Sain pojat nukkumaan, kaadoin lasin skottia ja aloin tuumia näitä mieitityttäviä epäkohtia eri ammatti-, laitos- ja ihmisryhmissä:
1. Oikeuslaitos: joidenkin oikeuslaitoksen edustajien (syyttäjä/asianajaja) mukaan poliisin kuuluu sietää hiv-hepatiitti-positiivisen narkkihipin päälle sylkemistä muita enemmän, ja jo ammatinvalintavaiheessa täytyisi mieltää tämän olevan tavallista ja siksi se täytyisi tavallaan hyväksyä ammatin varjopuolena.
- Tämän ajattelutavan mukaan jokaisen siwan myyjän täytyisi mieltää työhön hakeutuessaan todennäköisesti joutuvansa ryöstön uhriksi ja ehkä jopa saavan puukosta. Ammatin varjopuolia jotka täytyy hyväksyä ja niistä on ihan turha narista ja yöuniaan menettää jos niin käy.
2. Suur-yritykset: näiden johtajille maksetaan kuusinumeroista kuukausipalkkaa ja miljoonien erorahoja ja valtio on suurimpia omistajia yrityksessä. Jos nämä johtajat saavat tulosta aikaan, bonukset kasvavat ja jos tappiota, maksetaan ne ulos hirveillä summilla. Tuskin sitä johtajaa vituttaa että yrityksen rahoja meni kun oma lompakko ei enää mahdu taskuun.
- Meidän sairaanhoitajille ja pelastajille maksetaan palkkaa joka häviää kaiken vertailun pohjoismaiden välillä. Nämä pelastaa työkseen ihmishenkiä ja jos siinä onnistuvat saavat selkääntaputuksen työkavereilta, jos epäonnistuvat ne valvoo öitä miettien olisiko jotain voinut tehdä paremmin. Ihmishengestä ei kannata maksaa kunnolla, mutta siitä että kansa pääsee lentämään kolminkertaisella hinnalla muihin verrattuna kannattaa.
3. Puolustusvoimat: sen kuluja säästetään jatkuvasti, yksiköitä pienennetään ja harvennetaan. Sotilaita saa kenkää ja asepalveluksesta saa vapautuksen kun sanoo ettei tykkää siitä aamupuurosta mitä intissä tarjotaan. Maanpuolustustahto on näillä puuro-varusmiehillä heikompi kuin sen jokapäiväisen BigMac-hampurilaisen himo.
- Samalla kun näitä leikkauksia tehdään syydetään rahaa ulkomaille, ja kun puolustuksen uskottavuus vähenee nollaan naristaan siitä kun joku uskaltaa sanoa "pitäiskö tehdä vähän yhteistyötä Naton kanssa ihan varmuuden vuoksi?"
4. Koululaitos: Opettajilla ei ole enää oikeutta pitää kuria, ei rangaista. Oppilaaseen ei missään olosuhteissa saa koskea eikä pahoittaa tämän mieltä. Varmaan ihan ok olettaen että ne vanhemmat hoitaa nämä tehtävät, mutta...
- Silti osa vanhemmista syytää osan kasvatusvastuusta koululle ja odottaa että heidän lapsista kasvaa tunnollisia, korkealla moraalilla varustettuja kansalaisia. Näillä vanhemmilla ei ole aikaa eikä halua pitää kuria koska vapaa kasvatus on pop, ja koska koulukaan ei sitä pysty pitämään tulee siitä Matti-Petteristä ja Nina-Monicasta pilveä polttavia, työtä vieroksuvia teinivanhempia. Näiden isät ja äidit uhkailee opettajia koska syyllinen tälle epäonnistumiselle on löydyttävä.
5. Vankeinhoito: pyritään yhä enemmän avolaitosmalliin, jossa vangeilla on mahdollisimman normaalit olot ja helpot mahdollisuudet sopeutua yhteiskuntaan normaalimuotoisen elämän kautta.
- Samalla annetaan sille Matti-MC:lle mahdollisuus rakentaa verkosto ja järjestäytyä muiden rikollisten kanssa jotta saadaan hommat täysillä käyntiin heti vapautumisen koittaessa. Pekka-Pedofiili voi kyttäillä tarhan kulmilla jo lusiessaan ja Köyhä-Keijo haluaa talveksi vankilaan koska siellä on pleikkarit, bilikset ja dvd:t odottamassa. Taparikollinen harvoin "paranee" muuten kuin tulemalla uskoon tai ottamalla överit.
Mutta tällaista tällä kertaa.. Ei pitäisi ajatella liikaa. Hyvää yötä.
torstai 29. marraskuuta 2012
lauantai 17. marraskuuta 2012
Tulin töistä, kaadoin tilkan skotlantilaista laatublended-juomaa yömyssyksi ja tuumin tätä mennyttä yötä. Mietin kuinka voisin parhaiten kuvailla saapunutta pikkujouluaikaa ja sen tuomia lieveilmiöitä, lähinnä niitä idiootteja jotka kerran vuodessa lähtee kylille, siis sinne firman pikkujouluihin juomaan sitä ilmaista viinaa sen kerran kun sitä saa, kerran vuodessa ja kuinka sitten käy. Tai eivät he ole idiootteja, kuinka voisivatkaan olla kun sen yhden ainoan kerran vuodessa liikenteeseen lähtevät nolaamaan itsensä kun loput 364 päivää ovat ihan mukavia heppuja.
Tuntuu vaan että ne jotka käyvät useammin osaavat olla vähemmän hönöjä, tai sitten se hönöys jakautuu tasaisemmin vuoden varrelle hönöys-kertoimen pysyessä samana. Tarkoitan että se edustaja joka käy kerran vuodessa kylillä firman pikkujouluissa, sen hönöys-prosentti on 100% sen yhden illan aikana. Mutta sen edustajan joka käy joka viikonloppu baarissa vonkaamassa, sen hönöys-prosentti on kerrallaan vain 1,92 % (100%:52=1,92%). Eli hönöyden määrä vuodessa pysyy samana, mutta sen pikkujoulu-hönön hönöys tulee kerralla ulos joten se tuntuu päällisin puolin monikymmenkertaiselta.
Kuitenkin, mietin kertoisinko niistä kaikista hönöistä joihin törmäsin, mutta totean että riittää kun kerron Anterosta. Anterossa on kaikki se mitä 100%:n pikkujouluhönö sisältää: Antero on kaatunut selälleen katuun kolmessa promillessa ja yötöistä palaava neito rientää auttamaan Anteroa. Anterolla on pieni haava takaraivossa, oksennukset rinnuksella mutta silti alkaa välittömästi tajuihin tultuansa vonkaamaan tuota neitoa; "Lähdekshä mun luo?" Neito kieltäytyy kohteliaasti ja viittoo virkavallan paikalle. Poliisipartion kysyessä kauniisti Anteron nimeä tämä vastaa "Mashiina!" Konstaapeli kysyy "Ahaa, ai mikä masiina?" Antero vastaa "No SEKSHIMASHIINA!!!" Antero on kovasti varma miehisestä viehätysvoimastaan ja kehuu rakastavansa kaikkia naisia ja kaikki naiset myös rakastavat häntä. Samalla Antero muistaa myös primitiivisen luolamies-puolensa ja alkaa takomaan rintaansa. Vittuilee partiolle minkä ehtii ja huutaa olevansa "KURKO!" Anteron uskottavuutta hieman vie auki oleva sepalus ja kosteahko läntti oikeassa lahkeessa. Vielä paikalla oleva neitonenkaan ei koe Anteroa kovin viehättäväksi. Välillä Antero huutaa "RAHAA LÖYTYY!", muttei siltikään se riitä taksiin edes seuraavaan kadunkulmaan - taskun pohjalla on muutama kolikko ja lompakko on pudonnut johonkin paikallisen tanssiravintolan miestenhuoneeseen Anteron halatessa posliinipönttöä. Ambulanssi käy paikalla, toteaa ettei Antero tarvitse hoitoa joten Antero on vietävä valtion hotelliin ettei loukkaa itseään enempää. Mutta ennen kaikkea, Antero on kurko, pikkujoulukurko.
Anterossa tiivistyy kaikki mitä 100%:n pikkujouluhönö sisältää. Anterolla on aamulla krapula.
Hyvää yötä. :)
Tuntuu vaan että ne jotka käyvät useammin osaavat olla vähemmän hönöjä, tai sitten se hönöys jakautuu tasaisemmin vuoden varrelle hönöys-kertoimen pysyessä samana. Tarkoitan että se edustaja joka käy kerran vuodessa kylillä firman pikkujouluissa, sen hönöys-prosentti on 100% sen yhden illan aikana. Mutta sen edustajan joka käy joka viikonloppu baarissa vonkaamassa, sen hönöys-prosentti on kerrallaan vain 1,92 % (100%:52=1,92%). Eli hönöyden määrä vuodessa pysyy samana, mutta sen pikkujoulu-hönön hönöys tulee kerralla ulos joten se tuntuu päällisin puolin monikymmenkertaiselta.
Kuitenkin, mietin kertoisinko niistä kaikista hönöistä joihin törmäsin, mutta totean että riittää kun kerron Anterosta. Anterossa on kaikki se mitä 100%:n pikkujouluhönö sisältää: Antero on kaatunut selälleen katuun kolmessa promillessa ja yötöistä palaava neito rientää auttamaan Anteroa. Anterolla on pieni haava takaraivossa, oksennukset rinnuksella mutta silti alkaa välittömästi tajuihin tultuansa vonkaamaan tuota neitoa; "Lähdekshä mun luo?" Neito kieltäytyy kohteliaasti ja viittoo virkavallan paikalle. Poliisipartion kysyessä kauniisti Anteron nimeä tämä vastaa "Mashiina!" Konstaapeli kysyy "Ahaa, ai mikä masiina?" Antero vastaa "No SEKSHIMASHIINA!!!" Antero on kovasti varma miehisestä viehätysvoimastaan ja kehuu rakastavansa kaikkia naisia ja kaikki naiset myös rakastavat häntä. Samalla Antero muistaa myös primitiivisen luolamies-puolensa ja alkaa takomaan rintaansa. Vittuilee partiolle minkä ehtii ja huutaa olevansa "KURKO!" Anteron uskottavuutta hieman vie auki oleva sepalus ja kosteahko läntti oikeassa lahkeessa. Vielä paikalla oleva neitonenkaan ei koe Anteroa kovin viehättäväksi. Välillä Antero huutaa "RAHAA LÖYTYY!", muttei siltikään se riitä taksiin edes seuraavaan kadunkulmaan - taskun pohjalla on muutama kolikko ja lompakko on pudonnut johonkin paikallisen tanssiravintolan miestenhuoneeseen Anteron halatessa posliinipönttöä. Ambulanssi käy paikalla, toteaa ettei Antero tarvitse hoitoa joten Antero on vietävä valtion hotelliin ettei loukkaa itseään enempää. Mutta ennen kaikkea, Antero on kurko, pikkujoulukurko.
Anterossa tiivistyy kaikki mitä 100%:n pikkujouluhönö sisältää. Anterolla on aamulla krapula.
Hyvää yötä. :)
torstai 15. marraskuuta 2012
Kotiuduin töistä, tuli tehtyä niitä 46 tuntia neljään päivään. En valita, koska näinä päivinä saa olla onnellinen siitä että yleensä omistaa varman työpaikan. Kuitenkin, valtava henkinen väsymys valtasi mieleni kun starttasin auton työpaikalta ja aloitin matkan kohti kotia. Tunsin sykkivän suonen otsallani mutta tyynnyttelin itseäni "nyt alkoi vapaat, ihan rauhallisesti..." Samalla muistin ettei skottilaista ole hetkeen ollut hyllyssä, joten päätin poiketa aikuistenjuomakaupan kautta.
Astuin sisään kauppaan ja valitsin hyllystä varman valinnan laadukasta skotlantilaista blended-tuotetta. Menin kassalle ja havaitsin myyjän olevan viinihyllyn luona opastamassa asiakasta. Odottelin hetken ja toisenkin, ja koska halusin kiirehtiä kotisohvalle päätin käydä myyjältä tiedustelemassa meneekö hänelle vielä kauan toisen asiakkaan palvelemisessa. Samalla huomasin tuon keinoturkkiin pukeutuneen asiakkaan olevan eräs jotenkuten tuntemani rouva, joka tekee työkseen samanlaista, keskiluokkaan kuuluvaa perustyötä kuin minäkin. Lievästä alkoholisoitumisesta kieli rouvan lähes huomaamattomasti vapiseva käsi ja nenän kohtuu kova punoitus, joka voisi saada aikaan jopa joulumielen toisenlaisissa olosuhteissa. Kysyin kohteliaasti myyjältä ehtisikö hän kassalle kun minulla on hieman kiire. Asiakas loi minuun paheksuvan, ylimielisen katseen ja sanoi nenä noin 30 asteen yläviistossa "Meillä on tässä asia kesken!" Tunsin takahampaideni puristuvan yhteen ja elohiiren ilmestyvän silmäkulmaani. Siinä sekunnissa mieleni olisi tehnyt sanoa. "Hyvä rouva, se on aivan sama onko se Teidän punaviini rusinaista vai rypälemäistä kun kuitenkin sitä pöytäviinaa otatte jälkiruuaksi. Ottakaapa sitä tänään vaikka alkuruuaksi niin kaikki viinit maistuu sen jälkeen samalta!". Mutta ei, hymyilin kauniisti ja sanoin "Minä odotan." Myyjäkin tunsi lievää vaivautuneisuuttaa tilanteessa ja seurasi minua kassalle.
Pääsin jälleen auton rattiin ja huokaisin syvään. Kotimatkalla tunsin sykkeeni tasaantuvan kunnes puhelin soi ja minulta pyydettiin tuliaisina mitä ihmeellisimpiä asioita usean kakaran toimesta- vanhin pyysi farkkuja, keskimmäinen karkkia ja nuorin kaloja akvaarioon joka minun töissä ollessani oli hankittu (8. eläinlaji tähän talouteen). Vastasin jälkikasvulleni kohteliaasti takahampaat yhdessä "Kuulkaas nyt muruset. Isi ei nyt jaksa. Jutellaan huomenna jookosta". Puhelu päättyi ja hengitin jälleen syvään. Kotioven kun avasin, ensimmäinen kysyi kaloja, toinen farkkuja ja kolmas karkkia. Tajusin itkupotkuraivarin lähestyvän mutta tyydyin vain huutamaan "Iskä ei nyt jaksa!" Tuli ihana hiljaisuus. Hetki sohvalla, tilkka skottia ja taas kaikki hyvin. Lähdenpä tästä neuvottelemaan kaloista, karkeista ja farkuista. Cheers!
Astuin sisään kauppaan ja valitsin hyllystä varman valinnan laadukasta skotlantilaista blended-tuotetta. Menin kassalle ja havaitsin myyjän olevan viinihyllyn luona opastamassa asiakasta. Odottelin hetken ja toisenkin, ja koska halusin kiirehtiä kotisohvalle päätin käydä myyjältä tiedustelemassa meneekö hänelle vielä kauan toisen asiakkaan palvelemisessa. Samalla huomasin tuon keinoturkkiin pukeutuneen asiakkaan olevan eräs jotenkuten tuntemani rouva, joka tekee työkseen samanlaista, keskiluokkaan kuuluvaa perustyötä kuin minäkin. Lievästä alkoholisoitumisesta kieli rouvan lähes huomaamattomasti vapiseva käsi ja nenän kohtuu kova punoitus, joka voisi saada aikaan jopa joulumielen toisenlaisissa olosuhteissa. Kysyin kohteliaasti myyjältä ehtisikö hän kassalle kun minulla on hieman kiire. Asiakas loi minuun paheksuvan, ylimielisen katseen ja sanoi nenä noin 30 asteen yläviistossa "Meillä on tässä asia kesken!" Tunsin takahampaideni puristuvan yhteen ja elohiiren ilmestyvän silmäkulmaani. Siinä sekunnissa mieleni olisi tehnyt sanoa. "Hyvä rouva, se on aivan sama onko se Teidän punaviini rusinaista vai rypälemäistä kun kuitenkin sitä pöytäviinaa otatte jälkiruuaksi. Ottakaapa sitä tänään vaikka alkuruuaksi niin kaikki viinit maistuu sen jälkeen samalta!". Mutta ei, hymyilin kauniisti ja sanoin "Minä odotan." Myyjäkin tunsi lievää vaivautuneisuuttaa tilanteessa ja seurasi minua kassalle.
Pääsin jälleen auton rattiin ja huokaisin syvään. Kotimatkalla tunsin sykkeeni tasaantuvan kunnes puhelin soi ja minulta pyydettiin tuliaisina mitä ihmeellisimpiä asioita usean kakaran toimesta- vanhin pyysi farkkuja, keskimmäinen karkkia ja nuorin kaloja akvaarioon joka minun töissä ollessani oli hankittu (8. eläinlaji tähän talouteen). Vastasin jälkikasvulleni kohteliaasti takahampaat yhdessä "Kuulkaas nyt muruset. Isi ei nyt jaksa. Jutellaan huomenna jookosta". Puhelu päättyi ja hengitin jälleen syvään. Kotioven kun avasin, ensimmäinen kysyi kaloja, toinen farkkuja ja kolmas karkkia. Tajusin itkupotkuraivarin lähestyvän mutta tyydyin vain huutamaan "Iskä ei nyt jaksa!" Tuli ihana hiljaisuus. Hetki sohvalla, tilkka skottia ja taas kaikki hyvin. Lähdenpä tästä neuvottelemaan kaloista, karkeista ja farkuista. Cheers!
perjantai 9. marraskuuta 2012
Alkoi vapaat, kaadoin tilkan skottilaista lasiin ja aloin tuumimaan tulevaa vapaata viikonloppua. Se olis taas iso koiranäyttely kaupungissa. Luojan kiitos olen vapaalla, koska työvuoro jos olisi iskenyt olisin siellä ollut pitämässä koiranäytöstä yleisölle tuon oman hurttani kanssa, nyt sinne menee joku muu. Eihän siinä mitään, hieno ajatus ja ihmisiä kiinnostaa, mutta minulla kun on taipumusta vähän katastrofaalisiin suorituksiin niin veikkaan että tuosta näytöksestä olisi jälleen tullut jotain kamalaa. Pari vuotta sitten tuloksena oli pari murtunutta kylkiluuta ja kuukauden sairasloma.
Jos olisin tuohon näytökseen tänä vuonna osallistunut, olisi ohjelma minun osaltani osapuilleen seuraavanlainen:
Paikalle päästyämme aloittaa koira uhoavan huutamisen kaikille ikkunasta näkyville uroksille ilmoittaen alfan (omasta mielestään) saapuneen paikalle. Otan koiran pois autosta. Se kiskoo hihnassa kaikkiin ilmansuuntiin ja ottaessani sitä hallintaan vähän jämäkämmin komentaen kauhistelee ensimmäinen kukkahattutäti fifi sylissään kuinka pahasti koiralle sanotaan, sehän pahoittaa mielensä siitä. Aloitamme siirtymisen sisätiloihin ja koira nostaa jalkaansa matkan varrella Audi A8:n alumiinivanteelle. Omistaja hyökkää paikalle ja koira onnistuu pienellä sujuvalla lanteen liikkeellä kohdistamaan suihkunsa myös herran italialaisille nahkakengille. Aloitamme siirtymisen sisätiloihin ja samalla oven avauksella vastaan tulee 120 kiloinen collie-harrastajatäti eväspatonki kourassaan. Koira haistaa patongin ja hetkessä haukkaa sen suuhunsa ottaen samalla mukaan osan rouvan peukalosta. Ensiapujoukkoja hälytetään paikalle.
Pääsemme suoraan siirtymään estradille. Kuuluttaja kuuluttaa näytöksen alkavaksi ja esittelee minua ja koiraani yleisölle samalla kun koira ottaa tukevaa paskomisasentoa ja vääntää kilon jöötin keskelle kehää. Kehäavustaja juoksee nolostuneena paikalle tuomaan kakkapussia ja minä vielä nolostuneempana alan siivota tuota haisevaa kasaa lattialta. Samalla naapurikehässä oleva alfa-rottweiler heittää haasteen kehiin haukahtamalla möreästi muutaman kerran ilmoittaen että sen mielestä kaikki saksanpaimenkoirat on homoja. Koira ottaa haasteen vastaan kiskaisten hihnassa purukalusto esillä ja nykäisee minut kumoon samalla kun yritän kauhoa pussiin sitä lämmintä läjää. Se hienosti suunniteltu tottelevaisuusesitys meni siinä.
Saan viimein koiran kuriin ja päästään siirtymään suojelunäytökseen. Koira puree hienosti maalimiestä ja yleisö tykkää kunnes tulee irroituksen vuoro. Yleensähän se menee hienosti mutta tällä kertaa kaikki on toisin. Komennan muutaman kerran "Irti!" ja kun mitään ei tapahdu kuiskaan vielä varuilta korvaan "Ole nyt kiltti, irroita edes tämän kerran nätisti niin saat pihviä kun päästään kotiin." Tyhmä yritys koska eihän se tietenkään ymmärrä mitä sanon mutta kuitenkin viimeinen oljenkorsi ennenkuin alan repimään koiraa irti molarista. Lopulta se irroittaa otteensa kauhean tappelun jälkeen mutta samalla hetkellä etsii uutta kohdetta vietilleen ja upottaa hampaansa minun vasempaan reiteen. Kyllä se heti tajuaa että "ups, no sori!" ja lopettaa nolostuneena mutta tunnen veren tihkuvan lahkeeni läpi ja onnun koiran kanssa hetkeksi pois paikalta.
Seuraavaksi koittaa nenähommien näytösnumero. Koitan saada koiraa kiinnostumaan siitä hajusta mitä pitäis löytää muttei se ota kuuleviin korviinsa eikä haistavaan nenäänsä sitä tuttua hajua mitä haluan sen etsivän. Paljon kiinnostavampaa on sen hallin toisessa päässä olevan villakoiranartun tuoksut, jolla on juoksuaika aluillaan. Tuollainen mahtiuroshan menee aivan sekaisin, silmät pyörii päässä ja on pakko päästä hässimään tuota ihanaa puudelia. Totean ettei tästäkään numerosta tule mitään joten siirrytään seuraavaan, viimeiseen ohjelmanumeroon. Maalimiehellä on yllä kokosuojapuku ja koiran olisi tarkoitus ottaa se kiinni kun se juoksee karkuun. Noh, komennan koiran matkaan ja kyllähän se sen kiinni ottaa muttakun edelleen on se ihana villakoiranarttu päälimmäisenä mielessä päättää koira purkaa ennemmin lisääntymisviettiä kuin suojeluviettiä. Koira laittaa etutassunsa tukevasti molarin lantiolle ja alkaa nylkyttää sen suojahousujen lahjetta. Siinä vaiheessa kun ehdin juosten paikalle suojelemaan itseäni ja koiraa enemmältä häpeältä, ruiskauttaa se kolmen metrin kaarella pesäpallonkokoisista täysistä kulkusistaan kaikki tavarat eturivin katsojien helmoille ja lahkeille. Mahtavaa sanon minä! Lopuksi minä onnun pois paikalta kulmahampaiden reiät reidessäni ja koira kävelee vierellä taivaallisen tyytyväinen ilme naamallaan läähättäen.
Täytyy myöntää, että olen ääääärimmäisen tyytyväinen että nyt osui vapaa viikonloppu. Cheers!
Jos olisin tuohon näytökseen tänä vuonna osallistunut, olisi ohjelma minun osaltani osapuilleen seuraavanlainen:
Paikalle päästyämme aloittaa koira uhoavan huutamisen kaikille ikkunasta näkyville uroksille ilmoittaen alfan (omasta mielestään) saapuneen paikalle. Otan koiran pois autosta. Se kiskoo hihnassa kaikkiin ilmansuuntiin ja ottaessani sitä hallintaan vähän jämäkämmin komentaen kauhistelee ensimmäinen kukkahattutäti fifi sylissään kuinka pahasti koiralle sanotaan, sehän pahoittaa mielensä siitä. Aloitamme siirtymisen sisätiloihin ja koira nostaa jalkaansa matkan varrella Audi A8:n alumiinivanteelle. Omistaja hyökkää paikalle ja koira onnistuu pienellä sujuvalla lanteen liikkeellä kohdistamaan suihkunsa myös herran italialaisille nahkakengille. Aloitamme siirtymisen sisätiloihin ja samalla oven avauksella vastaan tulee 120 kiloinen collie-harrastajatäti eväspatonki kourassaan. Koira haistaa patongin ja hetkessä haukkaa sen suuhunsa ottaen samalla mukaan osan rouvan peukalosta. Ensiapujoukkoja hälytetään paikalle.
Pääsemme suoraan siirtymään estradille. Kuuluttaja kuuluttaa näytöksen alkavaksi ja esittelee minua ja koiraani yleisölle samalla kun koira ottaa tukevaa paskomisasentoa ja vääntää kilon jöötin keskelle kehää. Kehäavustaja juoksee nolostuneena paikalle tuomaan kakkapussia ja minä vielä nolostuneempana alan siivota tuota haisevaa kasaa lattialta. Samalla naapurikehässä oleva alfa-rottweiler heittää haasteen kehiin haukahtamalla möreästi muutaman kerran ilmoittaen että sen mielestä kaikki saksanpaimenkoirat on homoja. Koira ottaa haasteen vastaan kiskaisten hihnassa purukalusto esillä ja nykäisee minut kumoon samalla kun yritän kauhoa pussiin sitä lämmintä läjää. Se hienosti suunniteltu tottelevaisuusesitys meni siinä.
Saan viimein koiran kuriin ja päästään siirtymään suojelunäytökseen. Koira puree hienosti maalimiestä ja yleisö tykkää kunnes tulee irroituksen vuoro. Yleensähän se menee hienosti mutta tällä kertaa kaikki on toisin. Komennan muutaman kerran "Irti!" ja kun mitään ei tapahdu kuiskaan vielä varuilta korvaan "Ole nyt kiltti, irroita edes tämän kerran nätisti niin saat pihviä kun päästään kotiin." Tyhmä yritys koska eihän se tietenkään ymmärrä mitä sanon mutta kuitenkin viimeinen oljenkorsi ennenkuin alan repimään koiraa irti molarista. Lopulta se irroittaa otteensa kauhean tappelun jälkeen mutta samalla hetkellä etsii uutta kohdetta vietilleen ja upottaa hampaansa minun vasempaan reiteen. Kyllä se heti tajuaa että "ups, no sori!" ja lopettaa nolostuneena mutta tunnen veren tihkuvan lahkeeni läpi ja onnun koiran kanssa hetkeksi pois paikalta.
Seuraavaksi koittaa nenähommien näytösnumero. Koitan saada koiraa kiinnostumaan siitä hajusta mitä pitäis löytää muttei se ota kuuleviin korviinsa eikä haistavaan nenäänsä sitä tuttua hajua mitä haluan sen etsivän. Paljon kiinnostavampaa on sen hallin toisessa päässä olevan villakoiranartun tuoksut, jolla on juoksuaika aluillaan. Tuollainen mahtiuroshan menee aivan sekaisin, silmät pyörii päässä ja on pakko päästä hässimään tuota ihanaa puudelia. Totean ettei tästäkään numerosta tule mitään joten siirrytään seuraavaan, viimeiseen ohjelmanumeroon. Maalimiehellä on yllä kokosuojapuku ja koiran olisi tarkoitus ottaa se kiinni kun se juoksee karkuun. Noh, komennan koiran matkaan ja kyllähän se sen kiinni ottaa muttakun edelleen on se ihana villakoiranarttu päälimmäisenä mielessä päättää koira purkaa ennemmin lisääntymisviettiä kuin suojeluviettiä. Koira laittaa etutassunsa tukevasti molarin lantiolle ja alkaa nylkyttää sen suojahousujen lahjetta. Siinä vaiheessa kun ehdin juosten paikalle suojelemaan itseäni ja koiraa enemmältä häpeältä, ruiskauttaa se kolmen metrin kaarella pesäpallonkokoisista täysistä kulkusistaan kaikki tavarat eturivin katsojien helmoille ja lahkeille. Mahtavaa sanon minä! Lopuksi minä onnun pois paikalta kulmahampaiden reiät reidessäni ja koira kävelee vierellä taivaallisen tyytyväinen ilme naamallaan läähättäen.
Täytyy myöntää, että olen ääääärimmäisen tyytyväinen että nyt osui vapaa viikonloppu. Cheers!
tiistai 6. marraskuuta 2012
Tulin töistä, otin tilkan skottia ja aloin muistelemaan kuolemattomia lausahduksia:
1. "Jos olisin juossut kovempaa, olisin päässyt karkuun. Olen urheilija"- sanoi Seppo-17vee kun deodoranttia näpisti.
2. "Koskaan en ole amfetamiinia myynyt, enkä harrastanut prostituutiota." - sanoi Piri-Pirkko (50-v) ja alastomana kyykistyessään putosi sisältä pingispallollinen piriä.
3. "En tiennyt että perse on pimeä" - sanoi Rekka-Pekka kun takavalotonta rekkaa ajoi.
4. "Juon alkoholia vain ja ainoastaan koska pidän sen mausta!" - sanoi Alko-Asko kun katkokävelyä käveli.
5. "Huomasin kyllä että kytät on siinä, mutten tajunnut että ne on poliiseja" - sanoi Ville 15-vee kun mopolla karkuun ajoi.
6."Ai teitä on vain neljä, kohta tulee turpaan!" - sanoi Ville-50kiloo kun putkaan laitettiin.
7."Kaveri pyys mua hakeen sen auton, mut se unohti antaa avaimet joten porasin ton lukon ja siististi otin noi johdot ja laitoin sen niistä käyntiin, oikeesti, tää on mun kaverin auto, ihan oikeesti, mulla on lupa tähän, älkää ny, ihan oikeesti." - sanoi Aki-Autorosvo kun corollaa pölli.
8. "Mä tiedän, tää on säälittävää, älkää pliiiiiis kertoko kellekään, jooko?" - sanoin Matti-Murtovaras kun kattoikkunasta laskeutui ja jäi lukkojen taakse ilman tikkaita.
9. "Oikeesti, tytöt tykkää tästä!" - sanoi Matti-Masturbo kun handuun veti lenkkipolun varrella.
10. "Miks sulla on kolme silmää?" - sanoi Seppo-Sekakäyttäjä kun naamaani tuijotti.
Tällaista..
1. "Jos olisin juossut kovempaa, olisin päässyt karkuun. Olen urheilija"- sanoi Seppo-17vee kun deodoranttia näpisti.
2. "Koskaan en ole amfetamiinia myynyt, enkä harrastanut prostituutiota." - sanoi Piri-Pirkko (50-v) ja alastomana kyykistyessään putosi sisältä pingispallollinen piriä.
3. "En tiennyt että perse on pimeä" - sanoi Rekka-Pekka kun takavalotonta rekkaa ajoi.
4. "Juon alkoholia vain ja ainoastaan koska pidän sen mausta!" - sanoi Alko-Asko kun katkokävelyä käveli.
5. "Huomasin kyllä että kytät on siinä, mutten tajunnut että ne on poliiseja" - sanoi Ville 15-vee kun mopolla karkuun ajoi.
6."Ai teitä on vain neljä, kohta tulee turpaan!" - sanoi Ville-50kiloo kun putkaan laitettiin.
7."Kaveri pyys mua hakeen sen auton, mut se unohti antaa avaimet joten porasin ton lukon ja siististi otin noi johdot ja laitoin sen niistä käyntiin, oikeesti, tää on mun kaverin auto, ihan oikeesti, mulla on lupa tähän, älkää ny, ihan oikeesti." - sanoi Aki-Autorosvo kun corollaa pölli.
8. "Mä tiedän, tää on säälittävää, älkää pliiiiiis kertoko kellekään, jooko?" - sanoin Matti-Murtovaras kun kattoikkunasta laskeutui ja jäi lukkojen taakse ilman tikkaita.
9. "Oikeesti, tytöt tykkää tästä!" - sanoi Matti-Masturbo kun handuun veti lenkkipolun varrella.
10. "Miks sulla on kolme silmää?" - sanoi Seppo-Sekakäyttäjä kun naamaani tuijotti.
Tällaista..
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)