Lasi skottia

Eilen lähtiessäni töihin tunsin kummaa kolotusta ohimollani, jonka totesin enteilevän mahdollisesti äärimmäisen rankkaa, hermoja koettelevaa työvuoroa. Pysähdyin siis matkalla aikuistenjuomakauppaan ja ostin pienen pullon skotlantilaista laatumallasta siltä varalta, että tarvitsen vuoron päätteeksi pientä tasoitusta sykkivään otsasuoneen. Enteilevä jomotus osoittautui todeksi kuin karhun paskantaminen metsään, joten tässä sitä istutaan aamuyöstä sohvalla tilkka skottilaista lasissa, kuvan mukaista pikkusikaria tällä kertaa unohtamatta.

Heti vuoron alkuun olin komennettuna paikalliseen jalkapallo-otteluun, koska paikalle oli saapumassa runsaasti vierasjoukkueen kannattajia kotijoukkueen fanittajien lisäksi. Tietenkin suurin osa näistä potkupallon ystävistä käyttäytyi hyvin, ja lauloivat hienoja kannatuslaulujaan huutaen välillä tuomaria "nuijaksi" tappouhkauksien sijaan ja kiitos siitä heille. Mutta sitten oli tämä reilun kymmenen hengen porukka;

Voin kuvitella kuinka tämä neropattien yhteisö on kokoontunut jo viikkoja ennen pelikauden alkua johtajansa taloyhtiön kerhohuoneeseen miettimään ytimekästä iskulausetta jota laulaa jokaisessa ottelussa läpi kauden. Nämä kirjallisuuden ja sanoittamisen supernerot ovat istuneet tuntitolkulla pöydän ääressä ja miettineet sitä täydellistä kannatuslaulua jonka kuullessaan jokainen katsoja  suorastaan pysähtyy kuulemaan tätä ytimekästä, täydellistä lausahdusta samalla heräten kunniottamaan näitä taivaallisia sanaseppoja jotka ovat tuon jumalaisen lauseen keksineet. Voin kuvitella kuinka tämä porukka on avannut ääntään bussissa matkalla pelipaikalle, heittäneet toisille ylävitosia ja hermostuneina kuin lapsi jouluaattona odottaneet sitä hetkeä, kun saavat tuon tosi-fanien kannatuksen kajauttaa ilmoille kuin soturit konsanaan muinaisella taistelukentällä. Viimein se hetki koittaa pelin alkaessa, ja nämä todelliset penkkiurheilun ritarit sen kuorossa sen huutavat äänijäneensä äärimmilleen venyttäen: "TRALLALLAA, VITUN HOMOT, TRALLALLAA!" Kymmenkunta kertaa tämän kuolemattoman lauseen karjuttuaan nämä sankarit heittävät jälleen niitä ylävitosia ja ovat silminnähden tyytyväisiä itseensä seisoessaan rinta kaarella odottaen muun yleisön suosionosoituksia tästä suorituksesta. Kyllä siinä mahtoi se 12-vuotias juniori olla ylpeä isästään kun noin hienosti kotijoukkuetta dissaa...MEIDÄN iskä.

Sitten oli se pätkä, joka ruumiinrakenteestaan päätellen on seurannut suurimman osan joukkueensa otteluista lähipubissa tuopin äärellä. Tämä selkeästi Napoleon-kompleksin omaava, elämänsä joukkueelle pyhittänyt superfani huutaa muulle joukolle vähän väliä "Hei nyt mennään! Mennään porukalla noista aidoista läpi! Ei ne mahda mitään meille kun mennään porukalla! Ihan tosi, nyt mennää!" Koska tämä potkupallon ystävä ei saa ottelun edetessäkään kannatusta idealleen, nousee hän lopulta pelin päätyttyä pissit housussa bussiin palatakseen kotiinsa katsomaan mellakkavideoita youtubesta.

Ja sitten oli se 50 kiloinen hippi siellä takarivissä, joka koko ottelun ajan huuteli tappouhkauksia tuomareille isompien karjujen selän takaa, ja joka pelin päätyttyä huuteli samojen karjujen takaa "Haistakaa vittu!" paikallisille iskä-poika-seurueille. Sanaakaan tämä ei minulle sanonut, kunnes pääsi bussiin ja tämän lähtiessä liikkeelle näytti miehekkäästi keskisormea ikkunan takaa. Voin kuvitella kuinka tämä "Conan" menee kotiin päästyään peilin eteen, tekee muutamat varjonyrkkeilyliikkeet samalla hokien itselleen "Sä oot äijä....jumalaaaautaaaa sä oot äijä!" päättäen iltansa Chuck Norrisin elokuvaan ja itsensä hyväilyyn.

En enää viitsi kertoa syvällisemmin niistä tosifaneista jotka kuluttivat koko toisen puoliajan väitellen järjestyksenvalvojien kanssa siitä pääseekö kaljalle vai ei, tai siitä joka sanoi minun olevan työtön huomenna koska hän tuntee kaikki johtajat ja niidenkin johtajat. Minä poltan nyt sen pikkusikarin ja menen nukkumaan, hyvää yötä.