Lasi skottia

Kaadoin lasin skotlantilaista näin vapaiden alkamisen kunniaksi ja aloin tuumia tätä elämää lastenkasvatuksen näkökulmasta samalla, kun seurasin nuorimmaiseni touhuja.  Jos miettii noita isoja, murrosikäisiä poikia voin kokonaisuutena arvostellen katsoa onnistuneeni ihan hyvin.  Tietenkin pientä hienosäätöä olisi vielä, kuten roikkuvien housujen vaihtuminen esim. maastohousuihin, ja sen yläkerrasta kuuluvan ”Shoot that nigga’” –sanoituksellisen jumputuksen vaihtuminen esim. Anthraxin ”I am the law”:iin. Mutta, kuten sanottu niin kokonaisuutena arvostellen ihan hyvin mennyt.

Nuorimmaisen kanssa on aloitettu perusasioiden opettelu ja mikäli hyvin onnistun ja otan opiksi virheistä, lopputulos saattaa olla priimaa. Tässä taannoin katselin youtubesta skandinavista black metallia ja poika seurasi silmä kovana vieressä. Huomasin pienen jännityksen kajon hänen silmissään ja hän tokaisikin ”hulja täti”, kun pitkätukkainen vokalisti murisi mikrofoniin. Tyynnyttelin poikaa ja oikaisin ensiksi ettei se ole täti, ja toisekseen vaikka olisikin niin ei sitä tarvitse pelätä vaikka sillä onkin mustaa ja valkoista naamassa…mutta jos tätillä on iso musta hame ja valkoinen paita, sen kanssa ei kannata jutella.

Eilen sattui kasvatuksellinen asia joka jäi minua mietityttämään. Laitettiin yhdessä opelin konetilaan vähän jymäkämpää lasinpesunestettä, ja poika kysyi ”Saanko maistaa?” Vastasin ettei saa, siinä voi käydä huonosti ja joutua sairaalaan. Totesin ettei varoitukseni sana ehkä saavuttanut maksimaalista tehoa eikä poika ehkä ymmärtänyt vielä kuinka vakavasta asiasta on kyse. Pesunestettä lisättyäni lähdettiin kauppaan ja matkalla sain idean kuinka saisin sanomani perille. Suuntasimme siwan pihaan ja toivoin näkeväni vanhan tuttuni Mikan, joka usein makaa torin edustalla paskat housussa etumus keltaiseksi värjäytyneenä, haisee pahalle ja örisee lasittunut katse silmissään. Jos nyt olisimme nähneet Mikan, olisi ollut oiva tilaisuus mennä hänen luokseen, osoittaa sormella ja sanoa pojalle ”Katso poikani, setä joi lasinpesunestettä.” Olen täysin vakuuttunut ettei poikani tuon kokemuksen jälkeen enää ikinä olisi halunnut maistaa sitä ainetta. Valitettavasti Mikaa ei kuitenkaan näkynyt.

Kauppareissulta palatessamme leikimme vanhaa tuttua leikkiä, ja kyselin minkä merkkisiä on vastaantulevat autot. Poika vastaili ”ooppeli, saappi, volvo, montti-nissani (isorenkainen monsteri-maasturi ) jne..  Tälläkin leikillä on selkeä tarkoitus- kun poikani saavuttaa eskari-iän ja se namusetä väijyy nurkilla kuten näillä main tuntuu olevan tapana, poikani sanoo ”se ruma setä ajoi sedan volkkalilla, sen väli oli punainen”, eikä perinteiseen tapaan ”se auto oli kuin Aku Ankalla, mutta kulmikkaampi ja siinä oli katto.”  Tämän jälkeen voisin ottaa auton alle ja helposti etsiä kyseisen herran  ja henkilökohtaisesti selvittää tarkoitusperiä poikani suhteen ja kenties fyysisesti muistuttaa että lapset on kivoja, muttei SILLÄtavalla kivoja.

Median merkitystä lapsen kasvaessa ei voi väheksyä. Kerran tässä jälleen ollessamme kauppareissulla poikani näki auton ikkunasta neidin, joka kantoi koffin mäyräkoiraa ja oli todennäköisesti syntynyt -80 luvulla, mutta tehty -60 luvun nahkoihin. Poikani totesi innokkaana ”Katso isi, TUKSU!!” Tuo asia ei ollut minun kertoma, vaan poika päätteli kaiken itse….mutta ihan hienosti todettu. :)