tiistai 23. helmikuuta 2016

Meinasin alkaa ruokabloggariksi.. Kaikki alkoi eilen aamupäivällä. Olin menossa kauppaan ja soitin kotiin mitä tänään syötäisiin? Koska vastaus oli ympäripyöreä päätin ratkaista asian itse. Kalahyllylle osuessani kauniisti kimalteleva, houkutteleva lohifile suorastaan kutsui minut valitsemaan sen koriin ja se selkeästi lähes aneli minua valmistamaan siitä jotain ainutlaatuista, taivaallisen herkullista. Siinä sitten suuntasin katseeni alas vatsalleni ja totesin keiton olevan paras vaihtoehto. Valitsin raaka-aineet huolella ja tarkoin miettien...vähän kermaa mutta ei liikaa, ripaus koskenlaskijaa ja lopuksi kiireisestä aikataulusta johtuen peruna-sipulisekoitusta ja vihannessuikaleita pakastealtaasta. Mestariteoksen materiaalit oli valittu. Näin jo silmissäni kuinka blogiani lukevat heavymetaljättiläiset ja muut kulinaristit vesi kielellä ryntäävät ostamaan aineksia tähän jumalten soppaan sen reseptin julkaistuani.

Menin kotiin hellan ääreen ja aloitin taivaallisen keiton valmistamisen. Molemmat teinit pyörähtivät keittiössä ja näiden "Mitä muuta on ruokana?" ja "Taidan lähteä pizzalle" kommenteista huolimatta en masentunut, vaan viheltelin tyytyväisenä ihanan tuoksun leijaillessa nokkaani. Viimein sain luomukseni valmiiksi ja huusin iloisena koko perheelle "Syömään!!" ja jäin odottelemaan ylistäviä kommentteja loihtimastani kulinaarisesta elämyksestä.

No, perhe tuli pöytään ja siitähän sitten se palaute alkoikin:

Teini1 totesi "Tämähän on kuin pepsi-maxia...tosin siinä on enemmän kaloreita"
Kaikki: "Muahahahaa!!!"
Teini2: "No ainakin tästä jano lähtee."
Kaikki: "Muahahahaaa!"
Vaimo: "Otit sitten vain lientä
Kaikki: "Muahahahaaa!"
Teini1: "Eikös kalakeitossa pitäis olla myös kalaa?"
Kaikki: "Muahahaahaaa!"

Tässä vaiheessa myönsin varovasti niska punoittaen että ehkä keitin sitä hieman yli.

Teini2: "Seuraavalla kerralla voit ostaa myös jotain kiinteää tähän mukaan."
Kaikki: "Muahahaahaaa!"
Vaimo: "Älä välitä...liemi on parasta keitossa"
Kaikki: "Muahahahaaaaa!"
Teini1: "Tuleeko maha täyteen?"
Kaikki: "Muahahahaaaa!"

Noh, hetken mökötin ja päätin vielä harkita sitä ruokablogin aloittamista. Vittuilu on kuulemma välittämistä mutta jos tuosta ruokahetkestä jättää sen pois niin jäljelle jäisi totaalinen hiljaisuus.

Tänään lounasaikaan sitten otin ison lautasellisen itselleni tuoa mainiota soppaa. Samaan aikaan teini1 ilmaantui keittiöön ja kysyi "Otatko tuota huomenna töihin evääksi?" Vastasin iloisesti myöntävästi johon tämä löi vastapalloon "Voit ottaa sitä shakeriin, näppärä nauttia siitä ja jos laitat proteiinijauhetta sekaan niin tulee lihaisampaa."

Saatana! Huomenna teen koko porukalle kunnon keskitysleirisoppaa: laitan veteen puolikkaan lihaliemikuution ja se on siinä! Seuraavana päivänä voin turvottaa muutaman koirannappulan sekaan. Ja ehkä nyt jätän sen ruokanblogin kirjoittamisen väliin..