Lasi skottia

Kävin alkuviikolla muistelemassa muutaman päivän menneitä juurillani, eli vanhassa opinahjossa Hervannassa. Siinä sitten seurailin nykypäivän menoa ja totesin monen asian muuttuneen.

Silloin lähes kaksi vuosikymmentä sitten oppilasaines oli hieman erilaista. Muistan parikymppisenä kadehtineeni erään luokkatoverin parrankasvua, eritoten viiksien kasvua koska ne jollain tavalla oli tuolloin muodissa. Itselläni nenän alla olleet haivenet lähtivät pois näppärästi suihkun jälkeen karkealla pyyhkeellä pyyhkäisten. Mutta tällä toverilla ne pysyivät, vaikka niitä varmasti lähes joka päivä ajeli. Ja eihän tässäkään mitään ihmeellistä sinänsä ollut koska tämä tyyppi oli minua selvästi vanhempi ja minulla aikaa odottaa, mutta koska kyseessä oli kuitenkin nainen niin tapaus kalvasi vielä enemmän testoa tihkuvaa nuorta miestä. Enpä vastaavaa enää tällä viikolla nähnyt.

Nyt nuo tytöt olivat pääosin selkeästi sirompia tekoripsineen, ja ennenkuin aloin tuon aineksen kenttäkelpoisuutta enempää epäilemään muistin kauan sitten todistamani tapauksen jossa totuttua pienempi naiskollega hermostui pikkurosvolle. Silloin se sekakäyttäjä jäi kiinni itseteosta murtopaikalta ja yrittäessään paeta aidan yli yritti huitaista tätä työkaveriani nyrkillä. Tätä tilannetta seurannutta "Kuinka naisia kohdellaan"-oppituntia en kunnolla kärsinyt edes katsoa, mutta kahakasta kuuluneiden "lops"- ja "auts"-äänien perusteella ajattelin opin menevän perille. Viikon kuluttua tapauksesta törmätessäni uudestaan siihen super-rikolliseen huomasin tämän edelleen näyttävän tiikeriltä. En nyt tarkoita että herran ulkomuodosta olis tullut mieleen savannin hurja ja armoton saalistaja, mutta raidoitus raajoissa näytti kuitenkin samalta. Noh, tapaus on jo kauan sitten vanhentunut eli siitä voi puhua.. Mutta kuitenkin, yritän sanoa että vaikka aines on muuttunut niin ei se välttämättä ole huonompaa. Ehkä itse olen vain kangistunut vanha dinosaurus.

Parin kuuman ja reenintäyteisen päivän jälkeen olin pakotettu suuntaamaan apteekkiin hankkimaan voiteluaineita takalistooni. En nyt puhu mistään miesten välisestä rakkaudesta enkä edes heteromiesten välisestä poikarakkaudesta, vaan yksinkertaisesti siitä että tuntien hikoilun seurauksena kävelin kuin John Wayne ja jokainen askel tuntui pakaroissa samalta kuin tatuoinnin poisto nahasta rälläkällä. Siinä matkalla sitten havaitsin kun pyörätuolissa oleva nainen kolmessa promillessa vetää luvatta tämän sorbus-pulloon koskenutta herraa kuonoon, ja vieressä ollut kaksikko imee vuoronperään viimeisiä tippoja käsidesipussista. Apteekissa sitten odotin neulaostoksilla olevan narkkarin takana vuoroani, samalla seuraten kun jo kuolleelta näyttävä herra koittaa huulet valkoisena tinkiä etukäteen huomistakin lääkeannosta. Hervanta oli siis edelleen entisensä.

Mutta kaikin puolin hyvä ja antoisa reissu, tästä on hyvä aloittaa loma pienellä päiväoluella. :)