Tulin töistä, kaadoin tilkan skottilaista lasiin ja pysähdyin miettimään tätä nykyistä maailmanmenoa. Vaikka kuinka kauniisti koitin asiaa ajatella niin viimeaikaisten kokemusten ja kavereiden kanssa käytyjen keskustelujen perusteella totesin ettei tästä menosta ihan välttämättä hyvää seuraa...ennen moni asia oli toisin.
Nykypäivänä kun 6-vuotias Nico-Petteri on tuhma ja heittää juomalasin pöydältä lattialle rikki, sanoo iskä että "tuo oli tuhmasti tehty! Älä tee noin enää!" Nico-Petteri katsoo silmiin ja heittää toisen lasin lattialle. Tähän iskä vastaa "Huomenna ei pelata tietokoneella!" Koska Nico-Petteriä ei kiinnosta huominen heittää hän vielä kolmannen lasin lattialle. Iskältä palaa käämit joten määrätietoisesti ottaa nulikkaa niskahaivenista kiinni ja parilla lyhyellä mutta jämäkällä ranneliikkeellä tukistaa Nico-Petterin kutreja jolloin viesti menee perille ja loput lasit pöydällä jäävät ehjiksi. Seuraavana päivänä hoidossa Nico-Petteri sanoo tarhan tädille että "Iskä satutti.", jolloin välittömästi otetaan yhteyttä poliisiin, sosiaaliviranomaiseen ja eduskuntaan. Iskä haetaan kesken työpäivän kuulusteluun epäiltynä pahoinpitelyyn jonka jälkeen tämä saa kenkää koska hakkaa lapsia. Käräjillä iskä tuomitaan sakkoihin ja maksamaan Nico-Petterille korvauksia 3000€ henkisestä ja fyysisestä kärsimyksestä. Nico-Petteri on viisas joten päättää hajottaa laseja myös seuraavalla viikolla koskaa haluaa olla rikas.
Samaan aikaan tekee Kyllikki rikosilmoitusta poliisille petoksesta koska Saunalahti on veloittanut 0,90€ liikaa puhelinlaskussa ja Jorma vaatii naapuria vastuuseen kun sanoi tätä idiootiksi. Kovis-Keijo tekee rikosilmoitusta pahoinpitelystä kun on saanut patukasta yritettyään puukottaa poliisia ja Vihreä-Vili tekee tutkintapyyntöä eduskunnan oikeusasiamiehelle kun poliisi antoi hänelle käskyn poistua mäkkäristä plagaatteineen ja huutoineen.
Samalla kun poliisi tutkii Kyllikin, Jorman, Keijon ja Vilin juttuja jää se neljäs Yrittäjä-Yrjön huoltamoon kohdistunut murto vähän vähemmälle huomiolle joten Yrjö päättää ottaa oikeuden omiin käsiinsä. Piiloutuessaan viidentenä yönä huoltamolle vanhan kunnon Karhu-Catapult-mailan kanssa tulee piakkoin paikalle myös Riku-Rikollisentaimi ja Kalle-Koulukotikarkuri sorkkaraudalla ovea vääntäen. Sisään astuttuaan Yrjö pamauttaa Rikua polveen ja Kalle juokseen karkuun. Yrjö tuomitaan myöhemmin törkeästä pahoinpitelystä vankeuteen ja huoltamolle tulee uusi yrittäjä.
Minun nuoruudessani Nico-Petteri olisi hakenut itse risut pihakoivusta ja juomalasit olisivat jääneet perinnöksi kolmelle seuraavalle sukupolvelle. Kyllikki olisi soittanut Saunalahdelle, sopinut asian ja saanut virheestä lisää ilmaista puheaikaa. Jorma olisi pistänyt naapurille näpäkän solvauksen vastapalloon ja Kovis-Keijo olisi pyytänyt poliisilta anteeksi. Vili olisi ostanut hampurilaisen ja lähtenyt kylläisenä kotiinsa. Yrjön huoltamomurrot olisi ratkaistu ensimmäisen jälkeen ja Riku ja Kalle ehkä olisivat oppineet ettei rikos kannata. Yrjö olisi jäänyt yrittäjän ammatista eläkkeelle kun täyttää 65.
Ennen oli moni asia toisin..
lauantai 29. kesäkuuta 2013
torstai 20. kesäkuuta 2013
Juhannus tulee menemään pääpiirteittäin näin:
Juhannusaatto koittaa ja juuri aikuisiän saavuttanut Nico-Petteri starttaa bemarinsa, ottaa vuotta nuoremman Jessican kyytiin ja suuntaa juhannusfestareille. Juhlapaikalla seurataan Peter Nygårdin ja New Yorkin ghetosta nälkäpalkalla paikalle saapuneen rap-artistin "shoot tha mothafuckin nigga"-rallatus jonka jälkeen on aika pystyttää teltta. Nico-Petteri aloittaa urakkaa välttävästi ja samalla Jessica suuntaa muualle etsimään jatkobileitä minttusuklaapullo kourassaan. Eipä aikaakaan kun reilusti toisella promillella oleva Jessica löytää ihanan, jo 20 vuotta täyttäneen Danielin, jolla on bemarissa isompi mylly kuin Nico-Petterillä ja kiiltävämpi lippalakki päässä. Danielin hormonit jylläävät kuin 200 hevosta tämän auton konepellin alla, joten tarjoaa Jessicalle huikan Pisang Ambonia ja ohjaa tämän hellästi telttaansa. Danielia ei häiritse Jessican oksentamat nuudelit rinnuksilla joita tämä on terveyssiteellä yrittänyt siivota, eikä nahkahousuissa jo toista vuorokautta muhinut festarip****. Yhteisessä ymmärryksessä nämä rakkauden lähettiläät harrastavat seksiä jota kumpikaan ei voi laskea kokemuksiensa top-3:seen. Aamun koittaessa Daniel herää ja huomaa näkönsä sumentuneen nautittuaan parkkipaikan Pavelilta ostamaansa kirkasta juomaa ja alkaa huutaa apua. Samaan aikaan Jessica herää Nico-Petterin etsiviin huutoihin ja ryntää ulos teltasta rakkaansa syleilyyn. Hätäpäissään Jessica kertoo tulleensa raiskatuksi ja suuntaa käsikädessä Nico-Petterin kanssa poliisilaitokselle.
Toisaalla juhannusaattoa vietetään mökkeilyn merkeissä. Pitkästä aikaa ovat Matti ja Maija sekä heidän vanha tuttavapariskuntansa Keijo ja Kaija kokoontuneet yhteen ja suunnitelmissa on ikimuistoinen ilta vanhojen ystävien kesken. Illan alkaessa Maija ja Kaija suuntaavat saunan lämmitykseen samalla kun Matti ja Keijo käyvät Matin Avensiksen takakontilla ottamassa huikkaa koskenkorvasta. Saunomiset on kohta saunottu, leka kossua tyhjennetty ja on aika aloittaa perinteeksi muodostunut tikkakisa. Matin hävitessä jo kolmatta kierrosta alkaa tätä vituttaa ja lähtee takakontille korkkaamaan uutta kossua. Seuraavaksi sytytetään iltanuotio, jonka loimussa Matti takahampaat yhdessä ottaa esiin varman perimätiedon jonka mukaan Keijon isoisä on sanonut Matin isoisää homoksi. Keijo puolestaan vastaa Matin isän olleen homo jolloin Matti lyö nakkikioskilyönnillä Keijoa nenään. Naiset juoksevat sisään soittamaan virkavaltaa paikalle, jota vastaanottamassa on Keijo punainen nuha rinnuksillaan. Matti uhoaa taustalla kirves kourassaan jollon poliisikoira Musti hoitaa tilanteen kotiin ja Matti viedään putkaan.
Samaan aikaan toisaalla ovat vanhat tutut Lasol-Lasse ja Kossu-Keijo päättäneet lähetä iltauinnille parin Valdemar- ja Lasol-pullon jälkeen. Molemmat takovat rintaansa ja kehuvat toistensa uskomatonta kestävyyttä. Lasse ui koiraa kohti järvenselkää samalla kun Keijo kroolaa tyylikkäästi ohi kohti taivaanrantaa. Lasse kääntyy takaisin rantaan ja huutelee Keijoa palaamaan takaisin. Keijo on kadonnut, jäljellä vain rasvatyyni järven pinta. Lasse soittaa hätäkeskukseen, "onkohan Keijolle sattunut jotain?"
Mutta MINÄ menen töihin lauantaiaamuna. Ensin annan Matille sakon tiedoksi virkamiehen vastustamisesta jonka tämä käsi paketissa allekirjoittaa, sitten haen Danielin kuulusteluun raiskaukseen epäiltynä ja loppupäivä meneekin pelastuslaitoksen naaraustouhuja seuratessa järven rannalla.
Hyvää juhannusta kaikille! :)
Juhannusaatto koittaa ja juuri aikuisiän saavuttanut Nico-Petteri starttaa bemarinsa, ottaa vuotta nuoremman Jessican kyytiin ja suuntaa juhannusfestareille. Juhlapaikalla seurataan Peter Nygårdin ja New Yorkin ghetosta nälkäpalkalla paikalle saapuneen rap-artistin "shoot tha mothafuckin nigga"-rallatus jonka jälkeen on aika pystyttää teltta. Nico-Petteri aloittaa urakkaa välttävästi ja samalla Jessica suuntaa muualle etsimään jatkobileitä minttusuklaapullo kourassaan. Eipä aikaakaan kun reilusti toisella promillella oleva Jessica löytää ihanan, jo 20 vuotta täyttäneen Danielin, jolla on bemarissa isompi mylly kuin Nico-Petterillä ja kiiltävämpi lippalakki päässä. Danielin hormonit jylläävät kuin 200 hevosta tämän auton konepellin alla, joten tarjoaa Jessicalle huikan Pisang Ambonia ja ohjaa tämän hellästi telttaansa. Danielia ei häiritse Jessican oksentamat nuudelit rinnuksilla joita tämä on terveyssiteellä yrittänyt siivota, eikä nahkahousuissa jo toista vuorokautta muhinut festarip****. Yhteisessä ymmärryksessä nämä rakkauden lähettiläät harrastavat seksiä jota kumpikaan ei voi laskea kokemuksiensa top-3:seen. Aamun koittaessa Daniel herää ja huomaa näkönsä sumentuneen nautittuaan parkkipaikan Pavelilta ostamaansa kirkasta juomaa ja alkaa huutaa apua. Samaan aikaan Jessica herää Nico-Petterin etsiviin huutoihin ja ryntää ulos teltasta rakkaansa syleilyyn. Hätäpäissään Jessica kertoo tulleensa raiskatuksi ja suuntaa käsikädessä Nico-Petterin kanssa poliisilaitokselle.
Toisaalla juhannusaattoa vietetään mökkeilyn merkeissä. Pitkästä aikaa ovat Matti ja Maija sekä heidän vanha tuttavapariskuntansa Keijo ja Kaija kokoontuneet yhteen ja suunnitelmissa on ikimuistoinen ilta vanhojen ystävien kesken. Illan alkaessa Maija ja Kaija suuntaavat saunan lämmitykseen samalla kun Matti ja Keijo käyvät Matin Avensiksen takakontilla ottamassa huikkaa koskenkorvasta. Saunomiset on kohta saunottu, leka kossua tyhjennetty ja on aika aloittaa perinteeksi muodostunut tikkakisa. Matin hävitessä jo kolmatta kierrosta alkaa tätä vituttaa ja lähtee takakontille korkkaamaan uutta kossua. Seuraavaksi sytytetään iltanuotio, jonka loimussa Matti takahampaat yhdessä ottaa esiin varman perimätiedon jonka mukaan Keijon isoisä on sanonut Matin isoisää homoksi. Keijo puolestaan vastaa Matin isän olleen homo jolloin Matti lyö nakkikioskilyönnillä Keijoa nenään. Naiset juoksevat sisään soittamaan virkavaltaa paikalle, jota vastaanottamassa on Keijo punainen nuha rinnuksillaan. Matti uhoaa taustalla kirves kourassaan jollon poliisikoira Musti hoitaa tilanteen kotiin ja Matti viedään putkaan.
Samaan aikaan toisaalla ovat vanhat tutut Lasol-Lasse ja Kossu-Keijo päättäneet lähetä iltauinnille parin Valdemar- ja Lasol-pullon jälkeen. Molemmat takovat rintaansa ja kehuvat toistensa uskomatonta kestävyyttä. Lasse ui koiraa kohti järvenselkää samalla kun Keijo kroolaa tyylikkäästi ohi kohti taivaanrantaa. Lasse kääntyy takaisin rantaan ja huutelee Keijoa palaamaan takaisin. Keijo on kadonnut, jäljellä vain rasvatyyni järven pinta. Lasse soittaa hätäkeskukseen, "onkohan Keijolle sattunut jotain?"
Mutta MINÄ menen töihin lauantaiaamuna. Ensin annan Matille sakon tiedoksi virkamiehen vastustamisesta jonka tämä käsi paketissa allekirjoittaa, sitten haen Danielin kuulusteluun raiskaukseen epäiltynä ja loppupäivä meneekin pelastuslaitoksen naaraustouhuja seuratessa järven rannalla.
Hyvää juhannusta kaikille! :)
maanantai 10. kesäkuuta 2013
Tuli tuossa viikonloppuna käytyä ystävien kanssa hevifestivaaleilla. Taas totesin kuinka särökitaran soundi on maailman toiseksi kaunein ääni heti oman lapsen ihan ensimmäisen parkaisun jälkeen, kuinka hyvältä bassorumpujen taonta tuntuu rintakehässä kun se lähes laittaa sydämen rytmin uusiksi paineellaan, ja kuinka hyvältä basso voi kuulostaa kun sitä käytetään lyömäsoittimena. Siinä suomalaista metallisuuruutta promillen tuntumassa kuunnellessani naureskelin itsekseni tyypille jolla oli korvissa helevetisti pumpulia, mutta myöhemmin hotellilla taas tajusin oman uskomattoman tyhmyyteni kun yritin tinnituksen läpi kuunnella mitä ystävälläni oli sanottavaa...siinä onnistumatta.
Taas tuli tavattua monenlaisia ihmisiä, uskottavia ja epäuskottavia. Juhla-alueelle saapuessamme ensimmäisenä silmiin osui koju, jossa mainostettiin "Aitoa savolaista muikkua!" Sinänsä muikut on uskottavia varsinkin savolaisina, mutta kun paellapannun takana niitä oli paistamassa Özalan-niminen herrasmies karisi uskottavuus maahan kuin rappaus hometalon seinästä. Myöhemmin illalla kävin syömässä kebabit tuon herran kaverin kojussa ja SE oli uskottavaa, ja hyvää.
Itse festivaalialueella uskottavaa ei ollut ne kolme"guidoa", jotka valkaistuine hampaineen ja rusketusvoiteineen heiluivat edessämme. Jokaisella oli samanlaiset farkkushortsit jalassa jotka oli vedetty vyötäröltä alaspäin sen verran että stondiksen sattuessa koko komeus olisi jäänyt ylimmäisen napin yläpuolelle, alushousujen kuitenkin ollessa vyötärön korkeudella. Siinä ne elämän tosisankarit leikkisästi heiluivat ja yhden huomatessa toisella olevan dressman-merkkiset bokserit alkoi tämä kaverinsa kanssa nauramaan tälle yhdelle onnettomalle muotitiedottomalle kun ei ollut valinnut ylleen cK:ta tai BB:a. Olin jo lähellä vetää omat housuni puolitankoon paljastaakseni omat dressman-vetimeni, mutta samalla hetkellä kaverini joutui tuuppaamaan yhtä näistä hönöistä tämän horjataessa päälle- tajusivat välittömästi oman idioottimaisuutensa valtaväestön silmissä.
Uskottavaa ei myöskään ollut ne lähibaarin viisi keski-ikäistä urpoa jotka punakkaine naamoineen ja identtisine Hilfiger-pikeineen hoilasivat tiskillä rivissä Petri Nygårdin kesähittejä. Pari näistä hönöistä intoutui esittämään hiphop-tanssia joka muistutti lähinnä Korkeasaaren apinatarhan meininkiä ruoka-aikaan, tajuamatta miten typerältä tuo esitys näytti. Apinasta kun ei saa muodikasta vaikka kuinka sitä pukisi tai kuunteluttaisi Petriä. Noiden onnettomien kohdistaessa muutamia säälittäviä "jersey shore"-iskurepliikkejä vaivautuneeseen baarintyttöön oli pakko kysyä tytöltä haluaako tämä nämä saariston purjehtijat pihalle baarista, mutta tämä vastasi ystävällisesti ettei asiakkaiden tarvitse sitä tehdä- soittaa vartijan paikalle.
Uskottavaa ei myöskään ollut se narkkari joka kaupungin keskustassa halusi löytää minusta uuden kaverin ja avautua elämästään. Siinä se sopertaen selitti kokemuksiaan ja silmät sumeina pudotti neulansa taskusta kadulle röökiä kaivaessaan. Sanoi kuinka sosiaaliviranomaiset ja ennenkaikkea ex-vaimo pitäis tappaa, koska ne ei anna tämän subutex-nistin tavata lastaan. Vaikka oikeasti, siis ihan oikeasti hän on niiiiiin hyvä isä. Totesin ääneen kiitollisuuteni lastensuojelun olemassaolosta ja jatkoin matkaa.
Sen sijaan, uskottavaa oli se kun tapasin festivaalialueen kaiteella itäsuomalaisen, yli 60-vuotiaan herrasmiehen. Tämä arjen sankari kertoi nähneensä Black Sabbathin 70-luvulla ja tuolloin olleensa niin vaikuttunut näkemästään että teki päätöksen olla ikinä ajamatta hiuksiaan. Totesi tosin muutaman kerran lyhentäneensä latvoja käytännön syistä, mutta silti tuo jo hieman harmaantunut vanhus oli pitänyt päätöksensä ja elänyt läpi aikakausien tekemättä itsestään apinaa. Se on uskottavaa, ja kunnioitettavaa! Olla oma itsensä eikä mitään muuta! :) \,,/
Taas tuli tavattua monenlaisia ihmisiä, uskottavia ja epäuskottavia. Juhla-alueelle saapuessamme ensimmäisenä silmiin osui koju, jossa mainostettiin "Aitoa savolaista muikkua!" Sinänsä muikut on uskottavia varsinkin savolaisina, mutta kun paellapannun takana niitä oli paistamassa Özalan-niminen herrasmies karisi uskottavuus maahan kuin rappaus hometalon seinästä. Myöhemmin illalla kävin syömässä kebabit tuon herran kaverin kojussa ja SE oli uskottavaa, ja hyvää.
Itse festivaalialueella uskottavaa ei ollut ne kolme"guidoa", jotka valkaistuine hampaineen ja rusketusvoiteineen heiluivat edessämme. Jokaisella oli samanlaiset farkkushortsit jalassa jotka oli vedetty vyötäröltä alaspäin sen verran että stondiksen sattuessa koko komeus olisi jäänyt ylimmäisen napin yläpuolelle, alushousujen kuitenkin ollessa vyötärön korkeudella. Siinä ne elämän tosisankarit leikkisästi heiluivat ja yhden huomatessa toisella olevan dressman-merkkiset bokserit alkoi tämä kaverinsa kanssa nauramaan tälle yhdelle onnettomalle muotitiedottomalle kun ei ollut valinnut ylleen cK:ta tai BB:a. Olin jo lähellä vetää omat housuni puolitankoon paljastaakseni omat dressman-vetimeni, mutta samalla hetkellä kaverini joutui tuuppaamaan yhtä näistä hönöistä tämän horjataessa päälle- tajusivat välittömästi oman idioottimaisuutensa valtaväestön silmissä.
Uskottavaa ei myöskään ollut ne lähibaarin viisi keski-ikäistä urpoa jotka punakkaine naamoineen ja identtisine Hilfiger-pikeineen hoilasivat tiskillä rivissä Petri Nygårdin kesähittejä. Pari näistä hönöistä intoutui esittämään hiphop-tanssia joka muistutti lähinnä Korkeasaaren apinatarhan meininkiä ruoka-aikaan, tajuamatta miten typerältä tuo esitys näytti. Apinasta kun ei saa muodikasta vaikka kuinka sitä pukisi tai kuunteluttaisi Petriä. Noiden onnettomien kohdistaessa muutamia säälittäviä "jersey shore"-iskurepliikkejä vaivautuneeseen baarintyttöön oli pakko kysyä tytöltä haluaako tämä nämä saariston purjehtijat pihalle baarista, mutta tämä vastasi ystävällisesti ettei asiakkaiden tarvitse sitä tehdä- soittaa vartijan paikalle.
Uskottavaa ei myöskään ollut se narkkari joka kaupungin keskustassa halusi löytää minusta uuden kaverin ja avautua elämästään. Siinä se sopertaen selitti kokemuksiaan ja silmät sumeina pudotti neulansa taskusta kadulle röökiä kaivaessaan. Sanoi kuinka sosiaaliviranomaiset ja ennenkaikkea ex-vaimo pitäis tappaa, koska ne ei anna tämän subutex-nistin tavata lastaan. Vaikka oikeasti, siis ihan oikeasti hän on niiiiiin hyvä isä. Totesin ääneen kiitollisuuteni lastensuojelun olemassaolosta ja jatkoin matkaa.
Sen sijaan, uskottavaa oli se kun tapasin festivaalialueen kaiteella itäsuomalaisen, yli 60-vuotiaan herrasmiehen. Tämä arjen sankari kertoi nähneensä Black Sabbathin 70-luvulla ja tuolloin olleensa niin vaikuttunut näkemästään että teki päätöksen olla ikinä ajamatta hiuksiaan. Totesi tosin muutaman kerran lyhentäneensä latvoja käytännön syistä, mutta silti tuo jo hieman harmaantunut vanhus oli pitänyt päätöksensä ja elänyt läpi aikakausien tekemättä itsestään apinaa. Se on uskottavaa, ja kunnioitettavaa! Olla oma itsensä eikä mitään muuta! :) \,,/
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)