Lasi skottia

Sain pojat nukkumaan, kaadoin lasin skottilaista ja tuumin taas päivän tapahtumia. Vaihteeksi asiaa kauppareissulta joka jäi vaivaamaan, ja tällä kertaa vähän vakavampaa sellaista..

Kaupassa silmiini osui eräs jotenkuten tietämäni perhe, jonka isäntä on ollu about vuoden työttömänä mielenterveysongelmien takia ja äiti ollut lasten kanssa kotona. Juomahyllyä ohittaessaan perheen noin 6-vuotias tytär sanoi "Voidaanko ostaa pieni limsatölkki että voidaan juoda se Sannan (sisko) kanssa puoliksi saunan jälkeen?" Äiti vastasi "Ei nyt kulta, katsotaan sitten ensi viikolla."  Äiti ja lapset meni kassalle ja laittoi ostoksensa linjalle, pääasiassa alennuksessa olevia elintarvikkeita -ei olutta eikä tupakkaa. Maksun aika kun koitti antoi äiti jonkin kupongin kassalle jolla tilitys hoidettiin. Kauppareissun jälkeen äiti talutti vanhaa fillariaan ja toinen tytär istui satulalla, toinen tarakalla.

Ei siinä mitään, kyllähän tiukkaa välillä on itse kullakin mutta kun alkaa miettimään niitä vastakohtia niin alkaa jo vituttaa kuin sitä jeesusta pääsiäisenä;

 Työttömyys:

Perheenisä on työttömänä, pudonnut ajat sitten pois ansiosidonnaiselta. Kantaa leipää pöytään peruspäivärahalla eikä edes harkitse varastavansa. Ajaa vanhalla escortilla joka on ollut seisonnassa puoli vuotta koska ei ole varaa korjata vuotavaa tankkia.

Timitri on 25-vuotias eläkeläinen, joka hankkii lisätienestejä kiertämällä vanhusten ovia.  Sillointällöin onnistuu pääsemään sisään ja varastaa mummon säästöt piirongin kaapista. Päivääkään ei Timitri ole töitä tehnyt, mutta silti saa eläkettä kun selkään koskee. Timitri ajaa mersulla.

Mielenterveys:

Perheenisää ahdistaa ja masentaa, katsonut monta kertaa haulikon piippua ja etsii ulospääsyä epätoivosta. Menee terveyskeskukseen ja sanoo että ahdistaa niin paljon, ettei voi olla, että ei kestä enää hetkeäkään. Vastaanotolta tarjotaan lääkäriaika seuraavalle viikolle "omalle lääkärille" koska asia ei ole kiireellinen. Perheenisä menee kotiin, liiteriin ja katsoo haulikon piippua viimeisen kerran.

Piri-Pirkko vetää lievät överit amfetamiinista ja joutuu psykoosiin. Paikalle soitetaan poliisi joka laittaa pirkon käsi ja jalkarautoihin, ambulanssi kuljettaa pirkon sairaalaan saamaan hoitoa kiireelliseen tilaansa. Aamulla kun pirkko on hieman tasaantunut vaatii hän kahta tramalia yhden sijaan, ja koska ei sitä saa lyö nyrkillä hoitajaa kuonoon. Samaan aikaan Kalle-80-v. ja Yrjö-90-v. painaa hoitajan kutsunappia kun sänky on märkänä, muttei kukaan ehdi paikalle kun pitää vahtia pirkkoa. Pirkko toimitetaan pakkohoitoon, josta vapautuu kahden vuorokauden päästä rahanpuutteen vuoksi ja yrittää puukottaa ensimmäistä vastaantulijaa.

Köyhyys:

Perheenäiti suuntaa lapsineen kauppaan klo 8 että ehtii hyllyille valitsemaan -30%-tuotteet. Sosiaalitoimistosta haetulla kupongilla saadaan leivät pöytään, mutta saunalimsasta lapsille, tai saunaoluesta puhumattakaan on turha edes haaveilla.

Reiska ajaa sossusta taksilla alkoon ja hakee kolme lekaa Tapiota. Lyö hillot tiskiin ja antaa taksin odottaa ulkopuolella kun tapaa viinakaupan edustalla lapsuuden tuttunsa Pertti-Perkeleen Enkelin. Pertti ajaa uudella Audi A6:lla joka on naapurin nimissä ettei ulosottomies pääse siihen käsiksi, myy huumeita työkseen koulujen porteilla ja satuttaa ihmisiä. Pertti ei ole maksanut penniäkään veroja eläessään, ja Reiska saa olla kännissä ihan joka päivä sossun kustantamana.

Rehellisyys:

Sama perheenäiti ei ole koskaan varastanut, mutta kiusaus vie viimein voiton ja ottaa kaupasta takkinsa alle sen ylimääräisen leipäpaketin. Poliisi tulee, kirjoittaa 60 euron sakon jonka äiti maksaa eräpäivään mennessä. Sakon jälkeen rahaa jää tilille 180 euroa ja äiti häpeää tekoaan lopun ikäänsä.

Timo Toimitusjohtaja kavaltaa firman rahoja parisataatuhatta, voitelee kaupungin johtavia virkamiehiä saunailloissa ja repii miljoonavoitot sopukaupoilla. Käräjäoikeus tuomitsee Timon lahjonnasta, kavalluksesta ja petoksesta yhteensä 10 000 € sakkoihin. Timo maksaa sakot siinä vaiheessa kun poliisi tulee ovelle hakemaan ja tilille jää enää 4 900 000€.

Korostan että mun mielestä Suomi on hieno maa, ja voin olla ylpeä monessa suhteessa siitä miten hyvin täällä menee... Mutta olisko kuitenkin pieni hienosäätö tämän maan arvomaailmassa paikallaan? Pitäiskö joskus osata sanoa siinä oikeassa kohdassa EI, ja toisessa KYLLÄ!

Otan toisen skotin, hyvää yötä.