Kävin tänään työterveyslääkäriltä hakemassa sairauslomaa, kun olin loukannut selkäni puunhalaajahippien käyttämillä painomäärillä gymillä. Taas totesin olevani vanha ja raihnainen, ja mieleni olisi tehnyt lainata erään kadulla kohtaamani laitapuolen kulkijan rollaattoria matkalla vastaanotolle. Hän tosin tarvitsi sitä kuitenkin enemmän, vuosikymmeniä jatkunut alkoholin väärinkäyttö vaikutti lievästi jalkojen kantavuuteen ja huomatessani suupielestä roikkuvan rään ja Valdemar-juomasekoituksen muodostaman vyötärelle ulottuvan vanan, totesin pärjääväni omin avuin.
Onnistuin viimein pääsemään perille ja laahustin käytävällä vartalo S-keksin muotoisella mutkalla. Istahdin käytävälle odottamaan vuoroani, ja havaitsin pienen matkan päässä istuvan herran jonka muistan parin kesän takaisista tapahtumista. Tuolloin elimme kaunista kesäpäivää töissä viettäen ja livuimme hymyssä suin autolla hitaasti pitkin kävelykatua. Kadun alkupäässä tämä herra tuli kävelemään auton rinnalle, suoraan ikkunani ulkopuolelle välittömään läheisyyteen ja alkoi ottaa minusta videokuvaa kännykkäkamerallaan. Hetken kuluttua avasin ikkunan ja pyysin herraa ystävällisesti lopettamaan, koska tuollainen toiminta häiritsi minua eikä tuntunut mukavalta. Ilmoitin myös herralle että videokuvaus on varmasti hyvä harrastus mutta liian pitkään saman, liikkumattoman kohteen kuvaaminen saattaa olla katsojasta tylsää. Tämä mies alkoi huutamaan että hänellä on kaikki oikeus siihen, emmekä me mitään voi sille asialle, ja hän voi tehdä mitä haluaa, emmekä me voi häntä estää lain emmekä minkään muunkaan nojalla. Suomeksi sanottuna herra siis vittuili meille ankarasti, täysillä, mutta en provosoitunut siitä vaan ajoin pois paikalta.
Kului vartin verran aikaa ja hätäkeskus ilmoitti pahoinpitelystä joka oli tapahtunut ko kävelykadulla, uhri odotti partiota tapahtumapaikalla. Menimme paikalle ja kuinka ollakaan tuo äsken tapaamamme herrasmieshän se siellä viittoili nenä poskella, punainen nuha kaulukselle valuen ja pyysi välitöntä apua. Tiedustelin ystävällisesti mitä oli tapahtunut, ja herra kertoi nähneensä kadulla mustalaiskolmikon (hän siis käytti tätä nimitystä) ja kuvanneensa näitä kännykkäkamerallaan. Nämä omaan kansallispukuunsa pukeutuneet vähemmistön edustajat olivat huomauttaneet herraa tilanteen kiusallisuudesta, johon herra oli vastannut että hänellä on kaikki oikeus siihen, eikä sille asialle kukaan voi mitään, ja hän voi tehdä mitä haluaa eikä häntä voi kukaan estää millään nojalla. No sittenhän siinä kävi niin että yksi noista kolmesta vastapuolen herrasmiehestä oli vetänyt tätä videoharrastajaa nokkaan ja poistunut paikalta. Minulta vaadittiin välittömiä toimenpiteitä syyllisten kiinnisaamiseksi ja parhaani siinä tietenkin teinkin, mutta harmillista oli että herran kännykkä oli paiskattu katuun eikä elävää kuvaa tekijöistä enää ollut tallella. Ripeän ja palvelualttiin toiminnan ansiosta tekijät kuitenkin saatiin hetkeä myöhemmin kiinni ja vastuuseen teostaan. Totuuden nimissä kuitenkin on pakko kertoa, että tunsin ihan pikkuruista, lievää mielihyvää tuon herran nenästä valuvasta punaisesta 11:sta.
Siinä me taas istuttiin, käytävällä vastakkain reilun parin vuoden jälkeen ja katsottiin toisiamme. Herra tuijotti minua katkeamatta silmiin ja tuijotin takaisin. Päätin lopettaa moisen lapsellisuuden, rikkoa hiljaisuuden ja kysyä "Kuinka voin auttaa, hyvä herra? Vieläkö harrastatte videokuvausta?". Herra tuhahti ja käänsi katseensa vastakkaiseen suuntaan, hieman vaivaannuttava tilanne oli ratkaistu.
Viimein pääsin vastaanotolle ja lääkäri ohitti nopeasti selkävaivani käsittelyn. Keskustelu kääntyi tupakointiini ja sen vaikutuksiin. Odotin vanhaa saarnaa sydän- ja verisuonisairauksista, mutta lääkäri yllätti täysin vetoamalla potenssiin: "Lopeta se! Jos jatkat niin kohta ei enää jopo keuli! Kaverille kävi niin!" Hetken olin sanaton tästä odottamattomasta shokkihoidosta kunnes toivotimme hyvät päivänjatkot. Poistuin vastaanotolta ja jätin savukkeet kauppareissulla ostamatta.
Tällaista tänään, jonkinlaista huomenna..:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti