Pitkän ulkona vietetyn päivän jälkeen istuin sohvalle, lasissa tilkkanen skotlantilaista laatutuotetta ja mietin näitä viime päivien tapahtumia. Nämä kuviot mitä tässä taas on kokenut, laittaa kieltämättä miettimään onko rehellisyys pelkkää tyhmyyttä jolle tulevat sukupolvet nauraa kippurassa, kuinka idiotteeja ne esi-isät on olleet. Muutama tapaus aivan lähimenneisyydessä jotka laittoi tämän ajatuskierteen liikkeelle:
Eilen kävin tankkaamassa auton ja siinä samalla katselin mitä ympärillä tapahtuu. Viereiselle, kassalle maksettavalle mittarille ajoi vauhdilla mercedes Ruotsin kilvissä. Näppärästi tämä kuski pisti bensan valumaan tankkiin ja laittoi tankinkorkin kahvan väliin niin että saattoi poistua hetkeksi sisälle huoltamolle polttoaineen valuessa itsekseen tankkiin. Ensimmäinen ajatukseni tietenkin oli se, että tämä kiireinen herrasmies lähti maksamaan tankkiin syöksyvää polttoainetta jo nyt ajan säästämiseksi (jos vaikka oli kiire töihin), mutta palasikin samantien rakennuksesta upouuden kanisterin kanssa. Itsekseni siinä mietin että joko tuo ylväs herra kävi juosten heittämässä viisisatasen tiskiin sanoen "pidä loput" tai sitten varasti ovensuusta kanisterin ja palasi takaisin. Autolle palattua oli mersun tankki täynnä ja polttoaineen valuttamista jatkettiin uuteen kanisteriin. Kanisterin täytyttyä mies nosti sen takakonttiin, nousi autoon ja leveä hymy naamallaan kaasutti pois paikalta. Tuossa vaiheessa minun mittarini näytti 106 € ja se ahdisti minua suunnattomasti. Vertasin mielessäni köyhtymisestä aiheutuneita kulmaryppyjäni ja vitutusta tuon mersumiehen hymyyn, ja totesin hänen poistuneen paikalta huomattavasti iloisempana. Mitäpä jos itsekin kokeilisi vastaavaa? Vielä kun varastaisi naapurilta kilvet niin kylläpä olisi mukava huristella pitkin pitäjää! Mutta ei...jokin typerä, vanhempien istuttama ajatus oikeasta ja väärästä ja se aivan yliarvostettu omatunto sanoo jotain muuta. Jos minä köyhdyn 106 € ja toinen rikastuu 80 l. bensaa, kumpi on fiksu ja kumpi idiootti?
Toinen esimerkki on entinen kollega, joka vuosikausia oli selkänsä kanssa niin huonossa kunnossa ettei kyennyt kunnolla liikkumaan, saatikka töitä tekemään. En sitten tiedä oliko Jeesus vai Allah joka sen selän paransi samana päivänä kun eläkepaperit sai kouraan, mutta kuitenkin tästä invalidista tuli oikea super-harrastaja moottoripyörineen. Nykyään viettää aikaansa vittuillen maijan ikkunalla entisille työkavereille "Kuinka kukaan viittii tehdä noita hommia!?". Jostain syystä en ole kateellinen tämän neron kusetustaidoista, vaikka viisasta olisi ottaa opiksi ja alkaa tuntea kummallisia alaselkäkipuja - olisihan se mukavampi nukkua joka päivä pitkään eläkkeen turvin kuin herätä viideltä lapioimaan.
Kolmas esimerkki on se Olli-opiskelija, joka löysi Kalle-80veen kadottaman lompakon. Kalle sanoi että siinä oli 400€ rahaa ja nuori mies sanoi että se oli tyhjä kun se löytyi siitä penkiltä missä Kalle oli jalkojaan lepuuttanut. Olli teki hyvä työn ja Kalle sai vaimovainaan ostaman lompakon takaisin. Tosin Kalle syö nyt makaronia seuraavat kolme viikkoa ja jää ne kukat vaimon haudalle ostamatta. Olli ostaa 400€:lla pilveä ja viettää mukavan lennokkaat tenttiviikot...uusintoja odotellessa. Taas mietin tuota hommaa.. Jos joutuisin vastaavaan tilanteeseen niin aivan älytöntähän olisi palauttaa lompakko sisältöineen, kun yhtä hyvin voisi hankkia ilmaiset iskarit ooppeliin! Jostain ihmeellisestä syystä vaan vastaavassa tilanteessa tulee käsittämättömän hyvä mieli niitä rahoja palauttaessa. Taas syytän kasvatusta tästä kierosta, idioottimaisesta piirteestä joka minuun on lapsuudessa istutettu!
Rehellisyys ei selvästikään oikeasti kannata..
No, mutta rehellisyys maan perii. :) Itse löysin pullonpalautusautomaatista 0,95 eur palautuslapun, ennenkuin siis itse ehdin palauttaa omia pullojani. Toki se lappu oli pakko siitä ottaa pois että sain omanikin ulos. Lähdin kauppaan tuo ylimääräinen lappu kourassa ja katselin josko löytyis omistajaa (ei siis omatunto salli todellakaan käyttää ITSE tuota 0.95 eur kuittia..) ja löytyihän se sitten kun olin kassalla. Joku nainen etsiskeli selvästi jotain palautusautomaatin luota ja kävelin hänen luokseen ja palautin lapun. Eipä nainen osannut oikein mitään edes sanoa. Mutta saahan sillä 0.95 eurolla vaikka jo.. pari jugurttipurkkia. ;)
VastaaPoistaKäsittämätöntä miten moista kieroutunutta kasvatusta on harjoitettu myös Koillis-Savossa, josta allekirjoittanut on peräisin. Ja laitan sujuvasti vahingon kiertämään omalle jälkikasvulle, siitäs saavat. Ähäkutti! Se mikä on sinun, on sinun. Se mikä on jonkun toisen, ei ole sinun. :)
VastaaPoistaUsein kyllä tuntuu että rehellisyys on synonyymi tyhmyydelle, mutta minkäs teet kun omistat kovaäänisen omatunnon! Mä löysin pankkiautomaatista neljäkymppiä rahaa lepattamassa enkä silloin tiennyt että automaatti imaisee ne takaisin aikansa odoteltuaan. Otin ne rahat ja katselin ympärilleni, mutta ketään ei näkynyt. Vein ne sitten poliisilaitokselle jos joku osaisi niitä sieltä kysellä. Mulle itselleni pienituloisena neljäkymppiä on iso raha mutta ei näköjään kaikille. Ei niitä kukaan kysellyt ja säädetyn ajan jälkeen hain ne sieltä itselleni hyvällä omalla tunnolla kun eivät kelvanneet kenellekään muulle. Mutta aika moni olisi varmaan laittaneet ne suoraan omaan taskuun...eli hyvin kävi mun kannalta. Itse kokisin että tämä maailma olis kivempi paikka olla jos useammalla ihmisellä olisi tuo kovaääninen omatunto ja toimisivat sen mukaan.
VastaaPoistaHienoja kommentteja! :)
VastaaPoistaJa joskus ei edes tiedä tekevänsä rikosta. Hoitotyössä siivosin palvelutaloasukkaan yöpöydänlaatikkoa (piilotettuja pilaantuneita ruokia) ja silmiini osuivat syömättömät vatsanpehmike kapselit ainakin viikon ajalta. Kysyessäni mummolta, jotta mitäs nämä ovat, kysyi mummo minulta - jotta löytyykös neidiltä kotietsintälupaa? No eipä löytynyt ei. Onneksi en saanut syytettä! (sen siitä saa kun laitospaikat muuttuvat yhdessä yössä palvelutaloasumisasunnoiksi)
VastaaPoistaPyrin elämään niin että nukun hyvin ja olen sinut tekemisieni kanssa. Mielestäni huono fiilis/omatunto ei ole muutaman, elämää mihinkään muuttamattoman, satasen tai tonnin arvoinen. Onneksi en ole joutunut isommilla houkutuksilla omaatuntoani testaamaan.
VastaaPoista