Huomenta!

Viime yönä kokemani kännihönö-episodin rohkaisemana päätin taas muistuttaa kaikkia lukijoita tavasta jolla juhlimisillasta tehdään kiva, mukava ja leppoisa kaikkien osapuolien kannalta. Illan onnistuminen on huomattavasti todennäköisempää kun ollaan yössä kohteliaita, muistetaan oma paikka jonossa ja yhteiskunnassa ja annetaan ammattilaisten hoitaa hommansa ja kanssajuhlijoiden saada nakkinsa vuorollaan grillijonossa, koska jokaisen, myös juhlijan etu on se että homma sujuu hyvässä hengessä ja kaikilla on kivaa. :)

Aamuyöllä ajaessamme ohi erään ravitsemusliikkeen havaitsimme kun portsari taluttaa asiakasta ulos baarista. Tarkkailimme hetken tilannetta ja huomasimme että tämä asiakas palaa aina takaisin ovelle eikä suostu uskomaan ettei ole toivottu asiakas ravintolaan, joten päätimme hieman selvittää tätä konfliktia.

Portsarin kertomana selvisi että asiakas oli repinyt ravintolan seinältä alas mainoksia ja koska ravintola haluaa niiden siellä pysyvän, ei tällainen toiminta ole suotavaa. Tilanteen jälkeisestä länkytyksestä johtuen oli portsari päättänyt poistaa asiakkaan järjestyksen ylläpitämiseksi ja tässä vaiheessa me puutuimme peliin:

- "Hei kaveri, et taida olla enää haluttu asiakas tuossa baarissa. Asutko tässä lähellä ni me voidaan viedä sut kotiin nukkumaan ni huomenna on taas mukava heräillä uuteen päivään omasta sängystä."
- "Joo asun tuolla muutaman kilometrin päässä, mutta tuo natsiportsari poisti mut baarista ilman syytä, mulla on oikeuteni."
- "Hei sä olet käyttäytynyt siellä huonosti joten siksi sut poistettiin. Parempi lähteä nyt nukkumaan. Me viedään sut kotiin ni kaikilla on hyvä mieli. Ainoa ehto on että pysyt siellä kotona etkä tule enää takaisin tänne länkyttämään."
- "Millä oikeudella te käskette mua olemaan tulematta tänne takaisin?"
- "Hei kaveri, koita nyt ymmmärtää oma parhaasi. Me viedään sut kotiin ja peitellään vielä, ja jos keikkapaineita ei ole voidaan vaikka lämmittää sulle lasi maitoa mikrossa ni uni tulee paremmin. Ymmärrä nyt kun sulle sanotaan!
- "Mulla on oikeuteni. Te viette mut nyt kotiin ja sen jälkeen mä teen mitä haluan. Mä maksan teidänkin palkan."

Koska emme voineet ottaa riskiä että sopimus saattaa toisen osapuolen osalta rikkoontua, jokainen arvaa tämän juhlijan loppusijoituspaikan.

Tapahtuman jälkeen aloin analysoimaan tämän herran illanviettoa. Reilun 20 vuoden kokemuksen perusteella arvioin sen ehkä menneen seuraavalla tavalla (ehkä hieman kärjistetysti), joten palataan muutama tunti ajassa taaksepäin.

Heikki Hönö on aloittanut iltansa hyvissä ajoin kotona pohjien ottamisella ja kaataakin lisää mansikka-raparperi-carambolasiideriä lasiin heti sen jälkeen kun on laittanut Spotifystä soimaan uuden Palefacen albumin. Siinä sitten nautiskellen tsekkaa Suvi Auvisen uusimmat päivitykset ennenkuin laittaa irokeesin ojennukseen ja lyö peilin edessä muutaman kerran rintaansa toistaen "I'm a badass, hello pussy here I come!"

Heikki tilaa taksin kotiovelle ja siihen noustuaan odottaa saavansa parasta palvelua koska lompakossa on vain eliittiasiakkaille sallittu Nordean Platinum-Golden-Diamond-edition Mastercard jolla kyytinsä aikoo lopulta maksaa (mitä enemmän velkaa sitä hienompi kortti). Hieman ennen määränpäätä taksi ajaa hidastetöyssyyn joka käy Heikin luonnolle ja Heikki päättääkin ettei kyyti ollut ensiluokkaista:

"Mä en siis tooooooodellakaan aio maksaa tuollaisesta kyydistä kahtakymppiä!"

Taksikuski päättää jättää isomman väittelyn ja fyysisen ojennuksen väliin koska seuraava keikka odottaa ja tyytyy Heikin antamaan 18€:n maksuun.

Heikkiä hiukoo joten suuntaa ensimmäisenä kebabkioskille jossa päättä valita paikkansa jonossa veroluokittelun perusteella heti Pekka Betoniraudoittajan edessä. Pekka huomauttaa kohteliaasti Heikkiä jonon pään sijaitsevan pari mertriä taaempana, johon Heikki vastaa pienellä luennolla parempien tuloluokkien eduista ja korostaa kuuluvansa insinööriliittoon. Hetkeä myöhemmin Heikki havaitsee makaavansa kadulla vekki silmäkulmassa ambulanssin saapuessa paikalle.

Ensiavussa sitten hoitaja ja lääkäri valmistelevat toimenpidettä ja hoitajan ladatessa puudutusainetta ruiskuun Heikki kokee epämiellyttävän tunteen ja sanoo "Minä en suostu pelkäämään ja tuo ruisku pelottaa minua!" Hoitaja vastaa "Mutta on tuo sinun silmäkulma ommeltava tai huomenna näytät Frankensteinilta." johon Heikki vastaa "Tiedän oikeuteni koskemattomuuteen etkä sinä huora minuun koske!" ja poistuu sairaalasta leveä hymy naamallaan selviten voittajana tilanteesta.

Lopulta Heikki päätyy baariin ja tilaa mainoksen perusteella "Sunrise Avenue Rum Dream"-drinkin, mutta koska pilli on erivärinen kuin kuvassa nostaa Heikki periaatteellisen metelin baarimikkoa kohtaan. Baarimikko vaihtaa pillin jotta Heikki olisi tyytyväinen, mutta koska palvelu on alunperinkin ollut ala-arvoista ei tilanne ole enää pelastettavissa joten Heikki repii drinkkimainokset alas tiskin kupeesta.

Loppu onkin historiaa......

Hyvät ystävät. Muistetaan pikkujoulukarkeloiden keskelläkin että kaikki yöllä töitä tekevät yrittävät tehdä parhaansa että kaikki sujuisi mallikkaasti. Virkavalta pyrkii tekemään kaikkia miellyttävän ratkaisun joka välillä valitettavasti on putka ettei Heikki itse tai joku muu saa turpaansa. Taksikuski valvoo että jokainen pääsee turvallisesti kotiinsa sisälle eikä jää hankeen makaamaan, vaikka olisikin tilannut juuri valomerkin koittaessa seurueelle 10 salmiakkikossua ja vetänyt ne itse naamaansa. Hoitajat ja lääkärit tekevät parhaansa että jokainen pystyisi katsomaan peiliin vielä seuraavanakin päivänä lähes yhtä kauniina tai komeana kuin ennen juhlintaakin ja baarihenkilökunta tekee kaikkensa että kaikilla olisi mukavaa ja hyvä fiilis. Unohtamatta tietenkään niitä kanssajuhlijoita joista ylivoimaisesti suurin osa haluaa tuntea illan päätteeksi "Olipa mahtavat pirskeeet!"

Mä lähden takaisin töihin. Onneksi on sunnuntai. :)

Poliisikoira on viisas. Tai siis varmaankin kaikki koirat mutta kokemukseni perusteella puhun nyt tuosta omasta urposta. Jos vaikka verrataan normaaliin rallituristiin niin rallituristi paskoo housuunsa kun promillet ylittää 2,5, mutta koira osaa silti pyytää ulos kun sitä paskattaa. Eli on se ainakin viisaampi kuin kännissä oleva rallituristi. Muutamia muitakin hyviä esimerkkejä löytyy;

Oltiin tässä taannoin etsinnällä erään vieraspaikkakuntalaisen rikollisporukan tiloissa. Suurimmaksi osaksi ne ovat niin mukavia heppuja että voisi vaikka kaljalla käydä niiden kanssa, mutta tuolloin sattui kohdalle vähän hölmömpi tapaus. Heppu ei tajunnut että vaikka ollaan vähän eri puolilla niin ei ammattimiesten silti tarvitse vittuilla toisilleen. Siinä minä sitten kuuntelin sitä "possuttelua" ja muuta kekseliästä enkä oikein halunnut vastata samalla mitalla koska taas saisi vastata kanteluihin huonosta käytöksestä ja sehän muutenkin olisi epäammattimaista. Koira kuitenkin kuunteli vieressä korvat höröllä ja suunnitteli pientä vastaiskua tuohon epäammattimaiseen käytökseen. Heti etsinnän alkaessa koira veti puolihölkkää porukan VIP-tiloihin, etsi sen kiinteistön ainoan punaisen maton ja siirsi takajalat tukevasti etujalkojen viereen. Pienellä ähkäisyllä ja ponnistuksella takapäästä pursusi keskelle mattoa sellainen arviolta 1,5 kg:n painoinen, pari päivää suolistossa muhinut jööti jonka tuoksu levisi koko kiinteistöön kuin rastasparvi mansikkapellolle. Suupielet hieman nykien säilytin edelleen ammattimaisen käytöksen ja menin kysymään siltä hölmöltä hepulta "Anteeksi mutta löytyisikö mistään roskapussia?" ja olotin vastauksen olevan "Haista kyttä vittu!" tai vastaavaa, mutta suureksi pettymykseksi vastaus olikin kohtelias ja kaveri neuvoi reitin roskapussikaapille. Siinä sitten keräsin kasan pois ja kuljetin sen näkyvästi pussissa kaverin ohi ja odotin niiiiin kovasti tämän karjaisevan "Vittu sinä et vie mitään täältä ulos näyttämättä sitä minulle!", mutta taas jouduin pettymään kun tämä tyynesti mutta hieman ihmetellen seurasi hiljaa kulkuani ulos kiinteistöstä. Palkitsin koiran puruluulla kun päästiin autoon.

Toinen esimerkki oli aikanaan se kun etsittiin eksynyttä mummoa metsästä. Hieno jälki päättyi pystysuoraan kallioseinämään mutta koira onnistui kuitenkin kipuamaan sen päälle. Hetkeksi koira katosi näkyvistä ja palasi takaisin kielekkeelle häntä heiluen ja haukahti pari kertaa. Moni saman ikäinen kohta eläkeikää lähestyvä ihmis-virkamies olisi jo luovuttanut tuossa vaiheessa höyryävän donitsi-kahvin kiiluessa silmissä, mutta kun isäntä ei uskonut niin koira päätti hakea todisteen ja hetken päästä ilmestyi takaisin kielekkeelle kenkä suussaan. Siinä sitten porukalla kiivettiin kalliota ylös löydettiin kylmissään oleva mummo ojan pohjalta, joka oli niin pirun äkäinen kun joku koira oli vienyt siltä kengän jalasta.

Toissa iltana siinä pötkötettiin sohvalla tv:n ääressä työvuoron jälkeen ja kanavia surffaillessa ohjelmaksi osui sinkkulaivaa ja stailausohjelmaa. Koira selkeästi oli pettynyt ohjelmatarjontaan ja siirtyikin muualle makoilemaan. Sen verran sitä kuitenkin jäi vituttamaan tuo työpäivän jälkeinen ohjelmatarjonta että päätti varmistaa sen toistumatta jättämisen silppuamalla kaukosäätimen päreiksi keskelle lattiaa.

On nämä olleet aikoja. Muistan kun se pentuna tuli taloon ja halusin varmistaa sen leimautumisen nukkumalla muutaman yön sen kanssa lattialla. Sen verran oli mukava herätä aamulla naaman nuolemiseen että ajattelin ehdottaa sitä myös vaimolle takaisin sen viereen siirtyessä, mutta arvelin vastauksen aika varmasti olevan "ei" joten jätin sitten kysymättä.

Nyt tuo koira viettää parhaita vuosiaan nauttien elämästä; saa olla isännän mukana 24/7. Isännällä on kaksi ilmastointisuutinta transportterissa ja niidenkin käytöstä paikallaan seistessä tulee kansalaisilta vittuilua kun auto käy tyhjäkäyntiä. Koiralla on 8 suutinta kopissaan jotka puhaltaa tasaisesti jäähdytettyä ilmaa turkkiin myös auton ollessa sammuksissa. Siinä se viileänä makoilee kesäpäivän kyydissä vain odottaen sitä kovaa keikkaa jolloin pääsee löytämään jotain kivaa tai haukkaamaan palasen jonkun takapuolesta. Kateeksi käy. Tai siis en minä halua haukata ketään takapuolesta mutta pointti varmaan tuli selväksi.

Onhan tässä käytetty satoja ellei tuhansia tunteja tuon rakentamiseen, mutta mikä voisikaan olla palkitsevampaa kuin se mummon tai kadonneen lapsen löytäminen metsän keskeltä.

Koirat <3

Meinasin alkaa ruokabloggariksi.. Kaikki alkoi eilen aamupäivällä. Olin menossa kauppaan ja soitin kotiin mitä tänään syötäisiin? Koska vastaus oli ympäripyöreä päätin ratkaista asian itse. Kalahyllylle osuessani kauniisti kimalteleva, houkutteleva lohifile suorastaan kutsui minut valitsemaan sen koriin ja se selkeästi lähes aneli minua valmistamaan siitä jotain ainutlaatuista, taivaallisen herkullista. Siinä sitten suuntasin katseeni alas vatsalleni ja totesin keiton olevan paras vaihtoehto. Valitsin raaka-aineet huolella ja tarkoin miettien...vähän kermaa mutta ei liikaa, ripaus koskenlaskijaa ja lopuksi kiireisestä aikataulusta johtuen peruna-sipulisekoitusta ja vihannessuikaleita pakastealtaasta. Mestariteoksen materiaalit oli valittu. Näin jo silmissäni kuinka blogiani lukevat heavymetaljättiläiset ja muut kulinaristit vesi kielellä ryntäävät ostamaan aineksia tähän jumalten soppaan sen reseptin julkaistuani.

Menin kotiin hellan ääreen ja aloitin taivaallisen keiton valmistamisen. Molemmat teinit pyörähtivät keittiössä ja näiden "Mitä muuta on ruokana?" ja "Taidan lähteä pizzalle" kommenteista huolimatta en masentunut, vaan viheltelin tyytyväisenä ihanan tuoksun leijaillessa nokkaani. Viimein sain luomukseni valmiiksi ja huusin iloisena koko perheelle "Syömään!!" ja jäin odottelemaan ylistäviä kommentteja loihtimastani kulinaarisesta elämyksestä.

No, perhe tuli pöytään ja siitähän sitten se palaute alkoikin:

Teini1 totesi "Tämähän on kuin pepsi-maxia...tosin siinä on enemmän kaloreita"
Kaikki: "Muahahahaa!!!"
Teini2: "No ainakin tästä jano lähtee."
Kaikki: "Muahahahaaa!"
Vaimo: "Otit sitten vain lientä
Kaikki: "Muahahahaaa!"
Teini1: "Eikös kalakeitossa pitäis olla myös kalaa?"
Kaikki: "Muahahaahaaa!"

Tässä vaiheessa myönsin varovasti niska punoittaen että ehkä keitin sitä hieman yli.

Teini2: "Seuraavalla kerralla voit ostaa myös jotain kiinteää tähän mukaan."
Kaikki: "Muahahaahaaa!"
Vaimo: "Älä välitä...liemi on parasta keitossa"
Kaikki: "Muahahahaaaaa!"
Teini1: "Tuleeko maha täyteen?"
Kaikki: "Muahahahaaaa!"

Noh, hetken mökötin ja päätin vielä harkita sitä ruokablogin aloittamista. Vittuilu on kuulemma välittämistä mutta jos tuosta ruokahetkestä jättää sen pois niin jäljelle jäisi totaalinen hiljaisuus.

Tänään lounasaikaan sitten otin ison lautasellisen itselleni tuoa mainiota soppaa. Samaan aikaan teini1 ilmaantui keittiöön ja kysyi "Otatko tuota huomenna töihin evääksi?" Vastasin iloisesti myöntävästi johon tämä löi vastapalloon "Voit ottaa sitä shakeriin, näppärä nauttia siitä ja jos laitat proteiinijauhetta sekaan niin tulee lihaisampaa."

Saatana! Huomenna teen koko porukalle kunnon keskitysleirisoppaa: laitan veteen puolikkaan lihaliemikuution ja se on siinä! Seuraavana päivänä voin turvottaa muutaman koirannappulan sekaan. Ja ehkä nyt jätän sen ruokanblogin kirjoittamisen väliin..