Aamulla hymyilytti ja päivä näytti hyvältä- poika hoitoon ja rauhassa hoitamaan sujuvasti asioita. Suunnitelma oli: rautakaupasta ruuveja, siitä mukavasti lauleskellen ajalen ostamaan hyllytavaraa toisesta kaupasta, siitä yhtä iloisena kuin Radio Novan juontaja öljykauppaan, trallallaa matkahuoltoon paketteja ja sen jälkeen lopuksi gymille naureskelemaan kavereitten kanssa. Loistava suunnitelma, elämä on niiiiiin ihanaa ja helppoa kun on hyvä mieli, hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, niiiiin......paskat!
Ajoin erikoisruuvikaupan ohi ja jatkoin matkaa kaupunkiin rautakauppaan. Rautakaupassa huomasin että mallipulttien mutterit oli erikoismittaisia lukkomuttereita joita rautakaupasta ei saa, ajoin toiseen rautakauppaan. Sieltäkään ei niitä löytynyt joten palasin 10 km erikoisruuvikauppaan josta niitä löysin. Enää ei laulattanut.
Seuraavaksi suuntasin sinne hyllykauppaan, hankin hyllytavaran ja ajattelin että kyllä se päivä tästä vielä paranee. Kannoin hyllyt autolle ja huomasin että se on niin täynnä niitä helevetin matkahuoltoon meneviä paketteja, ettei sitä hyllytavaraa saa mahtumaan kyytin muutoin kuin giljotiini-tyyppisellä lastausvaihtoehdolla kuljettajan penkin taakse joten päätin jättää tavaran kauppaan ja lähteä viemään niitä paketteja. Enää ei edes hymyilyttänyt. Tämä oli vasta alkua, loppupäivästä se giljotiini ei tuntunut yhtään pahalta vaihtoehdolta.
Ajoin matkahuoltoon, klo oli 12.58, ja tunnollisena kansalaisena laitoin pysäköintikiekon osoittamaan klo 13:a - merkissä luki että pysäköinti sallittu matkahuollossa asioinnin ajan, max 15 min. Kannoin yhteensä 60 kg paketteja sisään, kirjoitin osoitelaput, jonotin ja viimein pääsin virkailijan pakeille. Tiskin takana oli hieman hitaan oloinen harjoittelija jota kokeneempi opasti. Kaikesta päätellen oli konekirjoituskurssit jääneet väliin kaksisormijärjestelmän naputtaessa tietoja koneelle. No ei se mitään, odotin ja hymyilin virkailijalle tämän opiskellessa uusia asioita ja viimein sain asian hoidettua, paketit vaa'alle, punnitus, tarrat kylkeen ja menoksi. Ulos päästyäni huomasin että tuulilasiin oli ilmestynyt yksityisen pysäköintivalvontafirman maksulappu 60 € ja kello oli 13.20. Katselin ympärilleni eikä ketään näkynyt. Noh, oma moka, otin lapun taskuun ja alkoi vituttaa. Tuumin ettei tämä päivä nyt niin hyvin lähtenytkään käyntiin.
Menin sinne gymille, kaikki painoi niin helevetisti ja lähdin pois. Ajoin autolla läheiselle huoltamolle, laitoin pysäköintikiekkoon seuraavan puolituntisen ja lähdin kävelemään pihan poikki sisäänkäynnille. No eiköhän siihen ovien eteen aja romanipariskunta mersullaan, nousee autosta ja hirveää möykkää pitäen kävelee sisään huoltamolle. Mersu tukkii koko liikenteen piha-alueella ja kansalaiset jäävät tyytyväisinä odottamaan taakse että tämä pariskunta saa asiansa hoidettua. Kuinka ollakaan huomaan tilannetta todistaneen lappuliisan piha-alueella tutkivan pysäköityjen autojen parkkikiekkoja. Tyyppi ei tunnu olevan ollenkaan kiinnostunut tuosta mersusta, joten huomautan häntä ystävällisesti että mersu on pysäköity väärin, siinä ei ole pysäköintikiekkoa ja kaiken lisäksi se estää muun liikenteen. "Mitä meinasit asialle tehdä?" kysyin. "Nooh, ehkä se siitä siirtyy ihan kohta"-hän vastasi. Tunsin kuumottavan tunteen niskassani ja otsasuonen sykkivän. Kerroin hänelle saamastani kohtelusta hetkeä aiemmin ja sanoin että jos hän ei jumalauta saa sitä lappua vietyä tuolle mersukuskille kouraan niin anna ne vehkeet mulle niin minä käyn hoitamassa asian. Lappuliisa kieltäytyi. Tunsin väkivaltaisten ajatusten valtaavan mieleni joten koin kaikkien parhaaksi olevan jos väistyn tilanteesta ja menen hoitamaan asiani sisätiloihin. Sain ostokset tehtyä, poistuin autolla paikalta mersun jäädessä edelleen paikalleen.
Seuraavan kerran kun lähden asioille, laitan kulmahousut jalkaan ja ylle valkoisen paidan henkseleineen niin säästyn parkkisakoilta vaikka miten pysäköisin..
Otan oluen, jo nyt...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti