Tuli käytyä pitkästä aikaa yöelämässä pikaisesti pyörähtämässä. Illan hyvässä seurassa toimitetun saunarituaalin jälkeen suuntasimme porukalla seuraamaan laadukasta livemusiikkia jonka jälkeen oli aika ottaa parit "palauttavat" kaupungin suosituimmassa yökerhossa.
Suoraan narikasta suuntasimme tiskille, ja tilasin itselleni ja kaverille perinteiset vodka-batteryt. Seurasin baarimikon touhuja kun drinkkejä teki, ja huomasin että kaatoi sujuvalla ranneliikkeellä mitallisesta vodkaa lasiin huomattavasti ennenkuin oli 4 cl:n viiva saavutettu. Lasiin heilahti näppärästi kipollinen jäitä ja loraus energiajuomaa päälle. Käytännössä annoksessa oli 2 cl vodkaa (hinta alkossa 40 senttiä) ja 1 dl batterya (hinta S-marketin hinnoittelun mukaan 80 senttiä). Hintaa näille kahdelle juomalle kuitenkin kertyi 16 euroa! Tyrmistyin ja sanattomana haukoin henkeä ojentaessani seteliä baarimikolle. Mielessäni kävi että jos juomat on tuota laatua täytyy tähän hintaan lasissa olla jotain todella erityistä. Tutkin lasia löytääkseni siitä Mannerheimin tai jonkun muun historiallisen merkkihenkilön omakätistä signeerauksen, eihän mokoma juoma muuten voi noin hinnakas olla! Pettymyksekseni kuitenkin huomasin lasin olevan mallia "Taloustalo", joten totesin tämän palvelun olevan täydellistä asiakkaan taloudellista riistoa.
Järkytyksestä toivuttuani siirryin seuraamaan yöeläjien väestöä, jota jo kohtuullisen paljon alkoi parveilla ympärilläni. Havaitsin että tavalliset ihmiset ovat vähemmistönä kyseisen kerhon asiakaskunnassa. Naispuolisilla näytti olevan jonkinlainen kilpailu päällä, kuka kykenee näyttämään kaikkein epäluonnollisimmalta rintaliivitäytteineen, halpoine meikkivoiteineen ja kimaltelevine tekoripsineen. Eräänkin neitokaisen räpsyttimet näyttivät olevan mitaltaan sellaiset, että tämän pitäessä naisellisesti YSL-merkkistä savuketta huulillaan jäi savu leijailemaan noiden simäripsien alapuolelle.
Miehet sinänsä olivat aivan oma lukunsa. Paikka oli täynnä kurttuotsaisia kotibodareita, joista isoimmat olivat ostaneet paitansa jonkin postimyyntimuotiliikkeen metroseksuaaliosastolta. Pienemmät olivat selvästi käyneet asioilla H&M:n lastenosastolla, ja vetäneet ylleen 14-vuotiaalle tarkoitetun t-paidan kokoa 140 cm. Nämä apinaa muistuttavat testohirmut kävelivät ympäri baaria lapa levällään etsien katseellaan jatkuvasti jotain haastettavaa, ja alkuun väistelinkin noiden katseita välttääkseni hankaluuksia. Mitä enemmän nämä guidot (jotka reenaa arkipäivisin pelkkiä hauiksia ja viikonloppuna muuta yläkroppaa) joivat niitä vodkabattery-juomiaan, sitä enemmän niiden otsa painui poimuille ja alkoivat tuijottaa tuimasti. Lopulta antauduin pariinkin tuijotuskilpailuun ajatuksissani mielikuva siitä, että voi kuinka mieleni tekisikään puristaa tuota hellästi kurkusta, vetää 19:n sarja avareita vuorotellen molemille poskille ja tavata "ET-KÖ SI-NÄ TA-JU-A ET-TÄ O-LET IH-MI-NEN ET-KÄ A-PI-NA!"
Poistuin ulos pettyneenä ja kävellessäni ohi rokkibaarin havaitsin sen edustalla kahden viikinkiä muistuttavan hevarin nauravan hillittömästi jollekin jutulle ja taputtavan toisiaan selkään. Tulin iloiseksi, ne olivat omaa kaveriporukkaa lukuunottamatta illan ensimmäiset hymyt jotka näin. Nämä tyypit osasivat pitää hauskaa, selkeästi olin iltani viettänyt väärässä paikassa.
Kello oli paljon ja kävelin työpaikalleni noutamaan reppuani. Siinä valtion viraston ovensuussa eräs Hauska-Heikki oli saanut huippuhilpeän idean ja lorotteli vesiään suoraan seinälle. Hänen pari kaveriaan nauroivat vieressä, kuinka hulvaton mies tuo Heikki onkaan. Minä en toki voinut moista käytöstä sietää edes promillen hövelissä olotilassa, joten menin Heikin vierelle tämän kustessa seinään. Kavereiden nauru loppui ja kysyin Heikiltä tämän osoitetta. Heikki veti sepalustaan kiinni osan eritteistä yhä valuessa lahkeilleen ja oli selvästi hämmentynyt kysymyksestä. Toistin kysymykseni uudelleen hieman painokkaammin johon Heikki vastasi asiallisesti hieman änkyttäen. Tiedon saatuani tuumasin "Selvä, otan tuosta jonosta taksin ja kun kerran asutaan samalla suunnalla niin käynpä kusemassa sun etuoveesi." Heikki ymmärsi yskän, pyysi anteeksi ja sanoi että käy jatkossa joko wc:ssä tai vähintäänkin puun juurella.
Illan toteamus oli, että on paikkoja joissa viihdyn ja paikkoja joissa ei pysty iltaa viettämään ilman että mieleen hiipii väkivaltaisia ajatuksia. Kuitenkin, hyvät ystävät ovat elementti joka pelastaa huononkin illan ja tekee siitä muistettavan. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti