Lasi skottia

Kävin muutaman päivän työreissulla Hämeenlinnassa koiran kanssa. Kaikki alkoi hyvin, ajoissa liikenteessä ja kaikki tavarat mukana. Menomatkalla totesin Kuhmoisten ja Padasjoen välillä taas radiokanavien katoavan ja ainoat mitä kuului pahimmillaan oli jälleen Radio Nova ja hengellinen Radio Dei. Mietin itsekseni että mikäli tuolta alueelta ajettaisi tilastot "henkilöauto vs rekka"-onnettomuuksista, havaittaisiin piikki tilastoissa. Minä kuitenkin selvisin siitä koettelemuksesta kilauttamalla kavereille, kunnes taas saatiin Radio Rock kuuluviin.

Päästiin perille ja työhommat saatiin aluilleen. Sinänsä aika tasapaksua hommaa oli, muutamia jännityksen hetkiä kuitenkin koettiin. Kuten se kun kaverin hieman suojeluvietikkäämpi malinois painoi leukansa erään kollegan jalkojen väliin ikäänkuin sanoen "liiku ihan vähän, edes hitusen...". Vähän sama asia kuin se idiootti keskiportaan johtaja ajaa karjapuskuri-maasturillaan kiinni ylämäessä liikennevaloissa edellä ajavan eläkeläisen Avensikseen - liiku vähän niin kolahtaa. Tai se kun oma koirani oli ensin yön yli keskustellut huutamalla naapuritarhan koiran kanssa siitä kumpi on kovempi jätkä, huumekoira vai pommikoira. Aamulla törmätessään välienselvittely meinasi yltyä fyysiseksi. Sinänsä normaalia eläimellistä toimintaa, täysin verrattavissa normaaliin viikonloppuyöhön kaupungissa. Joka perjantai sielläkin se myyntiedustaja ja varaosamyyjä väittelee siitä kumpi on alfa, ja lopulta nyrkit heiluu. Ainoa asia mikä ne erottaa mun koirasta on se että niillä on 2 promillea, mun koiralla 0. Näillä perusteilla havaitsin että koiralla ja idiootilla ihmisellä on yllättävän vähän eroa - idiootilla ihmisellä ei vaan ole kaulainta kaulassa ja järkevää ihmistä liinan päässä.

Viimein koitti kotiinlähdön aika ja kotimatka sujui rattoisasti. Kotipuolessa odotti yllärinä 12 vuotta vanha Jameson, josta aion nauttia pienen lasillisen illan päälle. Cheers! :)