Tänään se tapahtui! Asia jota ehdin jo sosiaalisessa mediassakin avunhuutona itkeä! Se iski naamaani kuin 30 kg kahvakuula "The mountain:n" läväyttämänä, enkä vieläkään ole toipunut suunnattomasta henkisestä kivusta ja järkytyksestä!
Se hiipi salakavasti mieleni syövereihin jo eilen, mutten tunnistanut merkkejä vaikka ne olivat yhtä selvät kuin musta silmä hipsterillä grillijonossa etuilun jälkeen. Ensimmäinen merkki oli se että huomaamattani olin ajautunut katsomaan "Vain elämää"-sarjaa. Toinen vakava merkki oli se että kehuin ääneen Siltsun esitystä. Tässä vaiheessa olisi jo läheistenkin ehkä pitänyt reagoida asiaan mutta ei, sitä ei tapahtunut. Viimeinen herätys tapahtui tänään, kun tajusin katsovani tv:stä KaijaKoon keikkaa ja jalkani heiluvan musiikin tahdissa. Järkytys oli valtava, eikä millään tavalla ennakoitavissa!
Hädissäni juoksin vaihtamaan dressmanilta ostamani t-paidan Kreatorin kiertuepaitaan ja toivoin sen helpottavan oloa. Ei helpottanut! Seuraavana riensin peilin ääreen katsomaan uljasta nuorekasta ulkomuotoani, olenhan pitkän lomani aikana kasvattanut hiuksia näyttääkseni Fabiolta palatessani töihin. Ja vitut! Nyt tajusin kuontaloni näyttävän samalta kuin Pelle Hermannilla...ainoat karvat mitkä rehottaa on parta kuin Gandalfilla ja värikin alkaa olla sama.
Viimeisenä apuna tilanteeseen laitoin Stonen live-dvd:n pyörimään manatakseni KaijaKoon ja Siltsun ruumiistani. Samalla tajusin että siitäkin keikasta on yli 30 vuotta ja jos nykynuori pukeutuisi samalla tavoin kuin kitaristi-Jiri bootseihin ja farkkushortseihin, tulisi kaupungilla turpaan yhtä nopeasti kuin sille tyypille joka huusi Seinäjoen torilla "Kaikki painijat on homoja!"
Aika on selkeästi ajanut ohi.. Silloin kun nuorena valmistuin ammattiin, oli joka toisella luokan naisella paremmat viikset kuin minulla ja kuula lensi jokaisella yli 10 metriä. Pojat ryyppäsivät keskiviikkona ja muu aika nostettiin punttia asenteella että reeni on epäonnistunut ellei oksenneta. Se jolla tuli kyykkysarjassa paskat housuun oli suurin sankari. Ei nykyään enää. Nykyään pelataan säbää ja juodaan vihreää teetä. Ei se huono asia tietenkään ole, mutta ajat on muuttuneet.
Totta se on...keski-ikä on saapunut.
Virkamiesisän ajatuksia elämästä ja maailmanmenosta.
