Loma on tehnyt tehtävänsä. Reilut kaksi viikkoa takana, muutama päivä jäljellä ja huomaan pystyväni katsomaan tv:stä "Eliittikumppanit"- mainoksen ilman suunnatonta itsehillintätestiä sykkivine otsasuonineen. Kykenen jopa katsomaan kymmenen minuuttia "Tuuri"-ohjelmaa tai "Sinkkulaivaa" ilman että hamuan käsiini jotain painavaa heittääkseni sillä vastaanotinta. Hermo siis on saavuttanut absoluuttisen lepopisteen jolloin mikään ei enää hetkeuta, ei edes hotellinjohtaja Marjatta tai kirurgi Pekka siinä mainitussa mainoksessa korkeatasoisine kumppanin hakuineen.
Totesin jopa olevani valmis palaamaan töihin - vanhin teini on kyninyt minut puhtaaksi mitä ihmeellisimmin perustein, jotka sillä hetkellä on tuntuneet järkeviltä. Keskimmäinen on koetellut hermoja netti-addiktisuudellaan, jota vastaan olen lohduttautunut ajatuksella että parempi nettiriippuvuus kuin amfetamiiniriippuvuus. Neljävee sanoi loman alussa ettei tykkää minusta, tänään on sanonut jo kolme kertaa ettei enää rakasta minua.. Aika siis lopettaa loma ja palata töihin.
MUTTA, eilen kävin esikoisen kanssa elokuvissa katsomassa laadukasta väkivaltaviihdettä. Teatterista poistuessamme heti ulko-ovella vastaan tuli narkkari joka valkoisine naamoineen ja mustine luomineen kehui asuvalintaani, lähinnä Pantera-logoista t-paitaani. En kuitenkaan tuossa tilanteessa ollut kovinkaan otettu kohteliaisuudesta, varsinkaan kun tuon nistin suupielet olivat valkoisena vasta nautitusta laittomasta lääkeannoksesta. Heti kulman takana oksensi Kossu-Keijo, joka välillä yritti pummia röökiä vastaantulevilta kansalaisilta samalla kun otti huikkaa Sorbuksestaan. Päivän ehdoton helmi oli seuraavassa kadunkulmassa: puolenkymmenen miehen porukka joka trendikkäästi oli pukeutunut yhtenevään asuun- "Wolksvagen-rally team". Yhdenmukaiset shortsit, lippikset ja t-paidat. Ilmeisesti näiden urpojen oli tarkoitus esiintyä tulevien päivien yöelämässä hi-tech-autoinsinööreinä, mutta uskottavuutta hieman heikensi kahden paidassa roikkuvat hintalaput ja kolmannen lappu shortseissa. Niissä samoissa kuteissa mennään sitten ainakin lumien tuloon asti ja rallipassistakaan ei luovuta ennen seuraavaa Petri Nygårdin keikkaa, jonka jälkeen puolestaan kuljetaan typerät lasit otsalla seuraavaan juhannukseen asti "Mää oon kännissä"-paita päällä.
Viimein pääsimme autoon ja kotimatkalla pysähtyessäni tankkaamaan tapasin huoltoaseman pihassa vanhan armeijakaverin joka oli silminnähden iloinen jälleennäkemisestä. Suustani pääsi spontaani hörähdys tämän kysyessä "Arvaatko mihin ollaan menossa?" Tyynesti vastasin "No en kyllä osaa arvata" vaikka tämän kaulassa roikkui laminoitu rallipassi, päällä oli Ford-paita ja päässä väärinpäin WRC-lippis. Kolmella muulla kaverilla oli asuissaan edustettuina kaikki mahdolliset automerkit ja kaulassa tietenkin...rallipassi. Escortin katolla oli avattu koffin laatikko ja tölkit kourassa, tuossa reilun promillen tietämillä nämä autourheilun superfanit heittivät puujalkavitsejä jotka naurattivat selvinpäin olevaa kuin kaktus hanurissa kesäpäivänä. Hyvää matkaa heille.
Viimeinen niitti oli se hetki kun kääntyessäni kotitielle huomasin risteykseen ilmestyneen opasteen: "-> EK 9" Perkele! Odotettavissa siis 1000 autoa, joista 200 vetää tästä ohi miljoona kun ensimmäistä kertaa näkevät hiekkatien ja on iiiiiiihan pakko kokeilla miltä siitä Mikko Hirvosesta tuntuu, ja 100 vetää ohi miljoonaa kun on se Kyynämöisten 15-v Jessica kyydissä ja on pakko näyttää mihin suoritukseen se alla oleva Lada pystyy.
Enää ei tunnu yhtään pahalta olla lomalla vielä muutama päivä...vedän verhot kiinni ja pysyn sisällä.. Autourheilu olis varmaan ihan jees, ellei olisi viettänyt yli vuosikymmentä sen pimeimmässä, synkimmässä lieveilmiöiden ytimessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti