Tulin eilen soitetuksi töihin ja tehtävän luonteen vuoksi vietin 10 tuntia sairaalan osastolla potilashuoneessa. Olin varustautunut pitkään vuoroon pienillä eväillä ja riittävällä määrällä energiajuomaa. Ei muuta kuin haalari niskaan ja menoksi..
Jo alkuvaiheessa totesin huoneessa olevan kohtuullisen lämmin ja mietin itsekseni että toisenlaiset kengät olisivat poikaa. En sitten lähtiessä tullut ajatelleeksi että maihinnousukengät ei ehkä paras vaihtoehto ole tuollaiseen sisävuoroon. Ensimmäisten tuntien jälkeen huomasin astuessani tuntuvan lätsähdyksen, joka siis tuntui kenkien sisäpuolella. Tuumin että on jo myöhäistä riisua niitä kenkiä ilman vakavaa ympäristöhaittaa, olihan kyseessä kuitenkin infektio-osasto. Olin kuitenkin huojentunut että kengät ovat suht uudet, vedenpitävät joten tuskin sieltä mitään ilmaan leviää, otan ne sitten pois vaikka autotallissa palattuani työmaalle.
Noh, seitsemän tunnin jälkeen totesin että nuo super-high-tech-tactical-maiharit eivät enää pidä tuoksuja sisällään, ja huomasin vieressä istuvan potilaankin elävän valtavaa myötähäpeää vuokseni. Huoneeseen astuva hoitajakin tuli etsimään "kadonnutta kuumemittaria", mutta olin vakuuttunut että hän etsi tuon käryn lähdettä. Katsoi sänkyjen alle ja odotti ilmeisesti löytävänsä kuolleen oravan tai vastaavaa, mutta poistui tuloksetta huoneesta. Hetken päästä poistuin huoneesta hetkeksi enkä voinut välttää spontaania naurun hörähdystä kun oven takana seisoi sairaala-apulainen hengityssuojan kasvoilla. Onneksi kuitenkin selvisi että hän oli menossa siivoamaan naapurihuonetta jossa oli ilmeisesti jotakin tarttuvaa tautia sairastava potilas.
Illan aikana tuli katsottua mm tv:n koko tarjonta kahdesta eri vastaanottimesta, ja erityisen mielenkiintoinen oli sokkokokki-ohjelman jakso. Siellä nätti brunette valmisti ateriaa, ja näytti kansalle kuinka monella eri tapaa porkkanankin voi kuoria. Tosiasiassa sen veitsenkäsittely oli niin kamalaa katsottavaa että jännityksellä odotin milloin se kokkiveitsi lipsahtaa ranteeseen ja kokkiohjelmasta muuttuu aito dokumentaarinen splatter-elokuva. Kuin ihmeen kaupalla tuo tyttönen selvisi kuitenkin loukkaamasta itseään, mutta loppuhuipennuksena kuitenkin palkitsi odotuksen sytyttämällä tv-keittiöön tulipalon. Samalla mietin että mielenkiintoinen tv-formaatti voisi olla sellainen, että laitetaan vaikka "viidakon tähtöset" yhtäaikaa keittiöön, annetaan niille teräviä kokkiveitsiä, kaasuliesi ja paljon kuivaa paperia. ja voittaja on se joka viimeisenä on pystyssä. Ohjelma tosin sitoisi valtavan määrän sairaankuljetuksen ja pelastuslaitoksen yksiköitä, joten sinänsä niillä varmaa parempaakin tekemistä olisi.
Selvisin kuitenkin kunnialla vuorosta ja ajelin myöhään kotiin. Tilkka kanadalaista yömyssyksi ja kyllä nukutti hyvin. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti