Perjantai - ottelupäivä. Olin jo hyvissä ajoin mieltänyt ettei koitoksesta tule helppo. Vastustaja tunnetaan erittäin häikäilemättömänä, julmana ja brutaalina ottelijana, jonka käsittelyssä moni hyvä mies on luhistunut ja ehkä jopa ajautunut heikkona ja valmistautumattomana itsemurhan helpolle tielle. Tämän vihollisen kanssa ei ole leikkimistä. Sitä pitää osata varoa, eikä missään nimessä aliarvioida, koska suojauksen pudotessa se iskee takaisin kuin hyökkäysvaunu suoraan naamaan.
Olin valmistautunut koitokseen huolella ja aloittanut treenaamisen hyvissä ajoin. Normaalin fyysisen harjoittelun lisäksi olin suorittanut peilin edessä useita mentaaliharjoituksia rintaan takomisineen ja poskille läiskimisineen. Olin korostanut omaa ylivertaisuuttani tässä tulevassa ottelussa erilaisilla hokemilla kuten "Se ei mahda sulle mitään!" tai "Saatana kun oot kova jätkä...sä voitat sen murskalukemin!" Ruokavalionkin olin sovittanut optimaaliseksi ajatellen ottelun odotettua kestoa ja nestetankkauksen olin aloittanut jo hyvissä ajoin ennen aloituserää. Taiston aloituksen lähestyessä varasin ottelutilan reunamille riittävästi mielialan tasapainoon vaikuttavaa hiilihydraattipitoista urheilujuomaa ja pientä purtavaa veren sokeriarvojen ylläpitämiseksi optimaalisella tasolla. Oli aika katsoa kuka on kuka, ja kuka seisoo viimeisenä pystyssä! Tässä ottelussa ei jaeta tasapelejä, vain yksi voi selvitä voittajana, se ovelin ja vahvin!
Ensimmäinen puoliaika:
Vastustaja makasi ottelutilan lattialla leikkien kuollutta, viattoman näköisenä, huolitellun siistissä ulkoasussaan. Se oli ovelasti kätkeytynyt tilaan jossa se näyttää pieneltä ja vaarattomalta antaen itsestään "helpon nakin" vaikutelman. Heti alkuun se onnistui hämäämään ulkomuodollaan pakottaen etsimään lisää osia itsestään - ei se voi olla noin pieni, sen piti olla iso! Ajattelin olevani etulyöntiasemassa heti alkuun sen maatessa liikkumattomana edessäni ja päätin olla hukkaamatta sekuntiakaan antaakseni sille aikaa. Päättäväisesti tartuin sen helpoimpaan kohtaan eli päähän, siirtääkeseni sen tilavampaan paikkaan jossa aloittaa myllytys oikein iskän kädestä. Samalla hetkellä kun nostin sitä hallintaotteeseen tajusin ensimmäistä kertaa sen viekkauden ja oveluuden - se ei ollut pieni, se ei ollut kevyt, se oli helvetin painava! Suoristin selkäni juuri ennen lihaksiston napsahtamista ja hieman ylimielisestikin hymähdin sen yritykselle voittaa tuo ensimmäinen kohtaaminen. Mutta samalla sorruin siihen suurimpaan virheeseen - vastustajan aliarvioimiseen! En ollut huomannut sen ulkokuoren tarttumista isovarpaani kynteen, joka sitten repeytyi osittain irti samalla kun vastustajan sain maasta irroitettua. Kirosin karjaisten samalla kun vastustaja pääsi irti otteestani pudoten takaisin lattialle. Mies 0 - Ikean kaappi 1.
Virheestäni oppineena pidin seuraavat hetket puolustukseni ylhäällä enkä antanut sille pienintäkään mahdollisuutta vastaiskuun. Ottelu jatkui tasaisena, ehkä hieman seesteisenäkin muutamaa hyökkäysyritystä lukuunottamatta. Sääntökirjaa oli luettava hyvinkin tarkasti, ettei vastustaja päässyt ovelasti hyökkäämään läpi puolustuksen. Kovia yrityksiä sillä kuitenkin oli, kuten se että kirjassa oli kuva hyvin pienestä ruuvista jota on ehdottomasti käytettävä siinä ottelutilanteessa. Vieressä oli kuva toisesta ruuvista jota ei missään nimessä saisi käyttää. Minusta ne näyttivät aivan samalta, kunnes tajusin laskea niiden kierteet - toisessa oli kuusi kierrettä sivulla ja toisessa seitsemän. Huomasin henkisen tilani alkavan murentua samalla kun kaadoin ne 400 ruuvia lattialle ja etsin sieltä niitä seitsemänkierteisiä, joita lopulta löysin hermostuksissani vapisten ne kaksi kappaletta. Mies 1- Ikean kaappi 1.
Useiden vaiheiden jälkeen ottelu oli edennyt siihen pisteeseen, että oli aika laittaa kiinni peilioven viimeinen osa. Tätä oli kuitenkin edeltänyt hermoja parantumattomasti raastaneita tilanteita joiden johdosta olin alkanut tuntea ennenkokematonta vihaa sitä ohjekirjassa olevaa, hymyilevää tikku-ukkoa kohtaan.Välillä ajatukseni harhailivat mielikuviin joissa silvon sitä teräaseella psykoottisesti nauraen, välillä sytytän sen elävänä tuleen. Mutta kaikesta huolimatta en provosoitunut noihin tekoihin, vaan sain maltettua mieleni. Sääntökirjan niin salliessa kutsuin apuvoimia sen viimeisen osan kiinnittämiseen, joita sitten saapuikin kokonainen joukko paikalle. Osaa varovasti paikalle ujuttaen kuului se ääni jota kukaan ei halua kuulla. Ääni joka osuu suoraan sydämeen ja edelleen ohimoille lamauttaen kaiken toiminnan. Se ääni on rikkoontuvan lasin ääni. Hetken ajan tilan valtasi epämääräinen mölinä ja huuto josta kukaan ei saanut selvää, aivan kuin joukko Al Qaidan terroristeja olisi möykänneet suutariksi jääneen tienvarsipommin äärellä. Silloin tunsin sen tapahtuvan, hermojeni kiristyvän äärimmilleen lähelle katkeamispistettä lämpötilan kohotessa lähelle tappavia lukemia. Pakko poistua ulos....halusin huutaa mutta hengitystä pidätellen sain sen pidettyä sisälläni ihanan syysilman viilentäessä hetken ihoani. Mies 1 - Ikean kaappi 2.
Toinen puoliaika:
Tarkoin suunnitellun ja toteutetun nestetankkauksen jälkeen ottelu jatkui tasaisena. Kumpikaan ei antanut periksi ja puolustus pidettiin vahvana ja keskittyneenä. Välillä iskun osuminen oli lähellä, mutta sain sen viime hetkellä väistettyä...kuten silloin kun peiliovi hämäsi olevansa kannakkeessaan mutta hyppäsi siitä pois välittömästi otteeni irrottua. Tai silloin kun kompuroin turvalleni pimeässä tallissa etsimässä poranterää jota ei lopulta edes tarvittu.Tasaisen määrätietoisella ja järkyttämättömällä hyökkäystaktiikallani sain vastustajaa kiinni ja nousinkin jo tasalukemiin päättäväisellä kamppailulla, mutta lopulliset voittolukemat Mies 3 - Ikean kaappi 2 saavutettiin vasta luovutusvoitolla. Tuossa se nyt seisoo se kaappi, mutta niin seison minäkin, voittajana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti