Lasi skottia

Heräsin lauantaiaamuna tyytyväisenä mutta väsyneenä mukavan, ystävien kanssa vietetyn illan jälkeen. Naamaan sattui kivulla jonka voisi kuvitella syntyvän siitä kun joku vetää täysillä märällä kymmenen kilon rätillä poskille taukoamatta. Mutta en suinkaan ollut saanut pataani, vaan koko illan kestäneen nauruhermojen kiristelysessioiden jälkeen tuntui poskipäissä lievää kovempaa jomotusta. Loma oli aloitettu onnistuneesti iloisissa merkeissä. Illan aikana olin törmännyt muutamiin muihinkin lomalaisiin, kuten siihen äijään baarin terassilla joka parhaansa mukaan yritti haastaa riitaa vieressäni seisovalle ventovieraalle, hieman ylipainoiselle mutta asialliselle kaverille. Tämä tosielämän selviytyjä naureskeli omille, hieman itseään isommille ystävilleen isoon ääneen tämän toisella puolella olleen kaverin painolle ja tämä uhri tietenkin alkoi kokea oloansa hieman vaivaantuneeksi. Lopulta en enää malttanut olla hiljaa vaan jokin sisäinen pakko pakotti minut puolustamaan tuota pienempää verbaalisesti joten avasin sanaisen arkkuni tuon lomalaisen ulkonäöstä. Arvelin ääneen tämän kodinkonemyyjän olleen lomalla ainakin neljä viikkoa  johon tämä ihmeissään vastasi "Mistä arvasit?" Kerroin tehneeni kyseisen arvion tämän entisen koulukiusaajaan turvonneesta naamasta ja sen punaisen värin sävyasteesta. - Jostain syystä tämä pikku-Napoleon ei enää keksinyt mitään sanottavaa joten toisella puolen seissyt asiallinen kaveri sai olla rauhassa. :)

Kuvittelin siis lomani alkaneen, mutta tämän illuusion rikkoi puhelin joka pärähti heti puolen päivän jälkeen soimaan. Kutsu kävi yövuoroon ja tartuin tilaisuuteen. Jossain aamuyön tunteina toinen partio ilmoitti rattijuopon paenneen autolla, juuttuneen ojaan ja paenneen paikalta jalan. Sinne sitten rynnättiin koiran kanssa apuihin ja tottakai maasto oli märkää, itikkarikasta ja mutaista. Ensimmäisen puolen tunnin jälkeen, kenkien täytyttyä mutavellistä alkoi mieleen hiipiä ajatus "olisiko sittenkin pitänyt jäädä kotiin?". Tunnin jälkeen, koiran juuttuessa suonsilmään ja itse hypätessäni munia myöten perään auttamaan totesin "Ehkä olisi pitänyt jäädä..." Puolentoista tunnin jälkeen kun sieltä montusta löytyi se 14-vuotias äidin oma pikku "Rico-Toniel", joka oli kännissä ajellut aamuyössä karkuun ja osoittanut taas vapaan kasvatuksen tehokkaat tulokset totesin "Kyllä, nyt olen loman tarpeessa!"

Pääsin viimein kotiin ja virallisesti aloittamaan lomaa. Kuuden ensimmäisen lomatunnin aikana on vanhin teini pyytänyt jo kolme kertaa rahaa, keskimmäinen on piilovittuillut kehittämällään nerokkaalla tavalla johon on mahdotonta puuttua  ja neljävee on sanonut neljä kertaa ettei rakasta minua enää. Vielä kun ottaa huomioon vaimon kanalan rakentamissuunnitelmat jonka työjohdon hän hoitaa mallikkaasti käytännön toteutuksen jäädessä minulle, luulen että olen kahden viikon sisällä valmis palaamaan töihin.

Mutta siitä huolimatta, loma on alkanut ja tilkaa laadukasta skottilaista lasissa..:)