Tulin töistä, kaadoin lasiin tilkan skottilaista ja istahdin sohvalle. Totesin että minut on tänään Jorman toimesta haukuttu viiden minuutin sisään heti lyömis-yrityksen jälkeen mulkuksi, vitun ääliöksi, köyhäksi, poikaseksi, klopiksi, taas mulkuksi, isoksi pojaksi ja lopulta isoksi possuksi. Unohtamatta tietenkään kaikkein mairittelevampia ilmaisuja kuten kyrpänaama ja paskapää. Mutta ei se mitään, kyllä maailmaan mölyä mahtuu enkä minä siitä mieltäni pahoita. Eniten harmitti kun samassa yhteydessä työtään tekevä lääkärikin haukuttiin mulkuksi vaikka täysin selkeäsi oli naissukupuolen edustaja. En malttanut olla sanomatta tälle tosimiehelle tämän tilityksen päätteeksi "Niin mutta minulla ei ole silmät kuin pandakarhulla (ei siis ollut minun eikä kollegan aikaansaannosta) eikä paska housussa...ja minä pääsen ihan kohta lämpimän peiton alle keltaisen muovipatjan sijaan vaikka köyhä kyrpänaama olenkin."
Joskus olisi ihan jees jos vielä vähän useampi näistä vastaavista asiakkaista olisi vähän myötämielisempiä. Ei nyt tartte viskipulloa ostaa mutta jos joskus vaikka ymmärtäisi olla iloinen hyvästä huolenpidosta. Havainnollistan mitä tarkoitan; Mikko-myyntiedustaja on tullut firman risteilyltä ja makaa kuset housussa tilausajolaiturilla kahden bussimatkan aikana nautitun Bacardipullon jälkeen. Virkavalta hälytetään paikalle työkavereiden toimesta koska Mikko saatetaan ryöstää tuossa tilassa - maailmaan mahtuu niin paljon pahuutta, vääryyttä ja heikomman hyväksikäyttöä. Poliisipartio menee paikalle ja selvittää että Mikko asuu 10 km päässä ja vaikka kaikki lain suomat edellytyksen säilöön ottamiselle löytyy, päättää partio tehdä hyvän työn ja toimittaa Mikon kotiin omaan sänkyyn nukkumaan jotta aamulla voi sitten oksentaa omaan pönttöön ja halata posliinia. Mikko autetaan kyytiin ja tässä vaiheessa hän sanoo: "Vhittu, te ootte oikeeshti hyviä äijjjiä!" Matka kohti kotia alkaa ja jotain käsittämätöntä tapahtuu matkan aikana - kotipihassa avataan maijan kuljetustilan ovi ja ennenkuin virkavalta ehtii sanoa "No niin, perillä ollaan, nyt pääset omaan sänkyyn vaimon viereen nukkumaan" Mikko on jo nostanut nyrkit pystyyn ja huutaa: "Shaatana! Vhittu tehän ette käshke misshä meikäläinen nukkuu perrrkele!!!" Mikko yrittää huitaista nakkikioskilyönnillä konstaapelia ja samalla rojahtaa maahan naamalleen konstaapelin väistäessä lyöntiä - matka jatkuu 10 km paluusuuntaan terveyskeskukseen, jossa huudetaan haavaa paikkaaville hoitajille "Vhittu tehän ette muhun koshke shaatana!" samalla kun yritetään osua nyrkillä hoitajaa naamaan. Kaikesta tästä huolimatta Mikolle annetaan iloista palvelua ja puoliväkisin paikataan se haava silmäkulmassa, koska Mikon olisi ihan turha esitellä menestyksekkäästi niitä vallankumouksellisia imureitaan seuraavalla työreissullaan jos naama on kuin Godzillalla. Aamulla Mikko joko suunnittelee tekevänsä kantelua sairaalan ja poliisin toiminnasta, tai jos lapsena on saanut edes jonkinlaisen terveen kasvatuksen osaa olla häpeissään. Anteeksi ei suomalainen mies kuitenkaan pääsääntöisesti pyydä.
Joku voisi jo kyynistyä näihin tosielämän antisankareihin, mutte me ei tietenkään - kokeillaan vielä huomennakin jos Mikko ja Jorma viimein osaisi käyttäytyä ja sovelletaan sitä asiakkaan kannalta lievintä keinoa, ja hoitajat ja lääkärit hoitaa näiden kulmat ja silmät edelleen hymyssä suin. Otan vielä toisen tilkan ja menen maate.
perjantai 24. tammikuuta 2014
lauantai 4. tammikuuta 2014
Näin yövuoron jälkeisenä lepopäivänä istahdin sohvalle kylmä olut kourassa, aluksi ärtyneenä ja vähän vihaisenakin siitä kuinka tämä maailma on muuttunut toisenlaiseksi kuin se mitä oikeudenmukaisuudella käsitän. Tämä nykymeininki sotii monessa suhteessa sitä vastaan, kuinka minut on kasvatettu ja sitä kuinka olen oikean ja väärän jo kakarana oppinut tuntemaan.
Taustoista sen verran, että mm. uusi paikkokeinolaki astui voimaan vuoden alusta. Tätä uutta lakia sitten päästiin soveltamaan oikein urakalla. Narkkari oli saanut pataansa asunnossa joka oli täynnä porukkaa. Siellä sitten selviteltiin kuka on epäilty, kuka on todistaja ja kuka on asianomistaja. Viimein kun roolit alkoi jollain tasolla selvitä, alettiin jakamaan porukalle lappuja jossa muistutettiin jokaisen oikeuksista ja velvollisuuksista. Asianomistajalle ojennettiin kolmesivuinen pruju joka piti myös suullisesti antaa tiedoksi. Samalla kun työkaveri piti tätä polttimo mustana seisovaa, opiaateista sekaisin olevaa, zombia muistuttavaa sankaria pystyssä etsittiin tälle kynä jolla voi lapun verisillä käsillään allekirjoittaa - omaa kynääni en antanut koska halusin välttyä a-, b- ja c-hepatiittitartunnoilta.
Epäillylle annettiin tiedoksi kolmesivuinen nippu, jossa muistutettiin ettei hänen tarvitse kertoa asiasta mitään, eikä edes kannata kertoa koska silloinhan hänet voidaan vaikka tuomita rikoksesta jonka hän on tehnyt. Muistutettiin oikeudesta avustajaan, jota tietenkin on viisasta käyttää ettei vaan vahingossa joudu vastuuseen teostaan. Kun varmistuttiin että epäilty on asian ymmärtänyt omalla kielellään, otettiin nimi paperiin ja voitiin siirtyä todistajien pariin.
Jokaiselle lappu allekirjoitettavaksi, jossa suullisen selonteon jälkeen muistutettiin että asiasta pitäisi kertoa totuus, mutta jos tuntuu että saattaa jäädä kiinni jostain rikoksesta niin silloin ei tietenkään tarvitse kertoa koska saattaa joutua pian vastuuseen tekemistään teoista.
Kaiken tämän jälkeen huomattiin verijälkiä lattiassa jotka olisi hyvä ottaa talteen varmuuden vuoksi asian selvittämisen kannalta. Mutta koska tämänkään ei pidä toimia niinkuin elokuvissa, soitetaan kaverille ja kummin kaimalle jotta saadaan asunnon haltija paikalle todistamaan tätä tapahtumaa. Siis tietenkin siksi ettei hänen oikeusturvansa kärsi tässä asiassa ja tule ylimääräistä siivottavaa konstaapelin maihinnousukengistä. Verijälkien johtaessa rappukäytävään on aika etsiä taloyhtiönhallituksen puheenjohtaja todistamaan ettei virkavalta vaan varasta niitä lastenvaunuja ala-aulasta samalla kun niitä verijälkiä valokuvaa.
Lopulta kun saadaan saadaan asia jollain tavalla selväksi, kirjataan asiasta noin 10 erilaista pöytäkirjaa ettei kenenkään oikeusturva kärsi tässä tapahtumassa ja annetaan jokaiselle jäljennös tarkastettavaksi. Jos pöytäkirjassa on jotain epäselvää voidaan tietenkin käynnistää tutkinta jossa selvitetään poliisin toiminta asiassa. Aikaa tähän kaikkeen menee noin 4 tuntia.
Mutta, minä olen nyt pari päivää kotona. Jos lapset on tehneet jotain pahaa, ne opetetaan kantamaan vastuunsa. Totuus selvitetään ilman kirjallista selontekoa oikeuksista ja jos tilanne vaatii omaan huoneeseen komentamista ei siitä tehdä tässä valtakunnassa pöytäkirjaa. Jos tilanne vaatii tukkapöllyllä uhkaamista ei siitä oteta vastaan rikosilmoitusta laittomasta uhkauksesta. Tässä talossa elää se oikeudenmukaisuus jonka olen oppinut tuntemaan. Ja väitän, että aikuisina nuo kakarat arvostaa oikeaa lakia eikä yritää luistaa siitä niinkuin yhteiskuntakin tänä päivänä usein haluaa opettaa.
Taustoista sen verran, että mm. uusi paikkokeinolaki astui voimaan vuoden alusta. Tätä uutta lakia sitten päästiin soveltamaan oikein urakalla. Narkkari oli saanut pataansa asunnossa joka oli täynnä porukkaa. Siellä sitten selviteltiin kuka on epäilty, kuka on todistaja ja kuka on asianomistaja. Viimein kun roolit alkoi jollain tasolla selvitä, alettiin jakamaan porukalle lappuja jossa muistutettiin jokaisen oikeuksista ja velvollisuuksista. Asianomistajalle ojennettiin kolmesivuinen pruju joka piti myös suullisesti antaa tiedoksi. Samalla kun työkaveri piti tätä polttimo mustana seisovaa, opiaateista sekaisin olevaa, zombia muistuttavaa sankaria pystyssä etsittiin tälle kynä jolla voi lapun verisillä käsillään allekirjoittaa - omaa kynääni en antanut koska halusin välttyä a-, b- ja c-hepatiittitartunnoilta.
Epäillylle annettiin tiedoksi kolmesivuinen nippu, jossa muistutettiin ettei hänen tarvitse kertoa asiasta mitään, eikä edes kannata kertoa koska silloinhan hänet voidaan vaikka tuomita rikoksesta jonka hän on tehnyt. Muistutettiin oikeudesta avustajaan, jota tietenkin on viisasta käyttää ettei vaan vahingossa joudu vastuuseen teostaan. Kun varmistuttiin että epäilty on asian ymmärtänyt omalla kielellään, otettiin nimi paperiin ja voitiin siirtyä todistajien pariin.
Jokaiselle lappu allekirjoitettavaksi, jossa suullisen selonteon jälkeen muistutettiin että asiasta pitäisi kertoa totuus, mutta jos tuntuu että saattaa jäädä kiinni jostain rikoksesta niin silloin ei tietenkään tarvitse kertoa koska saattaa joutua pian vastuuseen tekemistään teoista.
Kaiken tämän jälkeen huomattiin verijälkiä lattiassa jotka olisi hyvä ottaa talteen varmuuden vuoksi asian selvittämisen kannalta. Mutta koska tämänkään ei pidä toimia niinkuin elokuvissa, soitetaan kaverille ja kummin kaimalle jotta saadaan asunnon haltija paikalle todistamaan tätä tapahtumaa. Siis tietenkin siksi ettei hänen oikeusturvansa kärsi tässä asiassa ja tule ylimääräistä siivottavaa konstaapelin maihinnousukengistä. Verijälkien johtaessa rappukäytävään on aika etsiä taloyhtiönhallituksen puheenjohtaja todistamaan ettei virkavalta vaan varasta niitä lastenvaunuja ala-aulasta samalla kun niitä verijälkiä valokuvaa.
Lopulta kun saadaan saadaan asia jollain tavalla selväksi, kirjataan asiasta noin 10 erilaista pöytäkirjaa ettei kenenkään oikeusturva kärsi tässä tapahtumassa ja annetaan jokaiselle jäljennös tarkastettavaksi. Jos pöytäkirjassa on jotain epäselvää voidaan tietenkin käynnistää tutkinta jossa selvitetään poliisin toiminta asiassa. Aikaa tähän kaikkeen menee noin 4 tuntia.
Mutta, minä olen nyt pari päivää kotona. Jos lapset on tehneet jotain pahaa, ne opetetaan kantamaan vastuunsa. Totuus selvitetään ilman kirjallista selontekoa oikeuksista ja jos tilanne vaatii omaan huoneeseen komentamista ei siitä tehdä tässä valtakunnassa pöytäkirjaa. Jos tilanne vaatii tukkapöllyllä uhkaamista ei siitä oteta vastaan rikosilmoitusta laittomasta uhkauksesta. Tässä talossa elää se oikeudenmukaisuus jonka olen oppinut tuntemaan. Ja väitän, että aikuisina nuo kakarat arvostaa oikeaa lakia eikä yritää luistaa siitä niinkuin yhteiskuntakin tänä päivänä usein haluaa opettaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)