Kyllä maalla on mukavaa! Tapanani on tällaisena lievänä misantrooppina hehkuttaa sen ihanuutta ja usein julkaisenkin siihen liittyviä yltiöpäisen romanttisia kuvaelmia ja kuvia mm. facebookissa ystävieni nähtäväksi. Mikä olisikaan hienompaa kuin omalla nurmella käyskentelevät hevoset, aamuvarhaisella kauniilla kiekumisellaan herättävä kukko tai vapaana pihalla matosia kaivelevat kanat. Kyllä sielu lepää tällaisessa rauhassa.
Mutta, välillä iskee se toinen todellisuus, kuten eräänä iltana palatessani töistä pimeän jo laskeuduttua. Autosta noustessani huomasin vuohen huutavan hulluna tarhassa. Menin selvittämään tuota eläinparkaa kohdannutta kriisiä ja havaitsin sen tarttuneen jalastaan tarhaa kiertävään verkkoon. Siinä sitten ritarillisesti sitä vapauttaessani huomasin että verkko oli irronnut aidasta noin kymmenen metrin matkalta, ja pakkohan sitä oli korjata heti. Etsin käsiini uuden verkonkappaleen tarhan kulmaan ja sopivaa palaa leikatakseni muistin rälläkän jääneen pihalle edellisenä päivänä. Ei muuta kuin otsalamppu päähän ja työkalua etsimään. Noh, löysin lampun ja pimeään astuessani huomasin paristojen olevan lopussa. Otin toisen lampun, pimeänä sekin. No tottakai niistä on patterit loppu, sillä niitä käytetään joka päivä koska eihän täällä maalla näe mitään ilman niitä helvetin lamppuja! Ei muuta kuin peltisaksen tapaiset pihdit kouraan ja verkkoa leikkaamaan. Siinä sitten tuskissani niitä painaessani sain viimein langan poikki, samalla hetkellä kun niiden pihtien kahvat uppoutuivat vatsanahkaani tehden siihen ammottavan reiän. Painokelvottoman huutamisen jälkeen suuntasin pimeyteen ja päätin korjata aidan muilla keinoin, tuloksena haava kämmenessä ja kymmenkunta vasaran jälkeä peukalossa. Naapuri tuskin oli 200 metrin päässä kotona, sillä varmuudella olisi sännännyt selvittämään karjumiseni syytä. Viimein sain käsikopelolla homman valmiiksi ja suuntasin pihisten sisätiloihin. Kuistilla astuin näppärästi vetelään kananpaskaläjään ja koin lievää tyytyväisyyden tunnetta havaitessani tämän ennen astumista sisään kynnyksen yli. Tuo tunne kuitenkin katosi, kun huomasin astelleeni keittiöön asti hieman ylipitkien lahkeiden sivellessä hellästi lattiaan tuota etovaa ulostevanaa.
Viimein pääsin istumaan sohvalle tilkka skottilaista lasissa ja odotin pääseväni nukkumaan piiiiitkiä ansaittuja unia. Aamuyöllä heräsin kuitenkin parin tunnin jälkeen järkyttävään kiekumiseen. Kukolla oli ilmeisesti lievästi rytmit sekaisin ja oli päättänyt herättää koko kulmakunnan vaikkei aamusta ollut vielä tietoakaan. En tiedä oliko se lintu vetänyt iltapalaksi kahvinporoja vai oliko vain muuten sekaisin. Ensimmäiset unensekaiset ajatukseni liittyivät aseeseen ja tuon kiekumisen lopettamiseen, mutta onneksi jo toinen ajatus laittoi minut etsimään korvatulpat ja tunkemaan ne syvälle korviini.
Onhan täällä olemisessa omat ongelmansa ja työnsä verrattuna kaupunkiasumiseen, jossa usein ainoat asumiseen liittyvät ongelmat kohtaa ikean hyllyjä kasatessa tai silloin kun koira paskantaa keskelle parkkipaikkaa. Mutta eipähän ole niitä naapureita jotka tulee aidan taakse norkoilemaan "Mitäs tänään syödään?", juuri silloin kun olen laittanut grilliin sen -30%:n alennuksella ostamani naudanfileen (jota muuten en raaskisi ostaa) josta syötävää olisi riittänyt sopivasti koko perheelle, ja joka nyt jaetaan koko naapuruston kesken palapaistin tapaisiksi nokareiksi. Eikä ole talon edustalla suoritettavaa teinimoporallia, jossa toinen toistaan kovempia testo-teinejä kisaa siitä kuka ja kellä keulii pisimmälle. Ja sitäpaitsi täällä voi halutessaan mylviä terassilla ja takoa rintaansa munasillaan ilman että kukaan soittaa poliisia paikalle.
Loppujen lopuksi, on tämä ihan mukavaa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti