Tulin töistä, kaadoin tilkan skottilaista lasiin aamumyssyksi ja mietin tätä mennyttä yötä. Taas siihen mahtui monenlaista menijää- asennevammaisia idiootteja ja hyväntahtoisia juopuneita juhlijoita. Mukaan mahtui myös Kalle, jota en koskaan pysty unohtamaan. Kalle teki minuun lähtemättömän vaikutuksen ainutlaatuisella lähestymistavallaan, jota voi lievästi sanottuna kutsua omaperäiseksi. Kallen taktiikkaa ei ainakaan voi sanoa tavanomaiseksi "käytsä usein täällä"-menetelmäksi, Kallella on äärimmäisen kova yritys huolimatta kehnosta lopputuloksesta.
Kalle on hieman yksinäinen, hellyyttä janoava, reilu viisikymppinen poikamies. Hän on koko ikänsä etsinyt sitä oikeaa, muttei onni ole rakkauden saralla vielä potkinut. Hän on käynyt baareissa, sinkkujen tapaamisissa, tutustunut internetin ihmeellisen maailmaan treffipalstoilla muttei "sitä oikeaa" ole löytynyt. Eräänä päivänä Kalle kirjoittaa lehteen ilmoituksen: "Hei sinä huumorintajuinen, ihana viisikymppinen nainen. Ratsastetaanko yhdessä auringonlaskuun? Seuraasi hakee tositarkoituksella viisikymppinen, savuton mies."
Muutamaa päivää myöhemmin viisikymppinen poikamiestyttö Marketta avaa lehden, huomaa Kallen ilmoituksen ja välittömästi tuntee kuumat väristykset vartalossaan- "Tämä se on! Tässä on se mies jota koko ikäni olen odottanut!".Marketta tuntee heti henkisen yhteyden tuohon kirjoittajaan. "Jos tosirakkautta on olemassa niin viisikymmentä vuotta se antoi itseään odottaa, mutta viimein me löysimme toisemme, puuttuvat puolikkaat toisillemme", Marketta miettii innoissaan. Sielunsa silmin hän näkee itsensä juoksevan käsikädessä elämänsä prinssin, Kallen kanssa kesäisellä kukkakedolla eikä malta odottaa tuon unelmiensa uroon tapaamista.
Marketta soittaa ilmoituksessa näkyvään numeroon ja pyytää Kallen luokseen. Molemmat ovat yltiöpäisen onnellisia tästä tulevasta tapaamisesta johon on valmistauduttava huolella. Hädissään Kalle tekee muistilistaa itselleen: "Osta kukat, varaa parturi, osta uusi paita, aja parta, osta viiniä!" Samaan aikaan Marketta tutkii asuntoaan ja tuumii "Ei tänne ketään herrasmiestä voi pyytää, sohvakin on kissan riekaleiksi repimä ja matotkin on likaisia." Välittömästi Marketta lastaa matot autoon, vie ne pesulaan ja suuntaa Sotkaan sohvaostoksille.
Seuraavana päivänä saa Marketta puhtaat matot lattialle ja Sotkan pojat kantavat uuden sohvan olohuoneeseen. Kalle on käynyt parturissa, ajanut parran ja ostanut paidan sekä kukkia. H-hetki koittaa, Kalle tilaa taksin pihalleen ja nousee kyytiin suuntana elämänsä rakkaus. Yksi asia kuitenkin unohtui, se viini! Kalle pyytää taksinkuljettajaa pysähtymään viinikaupan kohdalla ja valitsee hyllystä seurustelujuomaksi sopivaa punaviiniä. Samalla Kallen kuitenkin valtaa paniikki ja tuntiessaan kylmän hien nousevan otsalleen hän miettii: "Mitä jos minä mokaan tämän!? Täytyy pelata varman päälle ja saada jotain rentouttavaa!" Kalle suuntaa viinahyllylle ja ostaa vielä ison pullon perinteistä suomalaista kuivaa valkoviiniä, Tapio-merkkistä. Hermostuksissaan Kalle korkkaa pullon alkon tuulikaapissa ja ottaa pienen rauhoittavan, rentouttavan ryypyn. Tuo rakkauden hyökkäyspanssarivaunu nousee taksiin ja ottaa toisenkin hörpyn- pakko rauhoittua, pelottaa. Hädissään Kalle ottaa matkan aikana vielä kolmannen ja neljännenkin ryypyn kunnes ollaan perillä Marketan asunnon edustalla. Kalle astelee ovelle, käsi vapisten ojentaa sormensa kohti ovikelloa ja vetää kätensä viime hetkellä pois- "josh vhielä iiiiihan pienhi hömpshy niin homma toimii kui junan vesha", Kalle ajattelee. Mitä sitä pieniä hömpsyjä ottamaan kun pullossa on enää helmi jäljellä, joten Kalle ottaa vielä pohjanmaan kautta että juttu luistaisi paremmin.
Kalle tyhjentää pullon oven takana ja soittaa ovikelloa. Marketta ryntää innoissaan avaamaan ovea tuolle rakkauden suurlähettiläälle joka hänen oveaan kolkuttaa. Se on kohtalo joka ovikelloa soittaa, ei yhtään vähempää. Marketta avaa oven ja tervehtii Kallea joka vastaa: "Morjensh muru, voinko ihan hetken olla pithkälläni ni seurushtellaan shitten lishää?"
Kalle hoippuu eteisen ohi olohuoneeseen Marketan seuratessa etenemistä tyrmistyneenä. Kallen rojahtaessa uudelle sohvalle ja aloittaessa kuorsauksen tuntee Marketta kaikkien haavekuvien putoavan sirpaleina lattialle. Kalle sammuu kukkakimppu kourassaan ja Marketta soittaa hätäkeskukseen: "Pitäisi saada tuo mies ulos täältä."
Partion mennessä paikalle makaa Kalle edelleen olohuoneen uudella sohvalla ja kuorsaa äänekkäästi. Hellästi konstaapeli herättää Kallen jolloin tämä ensimmäisenä huudahtaa "Tulesh kainaloon muru ni pidän shua hyvänä!" Konstaapelin nostaessa alleen laskeneen Kallen ylös sohvalta ja taluttaessa tätä ulos asunnosta jää Marketalle vielä muisto Kallesta- märkä, voimakkaasti urealta tuoksahtava perhepizzan kokoinen tahra uudella sohvalla.
Ulko-oven kynnyksellä Kalle vielä huutaa rakkaalleen: "Milloinkash tavataan taas, murusheni!?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti