja kun joku yrittää ohi Kalle keksii keinon kostaa: katsoo tuimasti sivulle toista kuljettajaa takahampaat yhteen puristettuina, ostasuoni sykkien ja painaa kaasun pohjaan.

2. Suvivirsi-perhe: Ostetaan se markkinoiden suurin asuntovaunu, johon mahtuu iskän ja äidin lisäksi kaikki 10 lahkolaisen taimea ja lähdetään iloisesti laulaen kohti kokoontumisajoja. Vetoautoa ei ole varaa ostaa koska se vaunu oli myös markkinoiden kallein, joten matkaan lähdetään vuoden -92 pikkubussi-Transporterilla jonka matkamittari on jo toisella kierroksella. Ensimmäisessä ylämäessä nopeus laskee neljäänkymppiin mutta ei hätää, takana tuleva voi säädellä turvaväliä näppärästi sinisen savuverhon sakeuden perusteella, eikä kesällä kellään pidä olla kiire.

3. Camping-Osmo: ajaa edistyksellisen teknologian matkailuautolla, jossa täytyy olla oma sisäinen tutka joka rajoittaa nopeuden rajoitusmerkkien mukaan - auto kun ei yksinkertaisesti kulje kuin 65 80-alueella ja 85 100-alueella.

4. Mersu-Mertsi: Ajaa vuoden -90 200-sarjan valkoisella mersulla. Kupeet on ruosteessa koska 35-vuotiaan Mertsin eläke ei riitä uudemman auton ostoon. Mertsi on matkalla mäkkärille neljän alle kouluikäisen lapsensa kanssa, joista kaksi makaa takaikkunalla irvistellen muille autoilijoille, yksi yrittää tunkea päätään selkänojan ja pääntuen välistä ja yksi istuu Mertsin sylissä - ajoharjoittelu on hyvä aloittaa ajoissa että osaa sitten 12-vuotiaana kuskata pikkuveljiä harrastuksiin kauppakeskukselle. Mäkkäriltä sitten saadaan 12 happymeal-lelua kun Mertsi osaa perustella lasten tarpeen niin taitavasti 16-v myyjälle joka ei uskalla kieltäytyä.

5. Magee-Marko: Polttaa kumia vuoden -88 Sierralla S-marketin pihassa. Marko on vasta saanut kortin ja haluaa olla magee paikallisten varhaismurrosikäisten tyttöjen silmissä. Päässä on Koff-lippis väärinpäin ja kaulassa komeilee Saarioisten pizzan kokoinen A.C.A.B-tatuointi, jonka on saanut otettua paikalliselta wannabe-helvetin enkeliltä 16-vuotiaana. Isä olis antanut Markolle selkään tatuoinnista, mutta koska iskä on vankilassa niin äiti ei voinut muuta kuin kehua tuota taideteoksen kauneutta. Marko haluaa isona johtajaksi, mutta saattaa olla että jo pelkästään se tatuointi estää kovin rakettimaisen uralla etenemisen, vaikka oikeasti Marko on todella lahjakas persoona.

Onhan noita muitakin ryhmiä, mutta nämä nyt tuli ensimmäisenä mieleen..

Ajetaan varovasti ja kunnolla siellä liikenteessä kaikki!! :)
 

2.7.2012

Onpas taas ollut päivä ja tarve avautua: kuten sanottu nettiyhteys ollut poikki torstaiaamusta lähtien, tänään viimein tuli asentajat ja sanoi, että kaapelit oli kauempaa poikki ja nyt linjat on kunnossa. Samalla tosin selvisi että rytäkässä modeemi kärähti ja kehoittivat testauttamaan sen elisan myymälässä ja sanoivat että saan heti uuden tilalle.
 
Noh, menin elisan myymälään jossa oli toistakymmentä henkeä jonossa, yksi asiakaspalvelija ja niin helevetin kuuma. Vitutus oli keskimääräistä korkeammalla tasolla jo kun otin vuoronumeron itselleni (282, menossa 269). Siinä sitten odottelin modeemi kourassa hikipisarat otsalla kun vieressä oleva, noin viisikymppinen rouva avasi pienen smalltalkin. Kyseli tatuoinneistani ja siitä mitä ne tarkoittaa. Olin ystävällinen ja vastasin kohteliaasti että ne on henkilökohtaisia juttuja enkä niistä tuntemattomille avaudu.
 
Hän sitten jatkoi ihmettelyään ja teki selväksi kuinka ei ymmärrä tatuointeja, eikä niitä jotka niitä ottaa, ja kaikkein vähiten hän ymmärtää sitä miksi kukaan ottaa tatuointeja joita kukaan ulkopuolinen ei ymmärrä! Viimeinen lause oli se että ne on typeriä ja ihmiset jotka niitä ottaa on typeriä.. Mieleni olisi tehnyt sanoa "Hyvä rouva, koska te tuossa muovimaisessa tarjoustuotteena ostetussa rusketusvoiteessa, Tallinnan tuliaisina tuoduissa teinifarkuissa ja Teboilin aurinkolaseissa näytätte lähinnä halvalta maksulliselta naiselta, teillä tuskin on varaa arvostella minun tatuointejani.", mutta en sanonut, sanoin "Hyvä rouva, minulla on ollut huono päivä ja olen väsynyt, en millään nyt haluaisi keskustella teidän kanssanne". Hän ymmärsi ja siirtyi sivummalle mutisten jotain.
 
Viimein koitti vuoroni ja pääsin tiskille, kerroin että kaapelit oli poikki, modeemi kärähti jne. Asiakaspalvelija vastasi että viallinen modeemi, uuden saa kolmen päivän päästä. Kysyin korvaavaa yhteyttä johon vastasi että sellaista ei ole, täytyy odottaa. Poistuin jo myymälästä hetkeksi kun huomasin taas elohiiren iskeneen silmäkulmaan, soitin välillä jo tekniseen tukeen ja palasin takaisin myymälään. Kerroin virkailijalle hieman painokkaammin että heitä ei kolmeen päivään kiinnostanut meidän vikailmoitus, joten maksavana asiakkaana vaadin tilapäistä yhteyttä tai heillä tulee olemaan vaikeuksia poistaa minua myymälästä.. Noh, tiskiin tuli langaton, maksuton 4 g, verkkokapula jonka sain nyt toimimaan.
 
Kyllä sitä hyvää palvelua näköjään saa jos ymmärtää vaatia.:)
22.4.2012

Tänään on taas niitä päiviä kun lyötyä lyödään: ensin rauta nöyryytti minua gymillä, sitten herätin suunnatonta hilpeyttä kansalaisissa ajamalla ympäri kyliä hevosenloimi vetokoukussa lepattaen jonka jälkeen vaimoni nauroi minulle sosiaalisessa mediassa sadan parhaan ystävänsä kanssa. Nuorin poikani on huutanut koko päivän "isi on luuseri, isi on luuseri, isi on...".. Renkaanvaihtoa aloitellessa jouduin luopumaan pitkistä kalsareista vaikka lumi on vielä maassa, ja vaihtaessani pipon lippalakkiin huomasin taas pääni kasvaneen viime kesästä.. Jos samaa vauhtia jatkuu niin kymmenen vuoden päästä nuppi on kuin Hulkilla mutta vartalo kuin klonkulla.. Noh, tästä ei ole suunta kuin ylöspäin..
10.6.2012

Ostin töistä tullessa muutaman oluen näin vapaitten alkamisen kunniaksi ja heti aloin miettiä syvällisiä: mitä olen kuullut vanhempien suusta niin 40 - 50-luvulla tapeltiin, lyötiin nyrkillä ja jos joku kaatui maahan odotettiin että se nousee ylös. Jos joku oli kännissä alle 18-vuotiaana, se ja sen perhe leimattiin välittömästi alkoholisteiksi. Minun nuoruudessa ryypättiin, tapeltiin ja joku käytti siinä jalkojakin. Kellään ei ollut kättä pidempää ja jos oli niin se oli raukka. Jos joku joi muulloin kun viikonloppuna niin se oli varma pultsari tulevaisuudessa.
90-luvun puolivälissä nuoriso ryyppäsi viikonloppuna ja narkkarit oli jonkun kiven alla. Maassa makaavaa potkittiin ja lyötiin pesismailalla. 2010-luvulla kauppakeskukset on täynnä kakaroita joilla silmä seisoo päässä. Kukaan niistä ei tunnu pärjäävän päivääkään ilman Rivatrilia eikä yötä ilman Tenoxia. Viinaa ei kannata juoda ilman Lyricaa. Kukaan ei enää tappele nyrkeillä vaan joku saa viikottain puukosta. Tietenkin valtaosa meidän nuorisosta on nykyäänkin kunnollista, mutta pistää vaan miettimään että jos maailma meinaa muuttua samaa tahtia kuin viime vuosina, on meillä kohtuu kova työ pitää niitä "kiinni perinteissä"..
13.6.2012

Kaadoin lasillisen Beamia, rojahdin sohvalle ja taas aloin ajattelemaan syvällisiä; musta on tullut vanha.
 
1. Lähdin tänään illalla lenkille ja katsoin luottavaisena ensimmäistä jyrkkää mäkeä sen juurelta. Näin itseni sen huipulla hyppivän kuin Rocky konsanaan voittajanfiiliksissä, toisin kävi- juoksin kolmanneksen, kävelin kolmanneksen ja koira sai vetää mut ylös viimeisen kolmanneksen.
 
2. Kävin aiemmin gymillä ja latasin jalkaprässiin ihan kohtuulliset romut- laskiessa mun polvista kuulunut ääni vastasi lähinnä laakerivikaisen saabin takapyörän ääntä ja nostaessa pauke oli kuin mikro-popcornia kypsentäessä.
 
3. Jos vaikka haluaisin kasvattaa trendikkään kampauksen, samanlaisen tötterön kuin tuolla geelimainoksen tyypillä- mun tukka ei enää kasva sellaiseksi vaan se on päättänyt nyt pysyä tällaisena äärimmäisen uskottavana truemetal-kaljuna.
 
4. En ymmärrä nykynuorten kieltä kysymättä mitä mikäkin tarkoittaa, tänään poikani sanoi olevansa "ihan voissa" autokoulun jälkeen- meinasin jo heittää u-käännöksen ja käydä fyysisesti keskustelemassa sen opettajan kanssa että mitä vi***a se on mun pojalle tehnyt, kunnes kuulin että se tarkoittaa "ihan hiessä".

Ei mene kauaa kun tulee neljänkympin kriisi ja varmaan pukeudun kuin Petri Nygård. Viidenkympin villityksessä sit varmaan kasvatan sellaisen toispuoleisen tukan, jonka sitten vedän huomaamattomasti päälaen yli. Kuusikymppisenä sitten ehkä tulen järkiini kunnes seitsenkymppisenä sitä alan taas menettää..:D
23.6.2012

Tulin töistä kotiin, avasin oluttölkin, kävin sohvalle ja jälleen alkoi syvien ajatusten virta täyttää mieltäni: ihmisen primitiivinen käyttäytyminen.
 
Vaikka elämme 3. vuosituhatta, osaa suomalainen mies käyttäytyä juhannuksena edelleen kuin luolamies. Sitä aamuyön kebab-annosta syödään kuin lentoliskon koipea- kolmasosa on poskilla, kolmasosa rinnuksilla ja kolmasosa napaan asti avoinna olevan kauluksen sisäpuolella. Perseestä näkyy puolet, ikäänkuin valmiina tekemään tarpeensa lähimmän kasvuston juurelle...tätä tosin on vaikea erottaa nykynuorison vaatemuodista koska valtaosa selvinpäinkin olevasta 15-18-vuotiaista kulkee niin, mutta näillä noin viisikymppisillä myyntiedustajilla kyse tuskin on siitä.
 
Naisista tapellaan, jos ei muuta niin viedään väkisin tukasta repien- ainoa ero kivikauteen on siinä että ennen vietiin luolaan, nyt siihen omaan kaksioon kaupunkilähiöön. Tästä pääsemmekin siihen pohdintaan, että minulla tuo primitiivisyys on täysin hukassa. Alkuviikosta piti kukko lopettaa, joten päätin kilauttaa kaverille että kelpaisko sille. Sanoi että voi tulla lopettamaan sen ja suolestaa että osaan sitten itse kun seuraavan kerran on tarvetta. Vastasin että "ööö, jooo, noh...", johon hän tokaisi "taidat olla niitä tyyppejä jotka alkaa itkemään kun kukko pistetään pataan?" Piti myöntää ainakin osittain..
 
Kun äsken astuin sisään taloon, ovenkahvaa painaessani syke nousi kahteensataan kun niin pelotti että jos vaikka jonkun vahingossa herätän - ei kovin primitiivistä. Tuumin että täytynee kokeilla joskus että vedän pullon koskenkorvaa tuossa kuistilla töistä tullessani, niin saisiko minustakin sen sisäisen luolamiehen esiin ja karjuisin saatanallisesti sisään astuessani...ja kukkokin pääsisi hengestään ihan tuosta vain. Ei se primitiivisyys aina niin huono asia olis.
 
Olut loppui, menen maate, hyvää yötä ja juhannusta kaikille..:) Niin ja se joka sitä naista repi tukasta, se oli väärin ja se sai ansionsa mukaan..;)
22.6.2012

Olipas taas aamupäivä. Kaikki alkoi hienosti kunnes päästiin kauppareissulla ensimmäiselle asfalttisuoralle ja kojetauluun ilmestyi sähkövian merkkivalo ja samalla auto alkoi röpöttää eikä vastannut kunnolla kaasupolkimen painallukseen.
 
Ajattelin ajella hiljaa kaupan pihaan ja selvitellä mikä on vikana. Tämä jo sai aikaan lievää otsasuonen sykkimistä, kunnes taakse ilmestyi joku urpo puskuriin kiinni ja hetken päästä alkoi tööttäilemään malttamattomasti. Siinä se ajeli pitkään takana ja vaihteli etäisyyttään 1 ja 5 metrinä välillä ikäänkuin töniäkseen mun autoa eteenpän. Tuntui vähän samalta kuin joku tulis sormella tökkimään rintaan ja jatkais sitä loputtomiin- kuonoonhan siinä tekis mieli vetää.
 
Ajoin kaupan pihaan ja tämä toinen teiden sankari ajoi vähän kauemmaksi parkkiruutuun. Tässä vaiheessa se otsasuoni sykki jo aikalailla enemmän mutta hillitsin itseni ja työnsin pois mielestäni väkivaltaiset ajatukset. Nousin autosta ja aloin kävelemään takahampaat yhdessä kohti tämän torspon autoa pitääkseni hänelle ystävällisen, asiallisen mutta äärimmäisen painokkaan luennon auton toimintaperiaatteista sekä turvavälin merkityksestä.
 
Otettuani noin 3 askelta kohti alkoi tämä äijä rullata mazdansa ikkunaa kiinni niin että koko auto hytkyi, ja samalla kaasutti pois paikalta.. Sillä kai unohtui kauppakassi tai -lappu kotiin kun päättikin olla menemättä sinne?? Itse kauppareissu meni ihan mainiosti ja autokin toimi taas normaalisti kotimatkalla, mieli oli levollinen ja rento kunnes Matte ilmoitti takapenkiltä "Iskä, minä en sitten syö mitään." Tässä vaiheessa puristin rattia rystyset valkoisena koska tiesin mitä on odotettavissa - itkua, huutoa, uhkailua, lahjomista, kiristystä ja juoksua pojan sängyn ja ruokapöydän välillä. Lainkaan en yllättynyt että niin lopulta kävikin, mutta ruoka sillä tuli syötyä 1,5 tunnin jälkeen.
 
Poika huomasi ruuan jälkeen että isillä on nyt hieman hermo kireällä kun molempiin kulmiin oli ilmestynyt elohiiri, ja tarjoutui siivoamaan- kävi puistelemassa vessan maton ja pesi lavuaarin.. Kyllä se osaa..:D Mutta ei se mitään, nyt päikkärit ja sitten jotain muuta..:)
22.7.2012

Tulipa taas todistettua oma ylivertainen tyhmyyteni äsken. Koska aamulla kävin taas gymillä ja totesin ettei sitä kannata reenata koska on vanha ja raihnainen päätin keskittyä ihan toisiin harrastuksiin.
 
Laitoin koiran autoon ja suuntasin normaalille reenipaikalle-aukeaa, harvapuustoista kangasmaastoa. Tänään oli esine-etsintäpäivä ja tuumin että tehdään reenistä toisaalta helppo (esine jossa on reilusti isännän hajua) ja toisaalta vaikea (laaja etsintäalue). Noh, mietin mikä olisi sellainen esine ja sain kuningas-ajatuksen: AUTON AVAIMET! Heitin avaimet metsään, otin koiran autosta ja paiskasin luukun kiinni. Annoin käskyn, koira lähti metsään ja kuinka ollakaan se oli huomattavasti kiinnostuneempi jonkin metsäneläimen tuoreista jäljistä kun mun auton avaimista.
 
Samalla jyrähti ukkonen ja pieniä pisaroita alkoi ropista lippalakin lippaan. Muistutin koiraa mitä ollaan tekemässä ja päätin lähteä itse autoon pitämään sadetta, noh...auton ovet olin vaistomaisesti laittanut lukkoon. Samalla pisarat oli jo kooltaan salibandypelaajan kaulanauhan helmien luokkaa joten pyysin koiraa entistä kauniimmin hoitamaan hommansa eikä se sateesta välittänytkään, kunnes jyrähti uudestaan ja niskaan alkoi tulla lähes pingispallon kokoista tavaraa.
 
Siinä vaiheessa koirakin tuli jalkoihin ja silmät sirissä tuijotti että voitaisko lähteä? Siinä sitten oli aikaa miettiä kaatosateessa seisten että koska mun lapset on suhteellisen fiksuja, kuka helevetti sit on niiden isä...tai sitten omena on pudonnut tosi kauaksi puusta.
13.7.2012

Taas ei ole ihan putkeen mennyt tämä elämä: Kaikki alkoi eilen kun pudotin puhelimen yläkerrasta alakertaan ja näyttö meni rikki. Noh, tänään heräsin toiveikkaana ja valmistauduttiin Maten kanssa kaupunkipäivään. Lähdettiin aamupäivällä liikenteeseen ja suunnattiin puhelinkauppaan ja sen jälkeen mäkkäriin.
 
Mäkkärissä alkoi se helevetinmoinen tappelu syömisestä -"en syö, sinä oot tyhmä!". Koska olin kuunnellut poikani päänaukomista jo toista tuntia, eli siitä lähtien kun verensokerit alkoi laskea alle normaalitason alkoi minullakin hieman hermo pettää. Tiesin että pojan on pakko syödä tai ei hyvä heilu, joten aloin lievää pakkoa käyttäen tunkemaan hampurilaista hänelle suuhun.
 
Naapuripöydässä lounastaan nauttiva rouvashenkilö "Lapset ensin"-paidassaan alkoi tuijottamaan tuimasti ja nyki insinöörimiestään hihasta. Päätin olla välittämättä moisesta, mutta mielessä kävi että pitäis hommata paita jossa lukee "Kyllä, meillä lapset syö ensin!" jonka vois tuollaisissa tilanteissa sitten repiä esiin teräsmiesmäisesti.
 
Sain pojan syötettyä ja suunnattiin Midarelle ostamaan suojakalvoa uuteen luuriin. Siellä aloitin väittelyn myyjän kanssa hänen tarjoamansa kalvon sopivuudesta luuriini. Ilmaisinpa taas tyhmyyteni kun tajusin ettei paketin kannessa oleva kuva välttämättä vastaa sisällä olevaa, aina. Niska kyyryssä poistuin liikkeestä ja ajattelin että enää yksi pysähdys matkalla-uudet collegehousut seppälästä (vanhat ovat siinä mallissa ettei niitä tarvitse edes ottaa jalasta pöntölle istuessa...siis jos on muistanut jättää alushousut välistä), joten tuskin mitään katastrofaalista ehtii enää tapahtua. Otsasuoni jälleen sykkien menin myymälään, katsoin rekistä perushousut kokoa XL ja painuin kassalle. Siinä vaiheessa olis pitänyt hälytyskellojen soida kun kassan näyttöön ilmestyi "trikoohousut", mutta enpä sitä siinä vaiheessa ymmärtänyt.
 
Kotiin kun pääsin vedin housut jalkaan ja huomasin näyttäväni lähinnä Jessica Simpson-transulta - peruukki päähän ja vähän väriä kulmiin ni olispa kuumaa kamaa "Pink club"-bileissä. Tuli sitten otettua housut tyttöjen rekistä, vielä sellaiset oikein matala-lantioiset. Kaapissa oli pari olutta jotka olin säästänyt illaksi-ei voinut mitään, oli pakko avata...!