Nyt se kesä sitten saapui! Kauniina aurinkoisena ja helteisenä päivänä keskusta täyttyy ihmisistä, eikä aiemmin mainitsemani ennustus osunut kovinkaan pieleen.

Kossu-Keijo ja Lasol-Lasse makaavat keskellä katua auringossa. Keijo on vetänyt pari lekaa Tapiota yhdessä diapamin, tenoxin ja lyrican kanssa ja kuola valuu poskella. Lasse on vetänyt pullon Lasolia ja makaa vieressä silmät pyörien kuin mummorulla R-kioskilla. Paikalle osunut kansalainen ilmoittaa hätäkeskukseen kosmeettisesta haitasta katukuvassa vaatien poliisin toimia ja samalla vieressä ollut turistiopas yrittää hellästi herätellä herroja tässä onnistumatta joten hätääntyneenä soittaa ambulanssia paikalle. Tilanteeseen saapuu kuitenkin virkavalta joka pienellä ja huomaamattomalla kiputerapialla saa ihmeheräämisen aikaan ja taluttaa nämä arjen sankarit poliisiauton peräosaan. Samalla havaitaan että Keijon loput napit ovat hävinneet, ja silminnäkijät kertovat tuntemattoman miehen käyttäneen hyväksi Keijon tiedotonta tilaa ja vieneen tämän dosetin

Partion lähtiessä kuljettamaan Keijo ja Lassea havaitaan heti kulman takana Pöytäviina-Pekka, joka alfauroksen tavoin on repinyt paidan pois päältään ja pitää striptease-esitystä paikalliselle nuorisolle mäkkärin edustalla. Teini-ikäiset tytöt napapaidoissaan katselevat showta kikattaen, 3000:n juustohampurilaisen rakentamien lanteiden hyllyessä. Partio osuu paikalle jolloin Pekka lopettaa esityksensä ja suupielet Keijon tenoxeista valkoisena astelee vapaaehtoisesti auton perään.

Samaan aikaan portailla istuvat "wannabe-black cobrat" Ahmed ja Mehmed käärmetatuointeineen tuijottavat virkamiestä tappavalla katseella H&M:n lastenosastolta hankitut valkoiset wifebeaterit yllään. Lyhyen mutta tehokkaan tuijotuskilpailun jälkeen nämä mafiosot kuitenkin kääntävät katseensa kadulle, jossa seisoo Kerttu-Kamankantaja.

Kertulla on ikää 16-vuotta ja kantaa käsilaukussaan Ahmedin hasislevyä. Vielä 15-vuotiaana Kerttu luki läksyjä illat hyvässä kodissa, kunnes tapasi nämä ihanat suklaasilmät jotka vielä jonain päivänä ovat ihan varmasti joskus oikeita bisnesmiehiä kultaketjuineen ja ferrareineen. Iskä ja äiskä eivät tätä ymmärrä joten Kerttu karkaa kotoa. Eikä aikaakaan kun Kerttu tajuaa löytäneensä elämänsä miehen ja uhraa vaikka henkensä tämän puolesta. Mutta kun virkavalta tulee paikalle, hyvin perustein tarkastaa Kertun laukun ja kaivaa pilvet esiin, kiistää Ahmed tuntevansa koko tyttöä. Kerttu muistuttaa itkunsekaisesti huutaen luvatusta aviosta, kymmenestä luvatusta mukulasta ja perunamaasta jolloin Ahmed yrittää paeta paikalta. Kerttu haluaa kotiin iskän ja äiskän luokse mutta pääsee sinne vasta kun tilille on talletettu yksi huumausainerikos.

Nyt kahdessa autossa on Keijo, Lasse ja Pekka, toisessa Kerttu ja Ahmed. Asemalle on matkaa vain puoli kilometriä mutta vastaan ehtii kävellä Kossukola-Kari vaimonsa Marjatan kanssa. Kari näyttää lähes Don Johnsonilta vuonna -83 Seppälästä ostetussa farkkutakissaan ja Marjatta näyttä pandakarhulta- molemmat polttimot ovat mustana mutta ei se mitään..."Love Hurts"-vai miten siinä laulussa lauletaan. Sitäpaitsi tosirakkaus kestää pienet kolhut ja Marjattahan oli varmasti väärässä taas, "oma vika". Ohi ajava poliisipartio kysyy Marjatalta mistä tämän vammat ovat syntyneet johon tämä vastaa "kaaduin portaissa".

Kyllä, kesä on taas täällä..

Viime yönä klo 04.14:

Hätäkeskus ilmoitti tehtävän, jonka mukaan kaksi henkilöä yrittää murtautua K-marketiin henkilökunnan sisäänkäynnin kautta, teko yhä meneillään ja puhelu yhä auki. Lähdimme lähistöltä paikalle sinisten hälytysvalojen valaistessa aamuöisiä katuja, renkaiden kirskuessa tiukoissa mutkissa, nyrkkien puristaessa rattia...rosvot kiinni ja koppiin.

Muutamassa minuutissa pääsimme paikalle ja tapasimme kaksi henkilöä itse teossa. Kyseessä ei kuitenkaan ollut murtovarkaiden puuhat, vaan paikalla oli puuhastelemassa kaksi nuorta aikuista, tyttöjä molemmat.Molemmilla oli yllään vaatetus jota vois luonnehtia vanhan liiton punkkarin ja kettutytön sekoitukseksi. Hiuksissa oli oranssia ja vihreää hiuslakalla pystyyn pöyhittynä. Vahvat meikit kasvoissa lävistyksiä unohtamatta. Kyselimme kohteliaasti tyttöjen tarkoitusperiä ja nämä kertoivat olevansa etsimässä tyhjiä pulloja. Murtojälkiä ei ollut havaittavissa, ja tytöt kertoivatkin ettei murtohommat kuulu heidän tyyliinsä. Havaitsin maassa muutamia elintarvikkeita ja tiedustelin mahdollista dyykkaustarkoitusta, johon molemmat vastasivat myöntävästi. Pihamaalla lojui myös pari lenkkimakkarapakettia, joita tytöt kuitenkin kielsivät omistavansa - "Me ollaan kasvissyöjiä, me ei syödä lihavalmisteita. Me ei ikinä voitais vahingoittaa mitään elävää, eikä yleensäkään luontoa. Me suojellaan sitä viimeiseen asti."

Asiallisia tyyppejä molemmat, ja ennenkaikkea hyvin terveen ajatusmaailman omaavia nuoria naisia. Ilmaisinkin heille ääneen kannattavani samaa ajatusmallia, vaikkakin olen liian heikko sitä noudattamaan- hyvä liha kun on mielestäni aivan vastustamatonta.

Tiedustelin tytöiltä henkilöpapereita, jotka he mukisematta ojensivatkin. Toisen passin välissä oli "Fuck the police"-tyyppinen iskulausekortti, jota hieman huvittuneena tavasin. Asiat olivat kunnossa joten päätimme aamuyön ratoksi avata hieman vakaumuskeskustelua näiden neitokaisten kanssa, aidosti kiinnostunut asiasta kun olin.

Partiokaverin tarkastaessa tyttöjen laukkuja sisältä löytyi mm hiusväriä ja -lakkaa. Kyselimme ohimennen onko tuo hiuslakka sellaista joka ei otsonikerrosta vahingoita, jolloin toinen tytöistä alkoikin hädissään tarkastella pulloa "otsoniturvallisuus"-merkkejä etsien. Ilmaisimme ääneen myös huolemme hiusvärin vaikutuksesta luontoon sinne päästyään, johon tytöt totesivatkin aikovansa luopua kokonaan niiden käytöstä, ajattelemattomia kun olivat tuon suhteen olleet. Toisen laukussa oli meikkituotteita ja kosmetiikkaa, joista kyselmmekin ovatko näiden tuotteiden valmistajat Animalian kosmetiikkalistalla? Toinen tytöistä alkoikin heti huolissaan kiivaasti etsiä vastausta kysymykseen älypuhelimensa selaimen avulla.

Koska olimme niin luontevasti päässeet keskutelussa hyvään alkuun, päätimme laajentaa aihetta myös pukeutumisen piiriin. Molemmilla tytöistä oli jalassaan vanhat, hieman jo kuluneet maihinnousukengät. Mielenkiinnosta olikin pakko nostaa esille kysymys oliko kyseessä keinonahkakengät vai olivatko neitokaiset suojanneet jalkansa eläimen nahalla? Kysymyksen esitettyäni molempien silmiin ilmestyi aitoa hätää kuvastava katse, ja toinen tytöistä jo availi nauhojaan selvittääkseen tuon materiaalin alkuperää. Samalla kiinnitin huomioni toisen kaulassa olevaan muovipohjaiseen, niiteillä peitettyyn kaulapantaan josta totesinkin että se tuskin on luonnossa hajoavaa materiaalia- tyttö kertoi olleensa ajattelematon ja tuon korun sotivan hänen syvää vakaumustaan vastaan samalla avaten sen solkia.

Pian totesimme aiheuttavamme liikaa päänvaivaa ja ahdistusta tytöille keskustelumme seurauksena, joten päätimme toivottaa hyvää illanjatkoa. Muistutin vielä erotessamme kuinka hyvällä asialla ja aatteella tytöt ovat liikkeellä, ja kannustimmekin molempia jatkamaan samaa, arvokasta rataa. Tytöt puolestaan olivat kovinkin tyytyväisiä kokemukseensa, kiitelivat meitä silmiensä avaamisesta ja toivottivat meille myös hyvät jatkot. Taas maailma on vähän parempi paikka. Mukava olla avuksi..:)

Havaitsin tänään ilokseni, että kesän ensimmäiset merkit ovat saapuneet ovelle. Aurinko lämmitti suloisesti terassia ja kuurosade ropisi sen lauteille auringon samalla paistaessa. Lintujen viserrys kaikui leudossa kevätsäässä ja aamuisten jäätyneiden lätäköiden narskunta kenkien alta oli tiessään. Kesä on saapumassa.

Mutta se ei suinkaan ole ainoa merkki kesän saapumisesta. Samalla kun aurinko saa lämmittää orastavaa nurmea, kömpii Kossu-Keijo ja Lasol-Lasse kolostaan ihmisten keskuuteen kuin karhu talviuniltaan. Molemmat hoippuvat keskustan penkeille puuhapussiensa kanssa ja Pöytäviina-Pekka liittyy seuraan. Eipä aikaakaan kun Keijo kaatuu penkin reunalta päälleen katuun ja ambulanssi kiitää paikalle. Lasse koittaa örveltäen neuvoa hoitohenkilöstöä samalla kun Pekka laskee vetensä viemäriin keskellä kävelykadun risteyskohtaa. Nuori äiti kävelee ohi ja peittää lapsensa silmät Pekan heiluttaessa vehjettään. Keskiportaan johtaja näpyttelee i-phoneensa hätäkeskuksen numeroa ilmoittaakseen kosmeettisesta haitasta ja vaatii poliisin välitöntä puuttumista asiaan. Virkavalta tulee paikalle ja vie Pekan ja Lassen valtion hotelliin. Kesä on saapumassa kaupunkiin.

Kuukaudet kuluvat ja Keijo kuolee lämpöhalvaukseen sammuttuaan toppatakki yllään rannalle. Lasse ja Pekka ottavat "pienet" Keijon muistolle ja päätyvät putkaan kuten jokaisena edellisenäkin päivänä.

Samaan aikaan lievästi alkoholisoituneet juhannusprinsessa Heli ja kossukola-Kari tapaavat toisensa lähiöpubissa ja tuntevat polttavan, kesäisen intohimon syttyneen. Molemmat suuntaavat käsi kädessä ravintolan pihamaalle jolloin himo vie voiton odotuksesta. Karin yrittäessä virittää kumia matoseensa pyytää Heli tätä kiirehtimään; "Äkkiä nyt, oksennus tulee!" Karin vaimo Marjatta seuraa tilannetta parvekkeelta ja soittaa virkavaltaa paikalle vaatien tätä puuttumaan uhkaavaan aviorikokseen. Hätäkeskuspäivystäjä kieltää kolmannen puhelun jälkeen soittamasta uudelleen, mutta Marjatta tyrmistyy saamastaan palvelusta joten soittaa vielä viisikymmentä kertaa. Virkavalta tulee paikalle ja vie Marjatan putkaan. Kari epäonnistuu yrityksessään surkeasti samalla kun Heli oksentaa ojaan.

Kohta syksy tekee jo tuloaan ja Lasse ja Pekka suuntaavat taivalluksen kohti koloaan kuin muuttolinnut kohti etelää. Heli ja Kari hyvästelevät toisensa tuopin ääressä ja Marjatta kattaa pöytää tarjotakseen Karille sovintoillallisen. Paikallisen poliisiaseman kahviossa veikkaillaan kumpi näkee seuraavan kevään, Lasse vai Pekka. Mutta sitä vastausta saadaan odottaa seuraavaan huhtikuuhun- Lasse ja Pekka nukkuvat talviuntaan suloisesti paperikeräyslaatikossa, Lasol-pullo seuranaan, kunnes kevät taas koittaa.

Hyvää alkavaa kesää kaikille..:)

Tässä lomaa aloitellessani katselin noita viime viikkojen uutisotsikoita ja silmiin osui uutinen siitä opettajasta joka sai potkut kun uskalsi vähän painokkaammin ojentaa sitä räkänokkaa, joka saa tehdä mitä haluaa, aina kun haluaa ja miten haluaa. Vanhemmat ei enää saa, eikä monet edes osaa kasvattaa lapsiaan ja koulultakin viedään jo se mahdollisuus näyttää niille oikean ja väärän käyttäytymisen ero. Eikä se vanhempien osaaminen ole taidoista kiinni, vaan siitä ettei niille mukuloille enää aseteta rajoja, ei komenneta eikä edes kielletä koska se saattaa loukata niiden tunteita. Vapaa kasvatus, se on muotia.

Vapaaseen kasvatukseen liittyen, olin tässä taannoin tehtävällä jossa äidin pienet mussukat, Risto-rikollisentaimi, Kosti-koulukotikarkuri ja Ville-vapaakasvatus päättivät toteuttaa tarkoin suunnittelemansa murtokeikan Hollywoodin malliin. Kohteena oli paikallinen palloilukeskus ja keikkaa suunniteltiin pitkään, huolella ja tarkasti.

Eräänä kauniina talvisena arkipäivänä Ville tekeytyi viekkaasti asiakkaaksi ja livahti salaa henkilökunnan tiloihin. Sieltä Ville eteni edelleen takaovelle, avasi takaoven lukituksen ja varmisti oven auki pysymisen pienellä kiilalla jonka oli omin kätösin vuollut pajun oksasta. Nyt oli vain aika odottaa h-hetkeä, "t minus 8 hours".

Illan pimetessä ja henkilökunnan poistuttua Ville, Kosti ja Risto hiipivät salaa palloilukeskuksen takaovelle ja pujahtivat sisään. Ensimmäisenä oli etsittävä kohde nro 1- karkkihylly. Toisena oli vuorossa kohde nro 2- limsa ja siiderihylly. Ville ja Kosti päättivät ryhtyä toimeen ykköskohteessa ja lappoivat suklaapatukoita mukanaan olleisiin putkikasseihin. Adrenaliinin virratessa Risto ryntäsi juomavarastolle ja kauhoi kasseihinsa muumilimsaa ja ananaslonkeroa. Greippilonkeron Risto jätti hyllyyn koska se on lapsista liian kitkerää, myös Ristosta.

Kuinka ollakaan yösiivooja yllätti Riston kesken puuhien ja säihkähti kovasti yllättävää tilannetta. Risto tarttui lattialla lojuneeseen golfmailaan ja kohotti sen miehekkäästi lyöntiasentoon huutaen samalla jotakin äänenmurroksellisella äänellään. Siivooja ryntäsi pois paikalta soittaen samalla hätäkeskukseen meneillään olevasta rikoksesta.

Ei hätää, vielä on 10 minuuttia aikaa saattaa nerokas suunnitelma loppuun. Kolmikko oli synkronoinut kellonsa sekunnilleen samaan aikaan ja varma arvio tilanteesta oli, että poliisin saapuminen paikalle kestää vähintään 10 minuuttia. "Time - checked!"

Kukaan kolmikosta ei kuitenkaan ottanut huomioon, että poliisiautoissa on kääntyvät ja vetävät etupyörät joten partio saattaa olla lähelläkin mikäli partiointireitti sattuu samalle seudulle. Poliisiauton kaartaessa pihaan jo viiden minuutin kuluttua hälytyksestä iskee mestarilliseen rikollisjoukkoon pakokauhu - "Äkkiä pois täästä ja pakoon!"

Kolmikko ryntää ulos tilasta ja kaartaa juosten oikealle urheiluhallin nurkan taakse. Muutaman sekunnin kuluttua nämä kullannuput juoksevat takaisin nurkalta vastakkaiseen suuntaan kirmaten kuin varsat kesälaitumelle päästyään. Nuorten herrojen täydellisessä pakosuunnitelmassa oli ihan pikkuruinen aukko- oikealla nurkan takana on vastassa verkkoaita piikkilankoineen.

Siinä ne jolpit höntyilivät kantamuksineen kohti umpihankea. Valtava ryöstösaalis oli hylättävä matkalle, sinne jäi pakoreitin varrelle finninaamojen suklaat ja lonkerot. Nämä rikollisuuden tulevaisuuden tähtöset onnistuivat saamaan puolen minuutin etumatkan virkavaltaan ja huokaisivat helpotuksesta löytäessään täydellisen piilopaikan josta kukaan, eikä mikään voisi heitä löytää- valtavan kuusen jonka oksasto suojaa pelokasta ja levotonta kulkijaa hädän hetkellä. "Me ollaan turvassa, ne ei löydä meitä täältä."

Tässä vaiheessa näin takaa-ajavan näkökulmasta voisi sanoa ilman pienintäkään itsekehun hiventä, ettei kovin valtavaa älykkyyttä vaadi seurata umpihangessa kolmea erillistä jälkeä jotka johtavat kuusen alle, ja jotka eivät johda enää sen puun jälkeen mihinkään. Ei tarvitse olla nobelisti eikä rakettitieteilijä että tajuaa että siellä kuusen allahan ne mukulat luuraa. Silti pennut totesivat aidosti yllättyneinä: "Miten te meidät löysitte??" Ei herrajumala, jos tämän maan tulevaisuus on tuollaisten järjen jättiläisten varassa, niin kannattaa vetää jo nyt salkoon ruotsin tai venäjän lippua.

Siinä sitten poikia autoon saatettiin ja kyseltiin vanhempien tietoja. Villen äidille kun soitettiin tämä purskahti itkuun ja sanoi: "Minä olen niiiiiin pettynyt! Minä niin toivoin että Villestä olisi tullut kunnon poika, kun isoveli Markokin on nuorisovankilassa ja näin tämä taas menee! Mitä minä olen tehnyt väärin!?" Haloooooo!!! Olisiko 15-vuotiaan Villen paikka klo 2 arkiyönä kotona nukkumassa, eikä Riston ja Kostin kanssa rosvoamassa!??? Ilmaisin tämän hieman loivemmin myös äidille, johon tämä totesi että niinhän se olisi, mutta kun se Ville ei halua..

Vapaa kasvatus rulettaa!

Tulin töistä, kaadoin tilkan skottilaista lasiin aamumyssyksi ja mietin tätä mennyttä yötä. Taas siihen mahtui monenlaista menijää- asennevammaisia idiootteja ja hyväntahtoisia juopuneita juhlijoita. Mukaan mahtui myös Kalle, jota en koskaan pysty unohtamaan. Kalle teki minuun lähtemättömän vaikutuksen ainutlaatuisella lähestymistavallaan, jota voi lievästi sanottuna kutsua omaperäiseksi. Kallen taktiikkaa ei ainakaan voi sanoa tavanomaiseksi "käytsä usein täällä"-menetelmäksi, Kallella on äärimmäisen kova yritys huolimatta kehnosta lopputuloksesta.

Kalle on hieman yksinäinen, hellyyttä janoava, reilu viisikymppinen poikamies. Hän on koko ikänsä etsinyt sitä oikeaa, muttei onni ole rakkauden saralla vielä potkinut. Hän on käynyt baareissa, sinkkujen tapaamisissa, tutustunut internetin ihmeellisen maailmaan treffipalstoilla muttei "sitä oikeaa" ole löytynyt. Eräänä päivänä Kalle kirjoittaa lehteen ilmoituksen: "Hei sinä huumorintajuinen, ihana viisikymppinen nainen. Ratsastetaanko yhdessä auringonlaskuun? Seuraasi hakee tositarkoituksella viisikymppinen, savuton mies."

Muutamaa päivää myöhemmin viisikymppinen poikamiestyttö Marketta avaa lehden, huomaa Kallen ilmoituksen ja välittömästi tuntee kuumat väristykset vartalossaan- "Tämä se on! Tässä on se mies jota koko ikäni olen odottanut!".Marketta tuntee heti henkisen yhteyden tuohon kirjoittajaan. "Jos tosirakkautta on olemassa niin viisikymmentä vuotta se antoi itseään odottaa, mutta viimein me löysimme toisemme, puuttuvat puolikkaat toisillemme", Marketta miettii innoissaan. Sielunsa silmin hän näkee itsensä juoksevan käsikädessä elämänsä prinssin, Kallen kanssa kesäisellä kukkakedolla eikä malta odottaa tuon unelmiensa uroon tapaamista.

Marketta soittaa ilmoituksessa näkyvään numeroon ja pyytää Kallen luokseen. Molemmat ovat yltiöpäisen onnellisia tästä tulevasta tapaamisesta johon on valmistauduttava huolella. Hädissään Kalle tekee muistilistaa itselleen: "Osta kukat, varaa parturi, osta uusi paita, aja parta, osta viiniä!" Samaan aikaan Marketta tutkii asuntoaan ja tuumii "Ei tänne ketään herrasmiestä voi pyytää, sohvakin on kissan riekaleiksi repimä ja matotkin on likaisia." Välittömästi Marketta lastaa matot autoon, vie ne pesulaan ja suuntaa Sotkaan sohvaostoksille.

Seuraavana päivänä saa Marketta puhtaat matot lattialle ja Sotkan pojat kantavat uuden sohvan olohuoneeseen. Kalle on käynyt parturissa, ajanut parran ja ostanut paidan sekä kukkia. H-hetki koittaa, Kalle tilaa taksin pihalleen ja nousee kyytiin suuntana elämänsä rakkaus. Yksi asia kuitenkin unohtui, se viini! Kalle pyytää taksinkuljettajaa pysähtymään viinikaupan kohdalla ja valitsee hyllystä seurustelujuomaksi sopivaa punaviiniä. Samalla Kallen kuitenkin valtaa paniikki ja tuntiessaan kylmän hien nousevan otsalleen hän miettii: "Mitä jos minä mokaan tämän!? Täytyy pelata varman päälle ja saada jotain rentouttavaa!" Kalle suuntaa viinahyllylle ja ostaa vielä ison pullon perinteistä suomalaista kuivaa valkoviiniä, Tapio-merkkistä. Hermostuksissaan Kalle korkkaa pullon alkon tuulikaapissa ja ottaa pienen rauhoittavan, rentouttavan ryypyn. Tuo rakkauden hyökkäyspanssarivaunu nousee taksiin ja ottaa toisenkin hörpyn- pakko rauhoittua, pelottaa. Hädissään Kalle ottaa matkan aikana vielä kolmannen ja neljännenkin ryypyn kunnes ollaan perillä Marketan asunnon edustalla. Kalle astelee ovelle, käsi vapisten ojentaa sormensa kohti ovikelloa ja vetää kätensä viime hetkellä pois- "josh vhielä iiiiihan pienhi hömpshy niin homma toimii kui junan vesha", Kalle ajattelee. Mitä sitä pieniä hömpsyjä ottamaan kun pullossa on enää helmi jäljellä, joten Kalle ottaa vielä pohjanmaan kautta että juttu luistaisi paremmin.

Kalle tyhjentää pullon oven takana ja soittaa ovikelloa. Marketta ryntää innoissaan avaamaan ovea tuolle rakkauden suurlähettiläälle joka hänen oveaan kolkuttaa. Se on kohtalo joka ovikelloa soittaa, ei yhtään vähempää. Marketta avaa oven ja tervehtii Kallea joka vastaa: "Morjensh muru, voinko ihan hetken olla pithkälläni ni seurushtellaan shitten lishää?"

Kalle hoippuu eteisen ohi olohuoneeseen Marketan seuratessa etenemistä tyrmistyneenä. Kallen rojahtaessa uudelle sohvalle ja aloittaessa kuorsauksen tuntee Marketta kaikkien haavekuvien putoavan sirpaleina lattialle. Kalle sammuu kukkakimppu kourassaan ja Marketta soittaa hätäkeskukseen: "Pitäisi saada tuo mies ulos täältä."

Partion mennessä paikalle makaa Kalle edelleen olohuoneen uudella sohvalla ja kuorsaa äänekkäästi. Hellästi konstaapeli herättää Kallen jolloin tämä ensimmäisenä huudahtaa "Tulesh kainaloon muru ni pidän shua hyvänä!" Konstaapelin nostaessa alleen laskeneen Kallen ylös sohvalta ja taluttaessa tätä ulos asunnosta jää Marketalle vielä muisto Kallesta- märkä, voimakkaasti urealta tuoksahtava perhepizzan kokoinen tahra uudella sohvalla.

Ulko-oven kynnyksellä Kalle vielä huutaa rakkaalleen: "Milloinkash tavataan taas, murusheni!?"

Ajelin tuossa aamulla töihin sohjokelissä ja tuumin että eikö tämä talvi voisi jo loppua! Kohta eletään toukokuuta ja edelleen tulee lunta taivaalta. Mietin tulevan työpäivän antimia ja kaikkia niitä urpoja jotka liukastelevat kesärenkaillaan päin toisiaan. Onneksi ainakin toistaiseksi on isommilta vahingoilta vältytty.

Siinä tulevan päivän tehtäviä miettiessäni mieleen nousi eräs liikenneonnettomuus jonka parissa taannoin hiihtolomien aikaan koitin virkaani hoitaa. Rekka ja henkilöauto olivat ottaneet mittaa toisistaan, ja osakseni jäi onnettomuuspaikalla tilanteen johtaminen edellisen vuoron jäljiltä.

Siinä sitten paikalla hoidin työtäni, ja kuinka ollakaan onnistui muutama lomalainen valitsemaan reittinsä ohi kollegan järjestämän kiertotien matkallaan kohti lapin lomakeskuksia. Toki virkamiehen kuuluu olla aina asiallinen, mutta kieltämättä vaatii todellista itsehillintää kuunnella kuskista toiseen pään aukomista siitä kuinka onnettomasti virkavalta hommaansa hoitaa ja silti edelleen olla ystävällinen. Toki suurin osa näistä kiertotiekikkailijoista oli hyvin asiallisia, mutta mukaan mahtui mooooonia v****ilevia korkeamman keskiluokan pumpulissa eläviä hönöjä, joiden kohdalla alkoi äänenpaino jo väkisinkin nousta. Ensimmäiset kymmenen meni heittämällä iloisella asiakaspalvelulla, mutta siitä eteenpäin alkoi mieltäni vallata ilkeät ajatukset:

Kiertotiekikkailija Espoosta (n. nro11) sanoo: "Mikä helvetti siinä on että ettette te voi järjestää kunnon opasteita tuonne kiertoteille!? Häh!?  Me ollaan menossa Leville ja nyt me seurattiin tätä navigaattoria ja jouduttiin tänne takas!"

Olisin niin kovasti halunnut sanoa "Ostakaapa vaikka kartta huoltoasemalta ennen seuraavaa reissua niin voitte sitten siitä seurata isoja teitä jotka on merkitty punaisella viivalla, sitten osaatte perille ja pääsette jatkamaan lomaanne. Järjenkäyttökään ei ole kiellettyä, eli jos se navigaattori ohjaa auraamattomalle kärrypolulle, se tuskin on tie talviseen paratiisiin"  Mutta sanoin "Olen pahoillani, tässä ei nyt oikein ole ehtinyt opasteita pystyttämään, varmasti ymmärrätte."

Kiertotiekikkailijan (n. nro 19) vaimo huutaa matkustajan paikalta: "Mikä saatana siinä on ettette voi järjestää tuonne kunnon opastusta!? Yhdessä risteyksessä seisoo poliisi ja sen jälkeen ei ole enää ketään opastamassa! Nyt me ajauduttiin tänne kun seurattiin tuota navigaattoria! Me ollaan menossa Leville!" Vastasin "Valitettavasti meillä ei riitä nyt väkeä opastamaan joka risteykseen, pahoittelen." Rouva tähän: "Siellä oli ainakin neljä poliisiautoa tuolla risteyksessä ja  8miestä! Eikö siitä muka riitä häh!? Leville ollaan menossa mutta teidän takia suunnitelmat menee päin helvettiä!" Kovasti olisin halunnut vastata "Hyvä rouva, juokaapa seuraavalla kerralla yksi punaviinipullo vähemmän yömyssyksi niin ette näe aamulla kaikkea kahtena. Sitäpaitsi ne kaksi miestä jotka siellä oli "ylimääräisinä" on valvoneet tässä tiellä kohta 17 tuntia huolehtimassa teidänkin turvallisuudesta joten kohtuullista lienee välillä suorittaa vaihtoa, eikös!?" Tyydyin silti vain toivottamaan hyvää matkaa.

Kiertotiekikkailija Helsingistä (n. nro 27): "Ettekö te jumalauta voi hankkia kunnon opastusta noihin risteyksiin, me seurattiin tuota navigaattoria jonnekin saatanan kinttupolulle ja nyt on vanteet ihan lumessa (Audi A8, uudet alumiini-puolavanteet)! Me ollaan menossa Leville!" Tunsin jo sykkivän paineen otsasuonessani ja näin sieluni silmin kuinka avaan tuon Audin oven, otan tukevan otteen herra skimbaajan takista ja autan hellästi tuon keskiportaan johtajan ulos autosta. Talutan hänet niskaa isällisesti mutta hellästi puristaen muutaman kymmenen metriä eteenpäin ja sanon "Katsoppa tästä tätä näkyä joka jää sun verkkokalvoille vaikka minkälaiset skimbaajalasit vetäisit päähäs! Luuletko jumalauta että mua kiinnostaa onko sun vanteet lumessa vai ei!? Ja yllätysyllätys, Levilläkin on lunta myös TEIDEN PINNALLA eli kannattaa viimeistään nyt kääntyä takaisin!" Mutta ei, sanon ystävällisesti "Kannattaa putsata ne vanteet ettei liikaa ravista ajaessa, hyvää matkaa :)"

Onneksi pian saatiin tie auki ja kaikki pääsivät sinne LEVILLE! Ja siinä mielessä olen tyytyväinen asiakaspalveluuni, että vaikka kuinka vituttaa niin silti jaksan vielä näille ystävällisesti hymyillä. :)

Tuli käytyä pitkästä aikaa yöelämässä pikaisesti pyörähtämässä. Illan hyvässä seurassa toimitetun saunarituaalin jälkeen suuntasimme porukalla seuraamaan laadukasta livemusiikkia jonka jälkeen oli aika ottaa parit "palauttavat"  kaupungin suosituimmassa yökerhossa.

Suoraan narikasta suuntasimme tiskille, ja tilasin itselleni ja kaverille perinteiset vodka-batteryt. Seurasin baarimikon touhuja kun drinkkejä teki, ja huomasin että kaatoi sujuvalla ranneliikkeellä mitallisesta vodkaa lasiin huomattavasti ennenkuin oli 4 cl:n viiva saavutettu. Lasiin heilahti näppärästi kipollinen jäitä ja loraus energiajuomaa päälle. Käytännössä annoksessa oli 2 cl vodkaa (hinta alkossa 40 senttiä) ja 1 dl batterya (hinta S-marketin hinnoittelun mukaan 80 senttiä). Hintaa näille kahdelle juomalle kuitenkin kertyi 16 euroa! Tyrmistyin ja sanattomana haukoin henkeä ojentaessani seteliä baarimikolle. Mielessäni kävi että jos juomat on tuota laatua täytyy tähän hintaan lasissa olla jotain todella erityistä. Tutkin lasia löytääkseni siitä Mannerheimin tai jonkun muun historiallisen merkkihenkilön omakätistä signeerauksen, eihän mokoma juoma muuten voi noin hinnakas olla! Pettymyksekseni kuitenkin huomasin lasin olevan mallia "Taloustalo", joten totesin tämän palvelun olevan täydellistä asiakkaan taloudellista riistoa.

Järkytyksestä toivuttuani siirryin seuraamaan yöeläjien väestöä, jota jo kohtuullisen paljon alkoi parveilla ympärilläni. Havaitsin että tavalliset ihmiset ovat vähemmistönä kyseisen kerhon asiakaskunnassa. Naispuolisilla näytti olevan jonkinlainen kilpailu päällä, kuka kykenee näyttämään kaikkein epäluonnollisimmalta rintaliivitäytteineen, halpoine meikkivoiteineen ja kimaltelevine tekoripsineen. Eräänkin neitokaisen räpsyttimet näyttivät olevan mitaltaan sellaiset, että tämän pitäessä naisellisesti YSL-merkkistä savuketta huulillaan jäi savu leijailemaan noiden simäripsien alapuolelle.

Miehet sinänsä olivat aivan oma lukunsa. Paikka oli täynnä kurttuotsaisia kotibodareita, joista isoimmat olivat ostaneet paitansa jonkin postimyyntimuotiliikkeen metroseksuaaliosastolta. Pienemmät olivat selvästi käyneet asioilla H&M:n lastenosastolla, ja vetäneet ylleen 14-vuotiaalle tarkoitetun t-paidan kokoa 140 cm. Nämä apinaa muistuttavat testohirmut kävelivät ympäri baaria lapa levällään etsien katseellaan jatkuvasti jotain haastettavaa, ja alkuun väistelinkin noiden katseita välttääkseni hankaluuksia. Mitä enemmän nämä guidot (jotka reenaa arkipäivisin pelkkiä hauiksia ja viikonloppuna muuta yläkroppaa) joivat niitä vodkabattery-juomiaan, sitä enemmän niiden otsa painui poimuille ja alkoivat tuijottaa tuimasti. Lopulta antauduin pariinkin tuijotuskilpailuun ajatuksissani mielikuva siitä, että voi kuinka mieleni tekisikään puristaa tuota  hellästi kurkusta, vetää 19:n sarja avareita vuorotellen molemille poskille ja tavata "ET-KÖ SI-NÄ TA-JU-A ET-TÄ O-LET IH-MI-NEN ET-KÄ A-PI-NA!"

Poistuin ulos pettyneenä ja kävellessäni ohi rokkibaarin havaitsin sen edustalla kahden viikinkiä muistuttavan hevarin nauravan hillittömästi jollekin jutulle ja taputtavan toisiaan selkään. Tulin iloiseksi, ne olivat omaa kaveriporukkaa lukuunottamatta illan ensimmäiset hymyt jotka näin. Nämä tyypit osasivat pitää hauskaa, selkeästi olin iltani viettänyt väärässä paikassa.

Kello oli paljon ja kävelin työpaikalleni noutamaan reppuani. Siinä valtion viraston ovensuussa eräs Hauska-Heikki oli saanut huippuhilpeän idean ja lorotteli vesiään suoraan seinälle. Hänen pari kaveriaan nauroivat vieressä, kuinka hulvaton mies tuo Heikki onkaan. Minä en toki voinut moista käytöstä sietää edes promillen hövelissä olotilassa, joten menin Heikin vierelle tämän kustessa seinään. Kavereiden nauru loppui ja kysyin Heikiltä tämän osoitetta. Heikki veti sepalustaan kiinni osan eritteistä yhä valuessa lahkeilleen ja oli selvästi hämmentynyt kysymyksestä. Toistin kysymykseni uudelleen hieman painokkaammin johon Heikki vastasi asiallisesti hieman änkyttäen. Tiedon saatuani tuumasin "Selvä, otan tuosta jonosta taksin ja kun kerran asutaan samalla suunnalla niin käynpä kusemassa sun etuoveesi." Heikki ymmärsi yskän, pyysi anteeksi ja sanoi että käy jatkossa joko wc:ssä tai vähintäänkin puun juurella.

Illan toteamus oli, että on paikkoja joissa viihdyn ja paikkoja joissa ei pysty iltaa viettämään ilman että mieleen hiipii väkivaltaisia ajatuksia. Kuitenkin, hyvät ystävät ovat elementti joka pelastaa huononkin illan ja tekee siitä muistettavan. :)

Pitkästä aikaa tuli tarve avautua tällä kanavalla! Katsoin nimittäin tässä vapaiden aikana tv:n tarjontaa ja muutamia viihteen helmiä tuli väijyttyä kauhistunein silmin. Kuinka alas voi tv-viihteen taso vajota? Toki sen ymmärtää ettei fiksut tai tavalliset ihmiset ketään kiinnosta, ei minuakaan, mutta joku raja sentään pitäisi olla! On viidakon tähtösiä, sinkkulaivaa, Jersey Shorea ja paras kaikista: suomitytöt  nykissä.

Sen ymmärtää jollain tavalla jos Michael Monroe unohtaa osan suomen kielestä kun on jenkeissä pari vuotta. Eihän kukaan normaali ihminen niin tekisi mutta se voidaan sallia Monroelle kun on kuitenkin Suomen suurin rock-kukko. Ja vaikka siitä sen reissusta on jo kohta kolmekymmentä vuotta ja edelleen sekoittaa kieleen amerikan sanoja niin se voidaan sallia. Mutta nämä tyhjäpäiset naikkoset jotka lähtee "uraa" rakentamaan rapakon taakse ja niistä tehdään vielä tv-sarja, ne on ihan omaa luokkaansa. Typyt on olleet siellä about kaksi viikkoa ja jo tuli lausuntoja telkkariin: "Se fuckin biatch ei tullu meidän kanssa tänne, niinkuin here! Siis just kun oli meidän girls night plan niinkuin about to come true niin se jätti tulematta, siis niinku she's not coming! Voi vittu mitä so bullshit tää niinku is!" Ja toinen sanoo "Me mentiin sinne dinnerpartyyn ja sitten siel oli niitä suklaa...niinku chocklatecakes ja sit se vaan niinku söi niitä ja mä olin ihan niinku alone, out of business you know Ja just kun mä yritin niinku jutella sen kanssa niinku intelligence stuff ni se oli vaan ett whatever. Fuckin biatch. Se eilen vähän niinku petti mut, ihan stab in the back you know." Aluksi tämä huvitti, lopulta aloin jo voimaan pahoin. Siis nämä airheadit (kuten he varmaan tapaavat sanoa) joiden  korvien läpi atlantin tuuli virtaa Brooklynin sillalla lähtee sinne rakentamaan uraa ja uhoaa kuinka kaikki suomalaiset ovat ihan "rednecks, you know". Ja siinä näiden uran rakentamisessakin on kyse vain siitä että löytää oikeat henkilöt kenelle levittää jalkansa.

Toivon tosiaan että siinä vaiheessa kun nämä isänmaan valioyksilöt hylätään hyväksikäytön jälkeen ja laitetaan maitojunalla kotiin, löytyy se vanhatuttu savon-, tai edes stadin murre sieltä jostain ja tajuavat vetäytyä takaisin sinne lähiöyksiöön sniffaamaan sitä pesujauhetta, kun nykin kokkelibileet ovat enää vain kaukainen muisto. Ihminen oppii virheistään, toivottavasti jopa "airheadit".

Arvon lukijat, tässä on ollut hieman hiljaisempi hetki blogipäivitysten suhteen ja se jatkunee vielä ainakin hetken. Tähän on syynä se että eräs arvostettu kustannusyhtiö otti minuun yhteyttä ja parasta aikaa on neuvottelut käynnissä josko jonkinmoista yhteistyötä syntyisi näistä minun ajatuksista ja ahdistuksista. Mutta laitan taas tavaraa jakoon kun sen aika koittaa. Kiitos että olette käyneet tätä lukemassa niin runsaslukuisesti. Cheers! :)

Vapaapäivä. Heräsin aamulla iloisena uuteen päivään, suunnitelmana viettää laatuaikaa 4-veen kanssa ostosreissuineen ja mummolavierailuineen. Välittömästi tämän juniorin noustessa ylös sängystä havaitsin hänen nousseen väärällä jalalla ja totesin että taas alkaa pojan sisäinen Damien nousta pintaan. Päivän mittaan käytöstä analysoidessani totesin pojan kehittäneen "viisiportaisen kamelinselän katkaisevan ärsytysmetodin."

Vaihe 1: aloittessani katsomaan paikallista uutislähetystä tv:stä havaitsen toimittajan käsittelevän erittäin mielenkiintoista aihetta. Samaan aikaan 4-veen sisäinen vaisto sanoo "nyt iskä haluaa, siis oikeasti haluaa katsoa noita uutisia", joten hyppää syliini sohvalle hajareisin tuoden naamansa omani eteen lähietäisyydelle. Koitan väistellä näköestettä siirtäen omaa päätäni puolelta toiselle, mutta cobraakin nopeammin 4-vee siirtää omansa eteeni. Kielto ei auta, joten nostan hänet tukevalla otteella kainalosta viereeni sohvalle. Poika yrittää uudelleen kavuta eteeni, jolloin toistan tuon lähisiirto-toimenpiteen. Tämän johdosta alkaa välitön mielenilmaus, joka toteutetaan valtavalla, kaikki melurajat ylittävällä huudolla korvani juuressa. Yllättäen samalla sekunnilla huuto loppuu, kun mielenkiintoisen asian käsittely uutisissa on saatu päätökseen. Ärsytyksen ensimmäinen vaihe on saavutettu.

Vaihe 2: kokkaan 4-veelle aamupalaksi puuroa joka on maustettu kanelilla, sokerilla ja omenalla. Sitä puuroa jota kävin vartavasten erikseen ostamassa ilahduttaakseni tuota nulikkaa uudella herkullisella makuelämyksellä. Samalla kun kannan sopivasti jäähdytetyn annoksen pojan eteen tämä ilmoittaa "Se on muuten semmoinen juttu että minä en syö, en yhtään." Käytän kaikki mielikuvitukseni metodit saadakseni pojan syömään: houkuttelun, lahjomisen, kehoituksen, käskytyksen, kovan käskytyksen, kiristyksen ja juuri kun olen valmis viimeiseen keinoon eli uhkailuun joudun poistumaan henkilökohtaiseen huoltoon. Hetken kuluttua natiainen huutaa: "Söin jo kaikki!" Suunnattomasti kuulemastani ilahtuneena riennän kohti keittiötä ja havaitsen matkalla vastaan kävelevän koiran joka tyytyväisenä nuolee huuliaan. Pöydän ääreen päästessäni huomaan lautasen olevan tyhjä ja totaalisen kiiltävä, kuin suoraan tiskikoneesta otettu puhdas astia. Lasken yhteen koiran ilmeen ja kiiltävän lautasen = ärsytyksen toinen vaihe saavutettu.

Vaihe 3: kerään kaikki 4-veen käyttämät vaatteet lattialle ja pyydän tätä pukemaan. Vastaus on "en pue!" Käytän taas samat vaiheen 2 metodit ja huomaan kovan käskytyksen tehoavan- poika pukee viimeisiä vaatekappaleita ylleen. Lähden pukemaan omia ulkovaatteita päälle ja viimeisimpänä solmin maihinnousukenkieni nauhat kiinni. Toimesta suoriuduttuani nousen ylös ja kohdistan katseeni poikaan kertoakseni että on aika lähteä mummolaan. Samalla havaitsen että nulikka on ärsyyntynyt epäonnistuneesta pipon asennosta ja tästä mielenosoituksena riisunut itsensä ilkosen alasti. Maihinnousukengät auki ja pukemaan poikaa, joka sätkii kuin ennätyshauki isävainaan veneen pohjalla. Ärsytyksen kolmas vaihe saavutettu.

Vaihe 4: kävelemme viimein Citymarketin käytävää ja virhearvioinnin seurauksena huomaan ajautuneeni samalle käytävälle jolla leluosasto sijaitsee. Viime hetkellä yritän kääntää auto-mallisen ostoskärryn kohti miesten vaateosastoa jonka kautta pääsisin huomaamattomasti livahtamaan ruokaosastolle, ohi leluosaston viekkaan väijytyksen. Käännökseni toteutuu liian myöhään, vihollinen on näyttäytynyt ja tarkkasilmäinen 4-vee havaitsee tämän välittömästi. Käytävillä raikaa suunnaton vaatimusten huuto ja kiukku- vihollisen luokse on päästävä! Totean etten voi antaa periksi tai edestäni sen löytäisin, joten suuntaan kärryt kohti ruokaosastoa. Huudon loppuessa havahdun jotain puuttuvan- nulikan pipoa ei enää ole kärryssä. Tämän kohtaloa tiedustellessani saan vastauksen "Heitin sen pois". Kysyessäni tapahtumapaikan sijaintitietoja vastaus on "En kerro!" Ärsytyksen neljäs vaihe saavutettu.

Vaihe 5: Kassalinjalle päästessämme 4-veen katse on kuin koiranpennulla. Kyyneleet vuotaneet poskille pettymyksestä ja suupielet hieman säälittävästi alaspäin. Tervehdin kohteliaasti myyjää ja laitan ostoksiani kassalinjalle. Samalla 4-vee nousee ulos kärrystä ja sanoo kuuluvalla äänellä silmät kostuneina "Ethän isi anna minulle enää selkään kun päästään kotiin?" Kassan toiminta pysähtyy, hiljaisuus laskeutuu, naapurijono pysähtyy, katseet kohdistuvat minuun. Suorastaan kuulen sen naapurijonon naisen tekstaavan numerotiedusteluun lastensuojelun numeroa ja se takanani oleva herra miettii uskaltaisiko tuon edessä olevan kaljupään asioihin puuttua. Olen kuitenkin herraa noin 40 kiloa painavampi joten tämä päättää tyytyä minun seuraamiseeni P-alueelle ottaakseen rekisterinumeron ylös ja mahdollisesti miettii nimetöntä kirjettä sosiaaliviranomaisille. Samalla tunnen polvieni notkahtavan itkupotkuraivarin lähestyessä mutta kokoan itseni, ja huomaan pystyväni edelleen antamaan esimerkkiä 4-veelle kuinka kuuluisi käyttäytyä. Ärsytyksen viides vaihe saavutettu, kuudes olisi jo ehkä ollut liikaa.

(Tiedoksi, minä EN anna lapsille "selkään".)

Tuli tuossa mieleen kun kauppakasseja selkä vääränä sisään kannoin että olen joutunut petoksen kohteeksi. 17 vuotta sitten kun alettiin perheenlisäystä miettimään, luettiin kaikenmaailman vauvalehtiä ja muuta, kuinka helppoa ja ihanaa on lasten kanssa. Niissä kerrottiin kuinka ensimmäiset vuodet menee ja miten ne kehittyy. En tuolloin tajunnut että siihen oli syy miksi ne kertomukset loppuivat kuin seinään 10 ikävuoden kohdalla. Missä on neuvolatädin vastuu!?? Kertaakaan se ei kysynyt "Olettehan tietoisia paljonko se lapsi syö kun kasvaa isoksi?" Kyllä siellä esitellään desin bona-purkkeja mitä sille tulee syöttää. Nyt kun miettii niin olisi ollut jo silloin aiheellista kantaa neljä kauppakassia evästä pöytään näytteeksi ja sanoa "Tässä on sitten 16-ikävuoden päiväsatsi."

Lapsi kun tulee murrosikään, varsinkin bodaus-harrastuksen aloitettuaan se syö kuin jääkarhu- jos sen eteen laitettaisi kokonainen valaanruho niin se olisi muutamassa päivässä kaluttu samaan kuntoon kuin niissä luontodokumenteissa. Aluksi meinasin verrata tuota ruokahalua hevoseen, mutta tässä päivät kun noita hummia kattelee niin vähemmän ne syö tuota heinää kuin tuo esikoinen ihmisruokaa. Kanalassa on toistakymmentä kanaa jotka munii ihan tuskissaan ja kaakattaa paikat hellinä, muttei ne silti pysy tuon esikoisen aamupalavauhdissa. Maitoa kannetaan lavallinen kaappiin harva se päivä ja aina se on loppu...siinä kun on sitä proteiinia. Proteiinijauhetta se lappaa puurokauhalla sen maidon sekaan monta kertaa päivässä ja haisee sitten pahalle kun on ilmavaivoja. Kahvia menee kolme pannua päivässä ja tästä kaikesta johtuen tietenkin kiloittain paskapaperia. Olen tuuminut että voisko tuolle syöttää kuivamuonaa, samaa kuin tuo koira syö. Siinä kuitenkin on kaikki ravintoaineet kohdillaan ja halvaksikin tulisi. Kerran tarjosin kupillista - kieltäytyi. Ihmeellistä nirsoilua, luulisi olevan sen verran kiitollinen vanhemmilleen että vähän joustaisi noissa ruokailutottumuksissa kun niin kovasti iskän lompakkoakin keventää.

Muutoin pääsee kohtuullisen helpolla. Riittää kun iltaisin nuuhkaisee ettei marihuana haise vaatteissa eikä kovin pahasti silmä seiso päässä kotiin tullessaan.

Kaikesta tästä huolimatta näiden omien kanssa on kuitenkin kohtuullisen helppoa...hyviä poikia kaikki ja niin arvokkaita. :) Sain kauppakassit purettua, otan oluen. :)

Alkoi loma ja avasin kylmän oluen. Aika taas tuumia tätä mennyttä työkautta ja sen jälkeen tyhjentää pää työasioista pariksi viikoksi. Päälimmäisenä ajatuksena nousi mieleen nämä tyypit keitä on vapautunut vankilasta kuin sieniä sateella ja niiden käyttäytyminen verrattuna siihen mitä se joskus ennen "kakkua" on ollut. Tulin siihen tulokseen että pakosta näillä venkuloilla täytyy olla joku vankilan sisäinen, vankien välinen kurssitusjärjestelmä josta ne oppinsa ammentaa. Voisin kuvitella että jotain seuraavanlaista kurssisisältöä on ollut tarjolla:

- Äärimmäisen katu-uskottavuuden kurssi.

Kurssilla opiskellaan kuinka ollaan äärimmäisen katu-uskottavia porukassa. Opastettuun ohjaukseen kuuluu leveän haara-asennon ja käsien leveän mutta rennon asennon oikeaoppista harjoittelua sekä pahansuovan irvistelyn opettelua. Kurssin hintaan sisältyy pullollinen kodin putkimiestä jolla varmistetaan katu-uskottavan asennon säilyminen myös heikkoina hetkinä sitä kainaloihin ja nivusiin sivelemällä. Kouluttajana toimii Heikki Helvetinperkele.

- "Kuinka tunget puoli kiloa piriä hanuriisi"-kurssi

Kurssilla  opetellaan kuinka hanuriin saadaan tungettua jopa 20 kinder-kapselia täynnä spiidiä. Kouluttajana toimii tuhannen raja-ylityksen Heroiini-Heikki. Halukkaille antaa tukiopetusta korvauksetta Gay-Kalle.

- Voimailun peruskurssi

Kurssilla opetellaan testosteronin oikeaa käyttöä ja turvataan toimintaedellytykset voimailun jatkokurssille. Kurssi antaa valmiuden aloittaa voimaharjoittelu ja tuottaa käytöksen kuin gorillalla mutta olemuksen kuin simpanssilla. Kouluttajana toimii Testo-Teemu.

- Voimailun jatkokurssi

Kurssilla aloitetaan voimaharjoittelu vapailla painoilla. Kurssi tuottaa osanottajille myös olemuksen kuin gorillalla. Peruttu osanottajien puuttuessa.

-"Eläkkeelle kaksikymppisenä"-kurssi

Kurssilla opetellaan kuinka Kela vakuutetaan elinikäisestä työkyvyttömyydestä. Keskeisiä aiheita ovat selän anatomian opiskelu sekä selkävaivojen todentamiskelpoisuuden välttäminen. Kouluttajina toimivat Gunnar ja Leif.

-"Hetkessä uskoon"-kurssi

Kurssilla opiskellaan raamatun linjauksen mukaiset keskeiset lausahdukset, kuten "Herran siunausta teille, herra oikeuden puheenjohtaja", "Jeesus antaa minulle anteeksi, antakaa tekin herra oikeuden puheenjohtaja" ja "Minä luotan ainoastaan Jeesukseen enemmän kuin tähän tuomioistuimeen." Kurssin tavoitteena on valmius vakuuttaa tuomioistuin uskoonkääntymisestä sekä parannuksesta. Kouluttajana toimii Helluntai-Hessu.

Näin se ehkä menee, ainakin jostain ne oppinsa ammentaa. Minä avaan toisen oluen...cheers!:)

Kaadoin lasiin tilkan laadukasta skotlantilaista blended-tuotetta vapaapäivän kunniaksi ja onnuin sohvalle. Tuumin tätä ikääntymistä ja tuota jälkikasvua, kuinka 4vee pystyy kaatumaan suorilta jaloin kovalle lattialle ja jatkamaan matkaa.Tai kuinka 13vee pystyy tekemään tietokoneella itseoppineesti mitä ihmeellisimpiä asioita. Tai kuinka 15vee pullistelee vatsalihaksiaan, 6-packia. Ei onnistu minulta, olen vanha. Aloin miettiä näitä ominaisuuksia jotka ovat kohdallani muuttuneet sitten nuoruuden aikojen, ja jumalauta, niitähän on hirveän paljon! Muutamia toteamuksia:

1. Karvoituksen kasvu on loppunut päälaella, mutta vastaavasti se on siirtynyt korviin ja nenään. Korvista kumpuavat karvatupsut saavat minut näyttämään olkitäytteiseltä linnunpelättimeltä ja nenän alunen näyttää pakkassäässä siltä kuin olisin vasta viettänyt railakkaita kokkelibileitä. Onneksi sentään tajusin vähän trimmata niitä näiden toteamuksien jälkeen.

2. Murrosiässä herää kesken unien siemensyöksyyn, tässä iässä herää joka yö silmittömään nivelkipuun olkapäässä. Luulen tuon nuoruuden vaihtoehdon olevan huomattavasti mieluisampi tapa kuin tämä nykyinen, joka pakottaa raahautumaan alakertaan särkylääkekaapille. Samalla hetkellä kun astun ensimmäiselle portaalle, herää 4vee polvistani kuuluvaan, porraskäytävässä kaikuvaan ääneen joka muistuttaa edehdyttävästi kaatuvan hongan pauketta.

3. Nykyään tekninen kapasiteettini riittää nippanappa cd-soittimen ja vahvistimen yhdistämiseen, mutta sekin vain silloin jos kyseessä on samat liittimet joita käytettiin 30 vuotta sitten. Vähänkään monimutkaisempaan suoritukseen olen pakotettu pyytämään apua noilta murrosikäisiltä.

4. Nykyään pystyn kuuntelemaan radiosta Paula Koivuniemeä ilman että vatsaa alkaa vääntää, mutta saman vaikutuksen saa aikaan nykynuorison suosima Justin Bieber tai mikä tahansa suosittu hipihopi-artisti.

5. Nuoruudessa suurimpia nautintoja oli se kun pääsi kaukaloon pelaamaan kiekkoa tuntikausiksi. Nykyään suurin nautinto on se, jos onnistuu päivän päätteeksi löytämään sellaisen asennon sohvalla ettei mihinkään paikkaan koske.

6. Murrosikäisestä on hauskaa sanoa "LoL" ja "OMG", minusta on hauskaa sanoa "Urpo". Siinä vaiheessa kun huomaan nauravani hysteerisesti sille kun joku ojentaa kahvipöydässä keksipakettia ja sanoo "Saiskos olla seksiä?" lupaan siltä seisomalta astua ulos ja todeta elämäni olleen tässä.

7. Ennen näköni oli kuin haukalla. Nykyään katsoessani jonkun ajokortista henkilötunnusta joudun arpomaan D-kirjaimen nähdessäni onko se D, O vai 0, ja sama tilanne on numeron 5 (S) ja 1(I) kohdalla. Jos siis henkilötunnus sisältää runsaasti näitä mainittuja merkkejä, joudun syöttämään tietokonekyselyyn noin 80 eri vaihtoehtoa jonka jälkeen arvon mikä on oikea- yleensä tyydyn toivottamaan turvallista matkaa vaikkei minulla ole harmainta hajua kenen kanssa olen ollut tekemisissä.

Näitä tulisi mieleen loputtomasti jos olisi aikaa miettiä...mutta nyt lähden rakentamaan 4veelle liukumäkeä jotta voin taas illalla yrittää epätoivoisesti etsiä sitä asentoa jossa mihinkään ei koske..

Käytiin neljäveen kanssa isossa kaupassa etsimässä paloautoleegoasemaa. Jo P-alueelle saapuessani huomasin että noin 2000 muutakin ihmistä oli päättänyt lähteä ostoksille samaan aikaan. Ei kuitenkaan auttanut muu kuin sukeltaa sekaan.

Noiden 2000:n asiakkaan joukkoon mahtui myös muutama silmiinpistävä asiakas, joiden profilointi onnistui loppujen lopuksi vaivatta:

1. Mirella Angelika Elisabetti:  Gunnar ajaa mersun invapaikalle vinoon ja samalla Kalle 80-vee joutuu ajamaan autonsa P-alueen takanurkkaan koska Gunnarin auto yksin onnistuu viemään kaikki kolme paikkaa. Pikku-Leif laskeutuu takaikkunalta ja Mirella kerää hameensa nippuun noustessaan autosta. Kaupassa Mirella työntää ostoskärryjä ja miehensä Gunnar pitää meteliä mennessään. Mirella saapuu eines-osastolle ja päättää nostaa joulukinkun kärryyn. Tämän jälkeen hän jatkaa naistenosastolle ja ottaa hyllystä Reebokin hupparin jota aikoo sovittaa sovituskopissa. Valvontakameran takana oleva vartija kiinnostuu asiasta koska Mirella ei tiettävästi ole käyttänyt mainitunlaisia asusteita sitten 12-ikävuoden. Vartija seuraa kamerasta kun Mirella menee sovituskoppiin ja jostain syystä ottaa kinkun kärrystä mukaansa. Hetken päästä tulee hän ulos ja koska kinkku on kadonnut johonkin miettii vartija hetken olisiko tuo jättänyt kinkun koppiin. Samalla vartija kuitenkin toteaa Mirellan kävelytyylistä että joko tämä on onnistunut kasvattamaan helvetinmoiset kivekset minuutissa tai sitten helman alla on jotain mitä sinne ei kuulu- vartija ottaa Mirellan kiinni ja Gunnar tulee paikalle pitämään meteliä.

2. Ekonomi-Erkki ja Insinööri-Irma: Erkki ja Irma ovat molemmat päälle viisikymmentä ja ovat tulleet kauppaan ostamaan ruokaa perheelleen. Heidän ainokaisensa, viisivuotias Carl-Johan-Daniel Pitkänen kuitenkin on vaativa persoona ja huutaa pitkin käytäviä "Minä haluan!!!" Ruokaosastolle päästessään on kärry täyttynyt legoilla, videopeleillä ja plaston kuormureilla. Irma lähtee hakemaan toisia ostoskärryjä ruokaa varten. Erkki ja Irma eivät ole koskaan kieltäneet mitään Carl-Johan-Danielilta eikä tuota vapaan kasvatuksen metodia vaihdeta tänäänkään. Carl-Johan-Danielista toivotaan isona johtajaa, mutta jo nyt hän imppailee iskän Adidas-deodoranttia. Se ei kuitenkaan huolestuta Erkkia tai Irmaa - Carl-Johan Daniel on vain aistikas, nykyajan trendit tunteva pieni ihminen.

3. Kovis-Kim: Kim on elämäntapahäirikkö jonka parhaat geenit on selkeästi valuneet lakanoille tekovaiheessa. Kim on koko ikänsä kiusannut pienempiään ja katsonut kaikki Chuck Norrisin ja Van Dammen leffat, ja käynyt kolme kertaa potkunyrkkeilyreeneissä. Kaupassa Kim kävelee keskellä käytävää ja on pukeutunut katu-uskottavasti. Kaulassa roikkuu nyrkkirauta-kaulakoru ja koska Kim haluaa myös takana olevien huomaavan kuinka vaarallinen hän on, pitää hän väärinpäin päässään nyrkkiraudan kuvalla koristeltua pipoa. Kim on ostanut nettikaupasta "Helvetin Perkeleet MC:n" kannatushupparin, jota ei ole riisunut yltään kahteen vuoteen. Lisäksi Kimin pikkuserkku pesee ko. rikollisjärjestön vessoja eli on lähes jäsen. Kim katsoo pahasti kaikkia vastaantulijoita kunnes vastaan tulee joku häntä isompi, jolloin Kim siirtyy käytävän reunaan.

4. Naapurin-Natalia: Natalia on kotoisin Venäjältä ja on tullut marketiin alennusmyyntiostoksille. Natalia ottaa korin täyteen Max Factorin meikkituotteita sekä parfyymeja. Normaalisti tuo määrä tuotteita riittäisi eliniäksi suomalaiselle naiselle ja voisi niistä lahjaksikin antaa, mutta Natalia luulee niitä kertakäyttötavaraksi joten laittaa jokaista kokonaisen purkin kerralla naamaansa. Igor ja Pavel pitävät Nataliaa viehättävänä, mutta jopa ikuiset poikamiesveljekset Matti ja Reijo joutuvat kieltäytymään Natalian tarjoamista maksullisista palveluista vaikkeivat naista ole saaneet vuosikausiin ja Natalia tyytyisi vitoseen.

5. Säästö-Sanni: Sanni katsoo tarkkaan mitä ostaa ja säästää kaikessa missä voi. Sanni laittaa kotimaiset tomaatit pussiin ja suuntaa vaa'alle. Punnitessaan painaa Sanni ulkolaisten tomaattien nappulaa ja samalla keventää näppärästi vaakaa toisella kädellään. Irtokarkit haetaan hyllystä ostosreissun keskivaiheilla ja niitä napsitaan pussista pitkin käytäviä. Lihahyllylle päästessään Sannin tekee mieli jauhelihaa, mutta koska kaikki ovat normaalihintaisia ottaa Sanni näppärästi "-30%"- tarran broilerirasiasta ja liimaa sen jauhelihaan. Sanni maksaa ostoksistaan 8 € kun naapurikassalla Rehti-Risto maksaa samasta 25€.

Mutta neljävee sai Legonsa ja soppa-aineet. Oltiin molemmat tyytyväisiä kun päästiin viimein kotiin. :)

Kaadoin tilkan bourbonia lasiin ja tuumin tätä joulun sanomaa ja sen alkuperäistä merkitystä. Minulle se merkitsee parhaimmillaan tuplapalkkaa ja mukavaa perinnettä olla perheen kanssa yhdessä ja touhuta kaikkea siihen kuuluvaa höpinää. Uskonnollista merkitystä sillä ei ole, mutta silti mietin mitä se on aikanaan ollut ja mitä se olisi nykyaikana.

Eikös se suurinpiirtein mennyt niin että Maria tajusi olevansa paksuna, ja Joosef tuumi että koska ei ollut pannut Mariaa täytyi sen olla pyhä henki joka sen sai aikaan ja iloitsi suuresti tästä ihmeestä. Kaikki maailman tietäjät tuli ihmettelemään tapahtunutta ja totesivat että kyllä, kyseessä on neitseellinen raskaus eli kyseessä on jotain jumalallista. Sitten syntyi Jeesus ja kuningas vaati kaikkia poikalapsia tuhottavaksi. Tästä kaikesta sitten joku kirjoitti kirjan.

Tuo aika oli otollinen moiselle tapahtumalle, koska jos se tapahtuisi nykypäivänä ei kukaan voisi sitä pitää millään tasolla uskottavana, ei edes tosi-uskovaiset.

Tänä päivänä kun Maria ilmoittaisi Jormalle olevansa paksuna, miettisi Jorma että "hetkinen, en ole koskenutkaan tuohon muijaan ainakaan puoleen vuoteen.." ja kyselisi Marialta kenen kanssa tämä on vehdannut. Maria sanoisi että kyseessä on neitseellinen raskaus jonka jälkeen Jorma ensin kurmuuttaisi Mariasta tunnustusta oliko kyseessä pizzakuski Jorgos vai naapurin Reijo. Jos vastausta ei tulisi niin Jorma kävisi varmuuden vuoksi vetämässä molempia kuonoon ja epäilisi vahvasti Marian mielenterveyttä väitteen vuoksi ja toimittaisi tämän lääkäriin pakkohoitolähetettä varten. Paikalle tulee tietäjät, eli sosiaaliviranomaiset ja Jorman pyynnöstä myös lääkärit selvittämään kuka on isä. Lopulta Jesse syntyy ja kuningas eli tässä tapauksessa sosiaaliviranomainen ottaa Jessen huostaan koska äiti on ollut suljettuna sairaalaan jo raskauden alusta lähtien ja Jorma on purkanut ahdistustaan Koskenkorvaan. Kukaan ei odota että Jesse muuttaisi veden viiniksi, mutta jo 10 vuotiaana Jesse tekee saman sokerista ja hiivasta.

Mutta onneks meillä on kaiken tuon uskomuksen lisäksi kinkku, joululeipä ja jouluolut, ne riittää mulle.. Hyvää joulua kaikille. :)

Kaadoin tilkan skottilaista lasiin näin työpäivän päätteeksi ja huokaisin syvään. Ajatuksiini hiipi vasta tapaamaani Kalle. Kalle on 80 vuotias ja todellinen teiden sankari. Jos meitä kaikkia potkisi onni liikenteessä kuten Kallea, ei meidän tarvitsisi lainkaan pelätä onnettomuuksia.

Kalle on lähtenyt pohjoisesta kohti etelää VW-golf merkkisellä henkilöautolla, kun 400:n ajokilometrin jälkeen kanssa-autoilijat alkavat kiinnittää huomiota Kallen ajolinjoihin. Poliisipartio tavoittaa Kallen moottoritien alussa ja päättää tiedustella mikä on vanhan herran ajokunto. Partion tavoittaessa Kallen käyttämän ajoneuvon laitetaan pysäyttämisvalo sinisine vilkkuineen päälle. Valot välkkyvät kirkkaassa ja pirtsakassa pakkassäässä valaisten koko tienoon, varoittaen vilkasta joululiikennettä kilometrien päähän avaralla tieosuudella. Kalle vilkaisee taustapeiliin ihmetellen moista välkkymistä ja kokee sen ajonautintoa häiritseväksi, joten kääntää peilin pimeä-asentoon saadaksensa rauhan tuolta välkkeeltä joka muistuttaa nuorison suosimaa disco-kulttuuria. Kalle jatkaa tyytyväisenä ajoaan ja partion laittaessa hälytysäänet päälle ihmettelee hän kuuluvaa möykkää, joten laittaa autoradion volume-nappulasta Tapio Rautavaaran klassikkolevyn kovemmalle. Siinä hän ajelee edelleen tyytyväisenä kohti etelää, ja miettii innoissaan lapsenlapsenlapsien tapaamista. Mitähän se joulupukki tänä jouluna tuokaan?

Poliisipartio ajaa maija-mallisen poliisiauton Kallen auton rinnalle ja konstaapeli työntää matkustajan paikalta kätensä jäätävään ajoviimaan viittoen herraa pysähtymään. Kallen näkökentässä on kuitenkin hienoista vajavaisuutta joten hän ei tämän virkamiehen epätoivoista yritystä huomaa. Partio päättää naapurikaistalla ajaessaan laittaa päälle kohtuullisen kirkkaan sivulle suunnatun kohdevalon kiinnittääkseen Kallen huomiota.Tämä kuitenkin osoittautuu äääärimmäisen huonoksi ideaksi, koska Kalle kokee tämän niin epämiellyttävän kirkkaana että laittaa molemmat silmänsä tiukasti kiinni kesken ajon. Partio toteaa turvallisimmaksi vaihtoehdoksi siirtyä takaisin Kallen auton takapuolelle toivoen että tämä jossain vaiheessa pysähtyy.

Hetken ajettuaan Kalle tajuaa kuin taikaiskusta että hänen takanaan ajaa hälytysajoneuvo. Vilkku oikealle, nopea siirtyminen tien oikeaan laitaan- onhan jokaisen tunnollisen tienkäyttäjän velvollisuus antaa tietä hälytysajoneuvolle. Samalla Kalle tekee lievän, hänelle tavattoman yliohjautuvan ajovirheen jonka johdosta kääntää tilanteen ammattimaisesti edukseen tekemällä korjausliikkeen vasemmalle. Samaan aikaan viereisellä kaistalla huomattavasti nopeammin ajava 55 tonninen, 16 pyöräinen rekka pyyhältää ohi Kallen golfin kylkeä hipoen. Tämän yhdistelmän kuljettaja pyyhkii kylmää hikeä otsaltaan samalla kun Kalle ihmettelee golfiin kohdistunutta, autoa vavisuttavaa ilmavirausta. Kalle jatkaa edelleen tyytyväisenä ajoaan kohti etelää ihmetellen miksei hälytysajossa oleva auto häntä ohita.

Moottoritien vaihtuessa nelikaistaiseksi kaupunkiosuudeksi on lisävoimia hälytetty paikalle. Toinen maija-mallinen poliisiauto ajaa Kallen etupuolelle aikomuksenaan hidastaa tätä ja lopulta pysäyttääkseen tämän. Kalle kuitenkin aloittaa villin ohituksen ensin oikealta, ja poliisiauton siirtyessä varovasti tämän eteen vaihtaa Kalle kekseliäästi ajolinjansa terävällä ja nuorekkaalla ohjausliikkeellä vasemmalle. Etummaisen auton ratissa oleva poliisimieskin osoittautuu vähintään WRC-luokan ammattikuskin tasoiseksi kuljettajaksi väistellessään Kallen autoa jäisellä ja kaitein rajatulla tieosuudelle. Lopulta Kalle onnistutaan motittamaan tielle kuin ryssä Raatteentielle ja Kalle joutuu keskeyttämään ajon.

Konstaapeli astelee tyynesti Kallen auton luokse ja koputtaa tämän sivuikkunaan. Kalle avaa ikkunan ja kysyttäessä syytä miksei tämä pysähtynyt, hän vastaa "Ensinnäkään moottoritielle ei saa pysähtyä, ja toisekseen en tiennyt että tarkoititte minua.."

Kello on 05.17, tulin juuri töistä ja kaadoin pitkästä aikaa lasin skottia itselleni. Normaalisti käyttämäni tarkoin valittu 9-kulmainen lasini oli astianpesukoneessa likaisten seassa, en jaksanut tästä välittää joten kaadoin tilkan laatublended-tuotetta mäkkärin plus-aterian kylkiäisinä saamaani coca cola-lasiin. Se miksi lasin muoto ei juuri nyt kiinnosta, johtuu niistä ihmisistä kenen kanssa olin viimeisen 12 tunnin aikana tekemisissä:

 1. Rekkamies Pavel onnistuu jotenkin pääsemään rekallaan Suomen rajalle ja jatkaa siitä kohti pohjoista. Samaan aikaan rekkamies Igor ylittää rajan ja ensimmäisellä taukopaikalla Lappeenrannan tällä puolen mittaillaan kummalla on paremmat renkaat. Pavelilla on kuvio hävinnyt jo näkyvistä mutta koska Igorin renkaista näkyy jo teräskudokset kumin seasta Pavel voittaa. Lähdetään toimittamaan sitä kelopuukuormaa kohti Lappia, jotta rikkaat maanmiehet voivat rakentaa niistä mökkejä Levin juurelle. Keskisessa Suomessa jyrkkä mäki yllättää Pavelin ja vauhti hidastuu slicksien lyödessä tyhjää. Igor muistaa edellisen kilvan nöyryyttävän tappion ja huomaa tilaisuutensa koittaneen - lähtee ohittamaan sillä seurauksella että molemmat rekat ovat rinnakkain jumissa keskellä Suomen suurinta tieväylää. Suomalaisten liikenne ohjataan poliisin toimesta sivuteille joiden tienviitoista koittaa Ylläkselle menevä Helsinkiläinen skimbaajaperhe päätellä olisiko Valkola vai Koivisto oikea suunta (molemmissa 150 asukasta).

2. Roope on aina halunnut olla rocktähti. Roope ottaa lähiökuppilassa muutaman oluen ja päälle jokusen terävän ja tuntee beatin valtaavan vartalonsa - pakko päästä vetään rock'n rollia! Roope yrittää päästä vetään karaokea kuppilaan mutta koska lavalle mennessään kaataa muutamat tuopit heittää portsari Roopen ulos baarista. Roope suuntaa naapurissa olevaan kirkkoon jossa on alkamassa "kauneimmat joululaulut"-esitys ja huomaa alttarilla akustisen kitaran ja mikrofonin. Roopen jalka alkaa jo teputtaa, suorastaan tuntee rock-sykkeen raajoissaan ja hyökkää alttarille. Roope ottaa kitaran syliinsä, kaivaa taskustaa Top Gun-malliset peililasit ja alkaa vetää George Michaelia täydelle yleisölle. Yleisö on kauhuissaan ja penkeillä istuvat karpaasitkin tuntevat otsasuonen sykkivän mutta pidättyvät väkivallan käytöstä koska kirkkoon ei moinen sovi. Paikalle tulee virkavalta joka vie Roopen pois ja muistuttaa että kohdeyleisö kuulee mieluummin "Seimessä härkien kaukalon" kuin "I want your sex!"

3. Pikkujouluprinsessa Pirkko on vetänyt muutaman punaviinin liikaa mutta tuntee vatsansa kurnivan. Pirkko näkee kadulla hodarikojun josta päättää ostaa nakkisämpylän nälkäänsä. Ensimmäisen hodarin koostumus ei Pirkkoa miellytä joten paiskaa sen takaisin tiskille sinappeineen ja sipuleineen ja vaatii parempaa palvelua, maksava asiakas kun on. Myyjä tekee Pirkolle uuden joka ei vieläkään ole Pirkon mieleen ja paiskaa tämän uudestaan tiskille. Myyjä pyytää kohteliaasti Pirkkoa poistumaan mutta tämä tyrmistyy saamastaan kohtelusta maksavana asiakkaana joten käy myyjän rinnuksiin kiinni ja yrittää lyödä tätä naamaan. Paikalle sattuu poliisipartio jolle myyjä kertoo olevansa pulassa, Pirkko puolestaan kertoo saaneensa hävyttömän huonoa palvelua. Molempia osapuolia kuultuaan pyytää virkavalta Pirkkoa poistumaan johon Pirkko vastaa: "Vittu! Tehän ootte aivan idiootteja! Kuuletteko aivan idiiiooootttteeejaaaa!" Partio pyytää edelleen Pirkkoa poistumaan ja muistuttaa että mikäli hän ei poistu hänet täytyy viedä säilöön valtionhotelliin aggressiivisen käytöksen ja häiriön vuoksi, johon Pirkko vastaa "Vittu! Viekää putkaan! Vedän kohta turpaan niin että tuntuu!" Pirkko viedään koppiin rauhoittumaan. Samalla Pirkko vannoo että huomenna hodarimyyjä, poliisit ja vartijat ovat työttömiä koska hän tuntee Irmelin jonka serkun tuttu tuntee naapurin Irman joka on ollut ala-asteella Joukon kanssa joka on nykyään lakimies.

Tässä oli Top3 / 20. Minä pyrin oikeasti olemaan mukava, ystävällinen, hyvä asiakaspalvelija ja ennenkaikkea hyvä ihminen. Mutta jos en jaksa enää hymyillä neljältä aamulla niin syyttäkää näitä jotka tekevät minusta kyynisen, lievästi misantrooppisen ihmisen. Mutta seuraava ilta kun tulee, minä taas jaksan olla sitä kaikkea hyvää...ensimmäiset kymmenen tuntia. Hyvää yötä!

Kävin tänään työterveyslääkäriltä hakemassa sairauslomaa, kun olin loukannut selkäni puunhalaajahippien käyttämillä painomäärillä gymillä. Taas totesin olevani vanha ja raihnainen, ja mieleni olisi tehnyt lainata erään kadulla kohtaamani laitapuolen kulkijan rollaattoria matkalla vastaanotolle. Hän tosin tarvitsi sitä kuitenkin enemmän, vuosikymmeniä jatkunut alkoholin väärinkäyttö vaikutti lievästi jalkojen kantavuuteen ja huomatessani suupielestä roikkuvan rään ja Valdemar-juomasekoituksen muodostaman vyötärelle ulottuvan vanan, totesin pärjääväni omin avuin.

Onnistuin viimein pääsemään perille ja laahustin käytävällä vartalo S-keksin muotoisella mutkalla. Istahdin käytävälle odottamaan vuoroani, ja havaitsin pienen matkan päässä istuvan herran jonka muistan parin kesän takaisista tapahtumista. Tuolloin elimme kaunista kesäpäivää töissä viettäen ja livuimme hymyssä suin autolla hitaasti pitkin kävelykatua. Kadun alkupäässä tämä herra tuli kävelemään auton rinnalle, suoraan ikkunani ulkopuolelle välittömään läheisyyteen ja alkoi ottaa minusta videokuvaa kännykkäkamerallaan. Hetken kuluttua avasin ikkunan ja pyysin herraa ystävällisesti lopettamaan, koska tuollainen toiminta häiritsi minua eikä tuntunut mukavalta. Ilmoitin myös herralle että videokuvaus on varmasti hyvä harrastus mutta liian pitkään saman, liikkumattoman kohteen kuvaaminen saattaa olla katsojasta tylsää. Tämä mies alkoi huutamaan että hänellä on kaikki oikeus siihen, emmekä me mitään voi sille asialle, ja hän voi tehdä mitä haluaa, emmekä me voi häntä estää lain emmekä minkään muunkaan nojalla. Suomeksi sanottuna herra siis vittuili meille ankarasti, täysillä, mutta en provosoitunut siitä vaan ajoin pois paikalta.

Kului vartin verran aikaa ja hätäkeskus ilmoitti pahoinpitelystä joka oli tapahtunut ko kävelykadulla, uhri odotti partiota tapahtumapaikalla. Menimme paikalle ja kuinka ollakaan tuo äsken tapaamamme herrasmieshän se siellä viittoili nenä poskella, punainen nuha kaulukselle valuen ja pyysi välitöntä apua. Tiedustelin ystävällisesti mitä oli tapahtunut, ja herra kertoi nähneensä kadulla mustalaiskolmikon (hän siis käytti tätä nimitystä) ja kuvanneensa näitä kännykkäkamerallaan. Nämä omaan kansallispukuunsa pukeutuneet vähemmistön edustajat olivat huomauttaneet herraa tilanteen kiusallisuudesta, johon herra oli vastannut että hänellä on kaikki oikeus siihen, eikä sille asialle kukaan voi mitään, ja hän voi tehdä mitä haluaa eikä häntä voi kukaan estää millään nojalla. No sittenhän siinä kävi niin että yksi noista kolmesta vastapuolen herrasmiehestä oli vetänyt tätä videoharrastajaa nokkaan ja poistunut paikalta. Minulta vaadittiin välittömiä toimenpiteitä syyllisten kiinnisaamiseksi ja parhaani siinä tietenkin teinkin, mutta harmillista oli että herran kännykkä oli paiskattu katuun eikä elävää kuvaa tekijöistä enää ollut tallella. Ripeän ja palvelualttiin toiminnan ansiosta tekijät kuitenkin saatiin hetkeä myöhemmin kiinni ja vastuuseen teostaan. Totuuden nimissä kuitenkin on pakko kertoa, että tunsin ihan pikkuruista, lievää mielihyvää tuon herran nenästä valuvasta punaisesta 11:sta.

Siinä me taas istuttiin, käytävällä vastakkain reilun parin vuoden jälkeen ja katsottiin toisiamme. Herra tuijotti minua katkeamatta silmiin ja tuijotin takaisin. Päätin lopettaa moisen lapsellisuuden, rikkoa hiljaisuuden ja kysyä "Kuinka voin auttaa, hyvä herra? Vieläkö harrastatte videokuvausta?". Herra tuhahti ja käänsi katseensa vastakkaiseen suuntaan, hieman vaivaannuttava tilanne oli ratkaistu.

Viimein pääsin vastaanotolle ja lääkäri ohitti nopeasti selkävaivani käsittelyn. Keskustelu kääntyi tupakointiini ja sen vaikutuksiin. Odotin vanhaa saarnaa sydän- ja verisuonisairauksista, mutta lääkäri yllätti täysin vetoamalla potenssiin: "Lopeta se! Jos jatkat niin kohta ei enää jopo keuli! Kaverille kävi niin!" Hetken olin sanaton tästä odottamattomasta shokkihoidosta kunnes toivotimme hyvät päivänjatkot. Poistuin vastaanotolta ja jätin savukkeet kauppareissulla ostamatta.

Tällaista tänään, jonkinlaista huomenna..:)

Sain pojat nukkumaan, kaadoin lasin skottia ja aloin tuumia näitä mieitityttäviä epäkohtia eri ammatti-, laitos- ja ihmisryhmissä:

1. Oikeuslaitos: joidenkin oikeuslaitoksen edustajien (syyttäjä/asianajaja) mukaan poliisin kuuluu sietää hiv-hepatiitti-positiivisen narkkihipin päälle sylkemistä muita enemmän, ja jo ammatinvalintavaiheessa täytyisi mieltää tämän olevan tavallista ja siksi se täytyisi tavallaan hyväksyä ammatin varjopuolena.

- Tämän ajattelutavan mukaan jokaisen siwan myyjän täytyisi mieltää työhön hakeutuessaan todennäköisesti joutuvansa ryöstön uhriksi ja ehkä jopa saavan puukosta. Ammatin varjopuolia jotka täytyy hyväksyä ja niistä on ihan turha narista ja yöuniaan menettää jos niin käy.

2. Suur-yritykset: näiden johtajille maksetaan kuusinumeroista kuukausipalkkaa ja miljoonien erorahoja ja valtio on suurimpia omistajia yrityksessä. Jos nämä johtajat saavat tulosta aikaan, bonukset kasvavat ja jos tappiota, maksetaan ne ulos hirveillä summilla. Tuskin sitä johtajaa vituttaa että yrityksen rahoja meni kun oma lompakko ei enää mahdu taskuun.

- Meidän sairaanhoitajille ja pelastajille maksetaan palkkaa joka häviää kaiken vertailun pohjoismaiden välillä. Nämä pelastaa työkseen ihmishenkiä ja jos siinä onnistuvat saavat selkääntaputuksen työkavereilta, jos epäonnistuvat ne valvoo öitä miettien olisiko jotain voinut tehdä paremmin. Ihmishengestä ei kannata maksaa kunnolla, mutta siitä että kansa pääsee lentämään kolminkertaisella hinnalla muihin verrattuna kannattaa.

3. Puolustusvoimat: sen kuluja säästetään jatkuvasti, yksiköitä pienennetään ja harvennetaan. Sotilaita saa kenkää ja asepalveluksesta saa vapautuksen kun sanoo ettei tykkää siitä aamupuurosta mitä intissä tarjotaan. Maanpuolustustahto on näillä puuro-varusmiehillä heikompi kuin sen jokapäiväisen BigMac-hampurilaisen himo.

- Samalla kun näitä leikkauksia tehdään syydetään rahaa ulkomaille, ja kun puolustuksen uskottavuus vähenee nollaan naristaan siitä kun joku uskaltaa sanoa "pitäiskö tehdä vähän yhteistyötä Naton kanssa ihan varmuuden vuoksi?"

4. Koululaitos: Opettajilla ei ole enää oikeutta pitää kuria, ei rangaista. Oppilaaseen ei missään olosuhteissa saa koskea eikä pahoittaa tämän mieltä. Varmaan ihan ok olettaen että ne vanhemmat hoitaa nämä tehtävät, mutta...

- Silti osa vanhemmista syytää osan kasvatusvastuusta koululle ja odottaa että heidän lapsista kasvaa tunnollisia, korkealla moraalilla varustettuja kansalaisia. Näillä vanhemmilla ei ole aikaa eikä halua pitää kuria koska vapaa kasvatus on pop, ja koska koulukaan ei sitä pysty pitämään tulee siitä Matti-Petteristä ja Nina-Monicasta pilveä polttavia, työtä vieroksuvia teinivanhempia. Näiden isät ja äidit uhkailee opettajia koska syyllinen tälle epäonnistumiselle on löydyttävä.

5. Vankeinhoito: pyritään yhä enemmän avolaitosmalliin, jossa vangeilla on mahdollisimman normaalit olot ja helpot mahdollisuudet sopeutua yhteiskuntaan normaalimuotoisen elämän kautta.

-  Samalla annetaan sille Matti-MC:lle mahdollisuus rakentaa verkosto ja järjestäytyä muiden rikollisten kanssa jotta saadaan hommat täysillä käyntiin heti vapautumisen koittaessa. Pekka-Pedofiili voi kyttäillä tarhan kulmilla jo lusiessaan ja Köyhä-Keijo haluaa talveksi vankilaan koska siellä on pleikkarit, bilikset ja dvd:t odottamassa. Taparikollinen harvoin "paranee" muuten kuin tulemalla uskoon tai ottamalla överit.

Mutta tällaista tällä kertaa.. Ei pitäisi ajatella liikaa. Hyvää yötä.

Tulin töistä, kaadoin tilkan skotlantilaista laatublended-juomaa yömyssyksi ja tuumin tätä mennyttä yötä. Mietin kuinka voisin parhaiten kuvailla saapunutta pikkujouluaikaa ja sen tuomia lieveilmiöitä, lähinnä niitä idiootteja jotka kerran vuodessa lähtee kylille, siis sinne firman pikkujouluihin juomaan sitä ilmaista viinaa sen kerran kun sitä saa, kerran vuodessa ja kuinka sitten käy. Tai eivät he ole idiootteja, kuinka voisivatkaan olla kun sen yhden ainoan kerran vuodessa liikenteeseen lähtevät nolaamaan itsensä kun loput 364 päivää ovat ihan mukavia heppuja.

Tuntuu vaan että ne jotka käyvät useammin osaavat olla vähemmän hönöjä, tai sitten se hönöys jakautuu tasaisemmin vuoden varrelle hönöys-kertoimen pysyessä samana. Tarkoitan että se edustaja joka käy kerran vuodessa kylillä firman pikkujouluissa, sen hönöys-prosentti on 100% sen yhden illan aikana. Mutta sen edustajan joka käy joka viikonloppu baarissa vonkaamassa, sen hönöys-prosentti on kerrallaan vain 1,92 % (100%:52=1,92%). Eli hönöyden määrä vuodessa pysyy samana, mutta sen pikkujoulu-hönön hönöys tulee kerralla ulos joten se tuntuu päällisin puolin monikymmenkertaiselta.

Kuitenkin, mietin kertoisinko niistä kaikista hönöistä joihin törmäsin, mutta totean että riittää kun kerron Anterosta. Anterossa on kaikki se mitä 100%:n pikkujouluhönö sisältää: Antero on kaatunut selälleen katuun kolmessa promillessa ja yötöistä palaava neito rientää auttamaan Anteroa. Anterolla on pieni haava takaraivossa, oksennukset rinnuksella mutta silti alkaa välittömästi tajuihin tultuansa vonkaamaan tuota neitoa; "Lähdekshä mun luo?" Neito kieltäytyy kohteliaasti ja viittoo virkavallan paikalle. Poliisipartion kysyessä kauniisti Anteron nimeä tämä vastaa "Mashiina!" Konstaapeli kysyy "Ahaa, ai mikä masiina?" Antero vastaa "No SEKSHIMASHIINA!!!" Antero on kovasti varma miehisestä viehätysvoimastaan ja kehuu rakastavansa kaikkia naisia ja kaikki naiset myös rakastavat häntä. Samalla Antero muistaa myös primitiivisen luolamies-puolensa ja alkaa takomaan rintaansa. Vittuilee partiolle minkä ehtii ja huutaa olevansa "KURKO!" Anteron uskottavuutta hieman vie auki oleva sepalus ja kosteahko läntti oikeassa lahkeessa. Vielä paikalla oleva neitonenkaan ei koe Anteroa kovin viehättäväksi. Välillä Antero huutaa "RAHAA LÖYTYY!", muttei siltikään se riitä taksiin edes seuraavaan kadunkulmaan - taskun pohjalla on muutama kolikko ja lompakko on pudonnut johonkin paikallisen tanssiravintolan miestenhuoneeseen Anteron halatessa posliinipönttöä. Ambulanssi käy paikalla, toteaa ettei Antero tarvitse hoitoa joten Antero on vietävä valtion hotelliin ettei loukkaa itseään enempää. Mutta ennen kaikkea, Antero on kurko, pikkujoulukurko.

Anterossa tiivistyy kaikki mitä 100%:n pikkujouluhönö sisältää. Anterolla on aamulla krapula.

Hyvää yötä. :)

Kotiuduin töistä, tuli tehtyä niitä 46 tuntia neljään päivään. En valita, koska näinä päivinä saa olla onnellinen siitä että yleensä omistaa varman työpaikan. Kuitenkin, valtava henkinen väsymys valtasi mieleni kun starttasin auton työpaikalta ja aloitin matkan kohti kotia. Tunsin sykkivän suonen otsallani mutta tyynnyttelin itseäni "nyt alkoi vapaat, ihan rauhallisesti..." Samalla muistin ettei skottilaista ole hetkeen ollut hyllyssä, joten päätin poiketa aikuistenjuomakaupan kautta.

Astuin sisään kauppaan ja valitsin hyllystä varman valinnan laadukasta skotlantilaista blended-tuotetta. Menin kassalle ja havaitsin myyjän olevan viinihyllyn luona opastamassa asiakasta. Odottelin hetken ja toisenkin, ja koska halusin kiirehtiä kotisohvalle päätin käydä myyjältä tiedustelemassa meneekö hänelle vielä kauan toisen asiakkaan palvelemisessa. Samalla huomasin tuon keinoturkkiin pukeutuneen asiakkaan olevan eräs jotenkuten tuntemani rouva, joka tekee työkseen samanlaista, keskiluokkaan kuuluvaa perustyötä kuin minäkin. Lievästä alkoholisoitumisesta kieli rouvan lähes huomaamattomasti vapiseva käsi ja nenän kohtuu kova punoitus, joka voisi saada aikaan jopa joulumielen toisenlaisissa olosuhteissa.  Kysyin kohteliaasti myyjältä ehtisikö hän kassalle kun minulla on hieman kiire. Asiakas loi minuun paheksuvan, ylimielisen katseen ja sanoi nenä noin 30 asteen yläviistossa "Meillä on tässä asia kesken!" Tunsin takahampaideni puristuvan yhteen ja elohiiren ilmestyvän silmäkulmaani. Siinä sekunnissa mieleni olisi tehnyt sanoa. "Hyvä rouva, se on aivan sama onko se Teidän punaviini rusinaista vai rypälemäistä kun kuitenkin sitä pöytäviinaa otatte jälkiruuaksi. Ottakaapa sitä tänään vaikka alkuruuaksi niin kaikki viinit maistuu sen jälkeen samalta!". Mutta ei, hymyilin kauniisti ja sanoin "Minä odotan." Myyjäkin tunsi lievää vaivautuneisuuttaa tilanteessa ja seurasi minua kassalle.

Pääsin jälleen auton rattiin ja huokaisin syvään. Kotimatkalla tunsin sykkeeni tasaantuvan kunnes puhelin soi ja minulta pyydettiin tuliaisina mitä ihmeellisimpiä asioita usean kakaran toimesta- vanhin pyysi farkkuja, keskimmäinen karkkia ja nuorin kaloja akvaarioon joka minun töissä ollessani oli hankittu (8. eläinlaji tähän talouteen). Vastasin jälkikasvulleni kohteliaasti takahampaat yhdessä "Kuulkaas nyt muruset. Isi ei nyt jaksa. Jutellaan huomenna jookosta". Puhelu päättyi ja hengitin jälleen syvään. Kotioven kun avasin, ensimmäinen kysyi kaloja, toinen farkkuja ja kolmas karkkia. Tajusin itkupotkuraivarin lähestyvän mutta tyydyin vain huutamaan "Iskä ei nyt jaksa!" Tuli ihana hiljaisuus. Hetki sohvalla, tilkka skottia ja taas kaikki hyvin. Lähdenpä tästä neuvottelemaan kaloista, karkeista ja farkuista. Cheers!

Alkoi vapaat, kaadoin tilkan skottilaista lasiin ja aloin tuumimaan tulevaa vapaata viikonloppua. Se olis taas iso koiranäyttely kaupungissa. Luojan kiitos olen vapaalla, koska työvuoro jos olisi iskenyt olisin siellä ollut pitämässä koiranäytöstä yleisölle tuon oman hurttani kanssa, nyt sinne menee joku muu. Eihän siinä mitään, hieno ajatus ja ihmisiä kiinnostaa, mutta minulla kun on taipumusta vähän katastrofaalisiin suorituksiin niin veikkaan että tuosta näytöksestä olisi jälleen tullut jotain kamalaa. Pari vuotta sitten tuloksena oli pari murtunutta kylkiluuta ja kuukauden sairasloma.

Jos olisin tuohon näytökseen tänä vuonna osallistunut, olisi ohjelma minun osaltani osapuilleen seuraavanlainen:

Paikalle päästyämme aloittaa koira uhoavan huutamisen kaikille ikkunasta näkyville uroksille ilmoittaen alfan (omasta mielestään) saapuneen paikalle. Otan koiran pois autosta. Se kiskoo hihnassa kaikkiin ilmansuuntiin ja ottaessani sitä hallintaan vähän jämäkämmin komentaen kauhistelee ensimmäinen kukkahattutäti fifi sylissään kuinka pahasti koiralle sanotaan, sehän pahoittaa mielensä siitä. Aloitamme siirtymisen sisätiloihin ja koira nostaa jalkaansa matkan varrella Audi A8:n alumiinivanteelle. Omistaja hyökkää paikalle ja koira onnistuu pienellä sujuvalla lanteen liikkeellä kohdistamaan suihkunsa myös herran italialaisille nahkakengille. Aloitamme siirtymisen sisätiloihin ja samalla oven avauksella vastaan tulee 120 kiloinen collie-harrastajatäti eväspatonki kourassaan. Koira haistaa patongin ja hetkessä haukkaa sen suuhunsa ottaen samalla mukaan osan rouvan peukalosta. Ensiapujoukkoja hälytetään paikalle.

Pääsemme suoraan siirtymään estradille. Kuuluttaja kuuluttaa näytöksen alkavaksi ja esittelee minua ja koiraani yleisölle samalla kun koira ottaa tukevaa paskomisasentoa ja vääntää kilon jöötin keskelle kehää. Kehäavustaja juoksee nolostuneena paikalle tuomaan kakkapussia ja minä vielä nolostuneempana alan siivota tuota haisevaa kasaa lattialta. Samalla naapurikehässä oleva alfa-rottweiler heittää haasteen kehiin haukahtamalla möreästi muutaman kerran ilmoittaen että sen mielestä kaikki saksanpaimenkoirat on homoja. Koira ottaa haasteen vastaan kiskaisten hihnassa purukalusto esillä ja nykäisee minut kumoon samalla kun yritän kauhoa pussiin sitä lämmintä läjää. Se hienosti suunniteltu tottelevaisuusesitys meni siinä.

Saan viimein koiran kuriin ja päästään siirtymään suojelunäytökseen. Koira puree hienosti maalimiestä ja yleisö tykkää kunnes tulee irroituksen vuoro. Yleensähän se menee hienosti mutta tällä kertaa kaikki on toisin. Komennan muutaman kerran "Irti!" ja kun mitään ei tapahdu kuiskaan vielä varuilta korvaan "Ole nyt kiltti, irroita edes tämän kerran nätisti niin saat pihviä kun päästään kotiin." Tyhmä yritys koska eihän se tietenkään ymmärrä mitä sanon mutta kuitenkin viimeinen oljenkorsi ennenkuin alan repimään koiraa irti molarista. Lopulta se irroittaa otteensa kauhean tappelun jälkeen mutta samalla hetkellä etsii uutta kohdetta vietilleen ja upottaa hampaansa minun vasempaan reiteen. Kyllä se heti tajuaa että "ups, no sori!" ja lopettaa nolostuneena mutta tunnen veren tihkuvan lahkeeni läpi ja onnun koiran kanssa hetkeksi pois paikalta.

Seuraavaksi koittaa nenähommien näytösnumero. Koitan saada koiraa kiinnostumaan siitä hajusta mitä pitäis löytää muttei se ota kuuleviin korviinsa eikä haistavaan nenäänsä sitä tuttua hajua mitä haluan sen etsivän. Paljon kiinnostavampaa on sen hallin toisessa päässä olevan villakoiranartun tuoksut, jolla on juoksuaika aluillaan. Tuollainen mahtiuroshan menee aivan sekaisin, silmät pyörii päässä ja on pakko päästä hässimään tuota ihanaa puudelia. Totean ettei tästäkään numerosta tule mitään joten siirrytään seuraavaan, viimeiseen ohjelmanumeroon. Maalimiehellä on yllä kokosuojapuku ja koiran olisi tarkoitus ottaa se kiinni kun se juoksee karkuun. Noh, komennan koiran matkaan ja kyllähän se sen kiinni ottaa muttakun edelleen on se ihana villakoiranarttu päälimmäisenä mielessä päättää koira purkaa ennemmin lisääntymisviettiä kuin suojeluviettiä. Koira laittaa etutassunsa tukevasti molarin lantiolle ja alkaa nylkyttää sen suojahousujen lahjetta. Siinä vaiheessa kun ehdin juosten paikalle suojelemaan itseäni ja koiraa enemmältä häpeältä, ruiskauttaa se kolmen metrin kaarella pesäpallonkokoisista täysistä kulkusistaan kaikki tavarat eturivin katsojien helmoille ja lahkeille. Mahtavaa sanon minä! Lopuksi minä onnun pois paikalta kulmahampaiden reiät reidessäni ja koira kävelee vierellä taivaallisen tyytyväinen ilme naamallaan läähättäen.

Täytyy myöntää, että olen ääääärimmäisen tyytyväinen että nyt osui vapaa viikonloppu. Cheers!

Tulin töistä, otin tilkan skottia ja aloin muistelemaan kuolemattomia lausahduksia:

1. "Jos olisin juossut kovempaa, olisin päässyt karkuun. Olen urheilija"- sanoi Seppo-17vee kun deodoranttia näpisti.

2. "Koskaan en ole amfetamiinia myynyt, enkä harrastanut prostituutiota." - sanoi Piri-Pirkko (50-v) ja alastomana kyykistyessään putosi sisältä pingispallollinen piriä.

3. "En tiennyt että perse on pimeä" - sanoi Rekka-Pekka kun takavalotonta rekkaa ajoi.

4. "Juon alkoholia vain ja ainoastaan koska pidän sen mausta!" - sanoi Alko-Asko kun katkokävelyä käveli.

5. "Huomasin kyllä että kytät on siinä, mutten tajunnut että ne on poliiseja" - sanoi Ville 15-vee kun mopolla karkuun ajoi.

6."Ai teitä on vain neljä, kohta tulee turpaan!" - sanoi Ville-50kiloo kun putkaan laitettiin.

7."Kaveri pyys mua hakeen sen auton, mut se unohti antaa avaimet joten porasin ton lukon ja siististi otin noi johdot ja laitoin sen niistä käyntiin, oikeesti, tää on mun kaverin auto, ihan oikeesti, mulla on lupa tähän, älkää ny,  ihan oikeesti." - sanoi Aki-Autorosvo kun corollaa pölli.

8. "Mä tiedän, tää on säälittävää, älkää pliiiiiis kertoko kellekään, jooko?" - sanoin Matti-Murtovaras kun kattoikkunasta laskeutui ja jäi lukkojen taakse ilman tikkaita.

9. "Oikeesti, tytöt tykkää tästä!" - sanoi Matti-Masturbo kun handuun veti lenkkipolun varrella.

10. "Miks sulla on kolme silmää?" - sanoi Seppo-Sekakäyttäjä kun naamaani tuijotti.

Tällaista..

Tulin töistä kotiin, avasin oluen ja mietin päivän tapahtumia. Ajettiin tänään syrjäseudulla ja tuli niin hyvä mieli kun ohitettiin alaluokkalaisten monipäinen joukko, josta jokainen nosti lapaa pystyyn kun ajettiin ohi. Väläytettiin vähän valoja ja moikattiin takas, kaikilla oli hyvä mieli.

Samalla tuli mieleen ne kerrat kun on törmätty vähän erilaiseen käytökseen vanhempien osalta. Ei ne sitä tahallaan ole tehneet, ainoastaan ajattelemattomuuttaan. Ei ole ihan yksi kerta kun on törmätty kävelykadulla äitiin jonka juniori vetää hampurilaista naamaan, ja äiti sanoo "Nyt jos et syö kiltisti niin poliisisetä vie putkaan", tai se iskä joka yrittää saada hallintaan kuritonta poikaansa "Jos nyt et ole kunnolla niin poliisisetä vie vankilaan." Kas kun eivät sanoneet "Tuo setä on mörkö ja vie teidät mörömörö-maahan jossa on aina pimeää ja te jäätte sinne kunnes kuolette!" Sinänsä tehokas keino saada lapset tottelemaan, mutta niin väärin. Se Matti-Petteri varmaan vertaa poliisisetää muumien mörköön.

Tietty vanhemmilla voi olla huonoja kokemuksia virkavallan edustajista, mutta tuskin ihan joka tapauksessa on reilua siirtää sitä niihin tenaviin. Joskus se sinivalkoinen auto voi olla sen Matti-Petterin ainoa tuttu pelastus. Tosin en yleensä ymmärrä sitä kun se iskä sanoo "kytät on mulkkuja" - jos mulla on ollut "mulkku" putkimies niin en minä niitä kaikkia pidä sellaisina. Mutta, joillakin urpoilla on tapana yleistää.

Joskus se lapsi saattaa eksyä, tai sitä seuraa joku pelottava setä tai muuten pelottaa. Eikä aina ole turvana sitä turvallista iskää tai äiskää, silloin se ainoa sataprosenttisen luotettava ihminen on siinä sinivalkoisessa autossa. Ja jos sitä mukulaa on koko ikänsä peloteltu sillä, ei se varmasti uskalla sitä autoa lähestyä!

Tämä oli nyt tällaista kuohuntaa, mutta joskus on vaan ajateltava.

Hyvää yötä toivoo mörkö. :)

Vietettiin tänään iskä-poika-päivää 3veen kanssa. Käytiin gymillä, kylpylässä ja pizzapaikassa syömässä. Vaikkei mitään sen kummempaa kasvatuksellista teemaa ollutkaan, opittiin paljon uusia asioita.

Kylpylään päästessämme mentiin saunaan ja siellä istui lauteilla muutamia eläkeiässä olevia äijänköriläitä. Lauteille noustessamme 3vee huusi "Iskaaa, sun olut unohtui!!!" Vastasin lievää nolostumista kokien "Ei iskällä nyt ole olutta." Istuttiin lauteille ja poika kävi katseellaan läpi jokaisen herran kädet ja totesi ettei kellään ollut olutta kourassa. "Ai, voiko miehet käydä saunassa ilman olutta?" "Kyllä voi" vastasin. Hilpeyttä herätti kun poika tokaisi "Tuossa kaiteella olis kyllä hilveen hyvä paikka sun oluulle."

Käytiin pulikoimassa ja palattiin city-saunaan jonka seinässä oli telkkari. Saunaseurana istui eläkeläismies joka avasi keskustelun ostos-tv:n sisällöstä. Totesi kuinka älyttömiä tuollaiset mainosohjelmat on, ja ihmetteli kuinka on mahdollista että niitä esitetään koska kukaan ei ole niin typerä että sieltä mitään ostaisi. Tokaisin kuitenkin vaimoni tilanneen sieltä samanlaisen paistinpannun jota siinä nyt näytettiin. Tuli syvä hiljaisuus, jonka rikkoi vain kiukaan kuiskaava sihinä. Herra niskat vajosivat nolostuneena muutaman sentin hartioiden väliin ja vaivaantuneena astui alas lauteilta. Avatessaan ovea 3vee huusi perään "Se on hyvä pannu!" Tunsin lievää ylpeyttä pojasta.

Kylpylän jälkeen oli aika mennä syömään paikalliseen kauppakeskukseen. Sisään astuessamme poika muisti paikan samaksi, jossa aikanaan opeteltiin perusasioita narkkareista. Poika kysyi "Onko täällä nyt niitä nalkkaleita?" Vastasin että ei ole, ja että narkkarit tulee paikalle silloin kun nuoret pääsee koulusta. "Miksi ne silloin tulee?" Vastasin "Siksi että ne myy silloin lapsille myrkkyjä." Odotin jo seuraavaa kysymystä, kunnes aulassa ollut kolikoilla toimiva autokeinu pelasti tilanteen- seuraavaan kysymykseen tuskin olisin osannut vastata tavalla jonka poika olisi ymmärtänyt.

Ruokaillessamme näimme kuitenkin ikkunasta Kossu-Keijon ja Masinol-Mikan. Keijo kantoi alkosta kaksi lekaa Tapiota sossun rahoilla ja pari istui kadulla olevalle puistonpenkille. Poikani katseli hetken touhua ikkunasta ja kysyi "Mitä nuo setät tekee?" Vastasin "Sedät juopottelee ja on kännissä, ne on rupuja." Poika selvästi mietti mitä se känni tarkoittaa, mutta varmasti ymmärsi sen kun hetken Mikaa ja Keijoa seurasi. Siinä Keijo sitten avasi sepaluksen ja alkoi lorottaa kadulle, poikani totesi "Katso iskä, lupu pissii kadulle." Olin jo valmiina soittamaan hätäkeskukseen vaikeasta kosmeettisesta haitasta katukuvassa, mutta herrat ymmärsivät poistua paikalta.

Opittiin siis useita asioita tänään:

1. penkkipunnerruspenkistä voi rakentaa lentokoneen jolla pystyy lentämään kuuhun sillä aikaa kun iskä nostaa punttia.

2. Iskä ei syty palamaan vaikka saunassa ei olekaan olutta.

3. Jotkut pitävät meidän paistinpannua huonona...vaikkei se ole...NIIN!

4. Nalkkalit elää iltaisin.

5. Luput hakee sossusta lahaa viinaan.

Tällainen päivä tänään. :)

Viimeisen kolmen vuorokauden sisään olen ollut; isä, aviomies, ystävä, kaveri, vihamies, hyvä, paha, eläintenhoitaja, siivoaja, rakentaja, kokki, renki, pyykkäri, kauppias, kuljettaja, mekaanikko, keksijä, viihdyttäjä, lohduttaja, kannustaja, komentaja, pyytäjä, antaja, väsynyt, univelkainen, heikko, avulias, kiukkuinen, nälkäinen, janoinen, tyytyväinen.. Minulla on sohva, tilkka single malt skotlantilaista lasissa...muttei mitään asiaa. Hyvää yötä. :)

Sain päivän hommat hoidettua ja kaadoin tilkan skottia lasiin. Tuumin tässä sitä kuinka vitutti vaihtaa maasturiin renkaita, kantaa ne alas vintiltä, kuinka paleli ja ranteeseen koski, nälkäkin alkoi olla eikä tunkkikaan toiminut toivotulla tavalla. Yövuoron jälkeen ei moinen homma voisi vähempää kiinnostaa. Noh, se tuli tehtyä aloin miettiä tätä vitutusta joka aina välillä iskee.

Tässä on tullut nähtyä kaikenlaisia valittajia, kuten se mummo jonka kerrostalon ylätasanteella on Mika nukkumassa Lasol-pullo vieressään. Mummo soittaa poliisin paikalle joka käskee Mikan lähteä kävelemään. Samalla mummo kertoo kuinka sydämestä ottaa moinen toiminta ja kuinka seuraavat yöt tullaan valvomaan kun se Mika siellä yönsä nukkui.

Tai se taloyhtiön puheenjohtaja joka odottaa että kello tulee 22.01 ja soittaa hätäkeskukseen kun naapurin betoniraudoittaja kavereineen katsoo jalkapalloa liian kovalla. Poliisipartion mennessä paikalle kaikki sujuu hyvin, volumet on hiljennetty kunnes se taloyhtiön puheenjohtaja tulee sinne partion selän taakse huutamaan "No niin homot, nyt tuli noutaja! Lähdette täältä putkaan niin ettei jalat maata koske! Niin!" Tilanne alkaa kärjistyä ja puheenjohtaja juoksee ulos kämpästä laittaen oven takalukkoon kun myllytys alkaa.

Tai se nuoriherra jonka tyttöystävä on jättänyt. Herra seisoo sillan kaiteella kun ei elämällä ole enää mitään annettavaa. Kaikki on mennyt, koskaan ei tule enää tapaamaan samanlaista tyttöä kuin tuo ihana nuori nainen joka nyt yllättäen lähti hasista myyvän Ahmedin matkaan.

Tai se myyntiedustaja jonka Audin perään on pappa ajanut liikennevaloissa. Puskuriin on tullut painauma, jonka korjaamiseen menee ainakin viikko ja jonka maalivauriota se merkonomi yrittää nenäliinalla hinkata tasaisemmaksi. Elämä on murtunut, mistä hän nyt löytää ehjän auton!?

Muistetaan kuitenkin, että toisaalla on mummo jonka asuntoon on juuri tunkeuduttu ja vanhus on sidottu tuoliin siksi aikaa kun piirongin laatikoita tyhjennetään. Tai jossain on perhe joka pakkasessa  katsoo liekeissä roihuavaa taloaan yöpuvut yllään. Tai jossain joku on saanut puukon rintaansa puolikkaan leijona-viinapullon takia. Tai jossain koululainen laittaa suoneen piriä jota on jatkettu konetiskijauheella. Tai jossain perhe istuu lähiomaisen vierellä sairaalassa ja odottaa mikä hengenveto on viimeinen. Jossain äiti avaa oven kun poliisi tulee tuomaan viestiä kun poika on menehtynyt liikenneonnettumuudessa.

Tietenkään en vähättele kenenkään huolia, mutta onneksi itse tajuan joskus vetää itseäni avarilla poskelle ja pakottaa miettimään, loppujen lopuksi asiat on aika hyvin.Usein ne aiheet on suurempia kuin renkaanvaihto, mutta silti niin pieniä.  Ja joskus tekisi mieli ottaa sitä mummoa, taloyhtiön puheenjohtajaa tai nuortamiestä olkapäistä ja ravistaa, ja huutaa "MIETI!!!"

Hyvää yötä..

Tulin eilen soitetuksi töihin ja tehtävän luonteen vuoksi vietin 10 tuntia sairaalan osastolla potilashuoneessa. Olin varustautunut pitkään vuoroon pienillä eväillä ja riittävällä määrällä energiajuomaa. Ei muuta kuin haalari niskaan ja menoksi..

Jo alkuvaiheessa totesin huoneessa olevan kohtuullisen lämmin ja mietin itsekseni että toisenlaiset kengät olisivat poikaa. En sitten lähtiessä tullut ajatelleeksi että maihinnousukengät ei ehkä paras vaihtoehto ole tuollaiseen sisävuoroon. Ensimmäisten tuntien jälkeen huomasin astuessani tuntuvan lätsähdyksen, joka siis tuntui kenkien sisäpuolella. Tuumin että on jo myöhäistä riisua niitä kenkiä ilman vakavaa ympäristöhaittaa, olihan kyseessä kuitenkin infektio-osasto. Olin kuitenkin huojentunut että kengät ovat suht uudet, vedenpitävät joten tuskin sieltä mitään ilmaan leviää, otan ne sitten pois vaikka autotallissa palattuani työmaalle.

Noh, seitsemän tunnin jälkeen totesin että nuo super-high-tech-tactical-maiharit eivät enää pidä tuoksuja sisällään, ja huomasin vieressä istuvan potilaankin elävän valtavaa myötähäpeää vuokseni. Huoneeseen astuva hoitajakin tuli etsimään "kadonnutta kuumemittaria", mutta olin vakuuttunut että hän etsi tuon käryn lähdettä. Katsoi sänkyjen alle ja odotti ilmeisesti löytävänsä kuolleen oravan tai vastaavaa, mutta poistui tuloksetta huoneesta. Hetken päästä poistuin huoneesta hetkeksi enkä voinut välttää spontaania naurun hörähdystä kun oven takana seisoi sairaala-apulainen hengityssuojan kasvoilla. Onneksi kuitenkin selvisi että hän oli menossa siivoamaan naapurihuonetta jossa oli ilmeisesti jotakin tarttuvaa tautia sairastava potilas.

Illan aikana tuli katsottua mm tv:n koko tarjonta kahdesta eri vastaanottimesta, ja erityisen mielenkiintoinen oli sokkokokki-ohjelman jakso. Siellä nätti brunette valmisti ateriaa, ja näytti kansalle kuinka monella eri tapaa porkkanankin voi kuoria. Tosiasiassa sen veitsenkäsittely oli niin kamalaa katsottavaa että jännityksellä odotin milloin se kokkiveitsi lipsahtaa ranteeseen ja kokkiohjelmasta muuttuu aito dokumentaarinen splatter-elokuva. Kuin ihmeen kaupalla tuo tyttönen selvisi kuitenkin loukkaamasta itseään, mutta loppuhuipennuksena kuitenkin palkitsi odotuksen sytyttämällä tv-keittiöön tulipalon. Samalla mietin että mielenkiintoinen tv-formaatti voisi olla sellainen, että laitetaan vaikka "viidakon tähtöset" yhtäaikaa keittiöön, annetaan niille teräviä kokkiveitsiä, kaasuliesi ja paljon kuivaa paperia. ja voittaja on se joka viimeisenä on pystyssä. Ohjelma tosin sitoisi valtavan määrän sairaankuljetuksen ja pelastuslaitoksen yksiköitä, joten sinänsä niillä varmaa parempaakin tekemistä olisi.

Selvisin kuitenkin kunnialla vuorosta ja ajelin myöhään kotiin. Tilkka kanadalaista yömyssyksi ja kyllä nukutti hyvin. :)

Tulin töistä, totesin ansainneeni tilkan kanadalaista aamumyssyksi. Olipa taas kaikennäköistä...mutta ehdottomaksi ykköseksi kohosi Hasis-Heikin ja Subutex-Sulon tapaus.

Tähän asti olen kuvitellut että sekaisimmillaan narkkari oli silloin kun Trippi-Teemu pysäytti lsd-flashbackin vaikutuksen alla Nissan Micran kilometrin mittaiselle moottoritieliittymälle, kun totesi ettei auto mahdu kääntymään siitä liittymästä...kuvitteli auton niin pitkäksi limusiiniksi että raapi päätään kuinkas tästä nyt edetään. Kas kun ei soittanut silloin hätäkeskukseen ja pyytänyt paikalle liikenteenohjausta.

Mutta ei, Teemu ei ollut mitään verrattuna Heikkiin ja Suloon. Kaverukset istuivat kamoissaan huoltoaseman pihalla henkilöautossa. Välillä laittoivat rojua ränniin ja välillä nappia naamaan, välillä vähän pössyteltiin. Kävin jutuilla ja päätin että täytyy jututtaa jannuja vähän auton ulkopuolella. Heikki nousi ulos autosta ja ihmettelin mikä käryää, kunnes todettiin että herran hipihopi-mallinen takki on tulessa. Onneksi takki oli kokoa XXXXXL ja Heikki kokoa XXXXS, muuten olisi saattanut jokunen palovammakin tulla. Kuitenkin, kaveri huomautti Heikille että sun takkis on muuten tulessa.. Heikki vastasi: "Häääähh, miitäää viiitttuaaa?" "Niin sun takkis on tulessa, kannattaisko sammuttaa tai ainakin riisua?" "Hääähhh, viiittttuuuuu.." Noh, taputeltiin liekki sammuksiin ja Heikki oli taas turvassa.

Olen vahvasti sitä mieltä, ettei meidän nuorille auta mikään nykymallin huumevalistus jossa kerrotaan kuinka vaarallisia huumeet on ja näytetään hasispiippujen ja ruiskujen kuvia. Ehkä paremman efektin antaisi se kun juhlasaliin raahattaisi Heikki ja Sulo, ehkä karttakeppiä hyväksi käyttäen esiteltäisi tyypillisiä narkomaanin fyysisiä piirteitä. Sitten lopuksi voitaisi haastatella Heikkiä: "Mitäs Heikki olet mieltä tästä peruskoulun opetuksesta?" Heikki vastaa: "Häääähhh, miiitääää viiiitttuuuuu?" Valistus=onnistunut.

Hyvää yötä. :)

Päivän oivalluksia:

- Kaupungin työmiehillä ei koskaan ole niin kiire etteikö ehtisi ottaa kupillista juhlamokkaa Nesteellä, ei edes silloin kun viisi autoa on romuttunut avoimeen katukaivon kanteen.

- Koira oksentaa autoon silloin kun sitä vituttaa.

- Piri-Pekka yrittää kiinni joutuessaan levittää kaiken amfetamiinin kadulle kun silmä välttää ja ilmoittaa sen olevan leivinjauhetta, ja kertoo harrastavansa leivontaa. Vaikka silmät pyörii päässä kuin sähkövatkain ei se silti leipuria miehestä tee.

- Partiokaveria vituttaa kun koira paskantaa autossa.

- On mahdotonta päästä kotiin asti töistä ilman että joku lapsista soittaa ja pyytää rahaa tai tavaraa kaupasta. Mukavaa vaihtelua ja halvempaa olisi välillä heitellä vitosen seteleitä ulos ikkunasta kilometrin välein.

- Katri Helenassa on enemmän munaa kuin Jari Sillanpäässä, siis henkisesti ja tv-lähetyksen aikana.

- Kanadalainenkin osaa tehdä viskiä. :)

Korostan, ettei tässä blogissa mainitut ihmis-/ammattiryhmät ole millään tavalla yleistämisen kohteena. Mutta kun nimiäkään ei voi käyttää niin jollakin ne on yksilöitävä kokemuksiin perustuen. Kiitos ja anteeksi. :)

Kävin muutaman päivän työreissulla Hämeenlinnassa koiran kanssa. Kaikki alkoi hyvin, ajoissa liikenteessä ja kaikki tavarat mukana. Menomatkalla totesin Kuhmoisten ja Padasjoen välillä taas radiokanavien katoavan ja ainoat mitä kuului pahimmillaan oli jälleen Radio Nova ja hengellinen Radio Dei. Mietin itsekseni että mikäli tuolta alueelta ajettaisi tilastot "henkilöauto vs rekka"-onnettomuuksista, havaittaisiin piikki tilastoissa. Minä kuitenkin selvisin siitä koettelemuksesta kilauttamalla kavereille, kunnes taas saatiin Radio Rock kuuluviin.

Päästiin perille ja työhommat saatiin aluilleen. Sinänsä aika tasapaksua hommaa oli, muutamia jännityksen hetkiä kuitenkin koettiin. Kuten se kun kaverin hieman suojeluvietikkäämpi malinois painoi leukansa erään kollegan jalkojen väliin ikäänkuin sanoen "liiku ihan vähän, edes hitusen...". Vähän sama asia kuin se idiootti keskiportaan johtaja ajaa karjapuskuri-maasturillaan kiinni ylämäessä liikennevaloissa edellä ajavan eläkeläisen Avensikseen - liiku vähän niin kolahtaa. Tai se kun oma koirani oli ensin yön yli keskustellut huutamalla naapuritarhan koiran kanssa siitä kumpi on kovempi jätkä, huumekoira vai pommikoira. Aamulla törmätessään välienselvittely meinasi yltyä fyysiseksi. Sinänsä normaalia eläimellistä toimintaa, täysin verrattavissa normaaliin viikonloppuyöhön kaupungissa. Joka perjantai sielläkin se myyntiedustaja ja varaosamyyjä väittelee siitä kumpi on alfa, ja lopulta nyrkit heiluu. Ainoa asia mikä ne erottaa mun koirasta on se että niillä on 2 promillea, mun koiralla 0. Näillä perusteilla havaitsin että koiralla ja idiootilla ihmisellä on yllättävän vähän eroa - idiootilla ihmisellä ei vaan ole kaulainta kaulassa ja järkevää ihmistä liinan päässä.

Viimein koitti kotiinlähdön aika ja kotimatka sujui rattoisasti. Kotipuolessa odotti yllärinä 12 vuotta vanha Jameson, josta aion nauttia pienen lasillisen illan päälle. Cheers! :)

Aamulla hymyilytti ja päivä näytti hyvältä-  poika hoitoon ja rauhassa hoitamaan sujuvasti asioita. Suunnitelma oli: rautakaupasta ruuveja, siitä mukavasti lauleskellen ajalen ostamaan hyllytavaraa toisesta kaupasta, siitä yhtä iloisena kuin Radio Novan juontaja öljykauppaan, trallallaa matkahuoltoon paketteja ja sen jälkeen lopuksi gymille naureskelemaan kavereitten kanssa. Loistava suunnitelma, elämä on niiiiiin ihanaa ja helppoa kun on hyvä mieli, hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, niiiiin......paskat!

Ajoin erikoisruuvikaupan ohi ja jatkoin matkaa kaupunkiin rautakauppaan. Rautakaupassa huomasin että mallipulttien mutterit oli erikoismittaisia lukkomuttereita joita rautakaupasta ei saa, ajoin toiseen rautakauppaan. Sieltäkään ei niitä löytynyt joten palasin 10 km erikoisruuvikauppaan josta niitä löysin. Enää ei laulattanut.

Seuraavaksi suuntasin sinne hyllykauppaan, hankin hyllytavaran ja ajattelin että kyllä se päivä tästä vielä paranee. Kannoin hyllyt autolle ja huomasin että se on niin täynnä niitä helevetin matkahuoltoon meneviä paketteja, ettei sitä hyllytavaraa saa mahtumaan kyytin muutoin kuin giljotiini-tyyppisellä lastausvaihtoehdolla kuljettajan penkin taakse joten päätin jättää tavaran kauppaan ja lähteä viemään niitä paketteja. Enää ei edes hymyilyttänyt. Tämä oli vasta alkua, loppupäivästä se giljotiini ei tuntunut yhtään pahalta vaihtoehdolta.

Ajoin matkahuoltoon, klo oli 12.58, ja tunnollisena kansalaisena laitoin pysäköintikiekon osoittamaan klo 13:a - merkissä luki että pysäköinti sallittu matkahuollossa asioinnin ajan, max 15 min. Kannoin yhteensä 60 kg paketteja sisään, kirjoitin osoitelaput, jonotin ja viimein pääsin virkailijan pakeille. Tiskin takana oli hieman hitaan oloinen harjoittelija jota kokeneempi opasti. Kaikesta päätellen oli konekirjoituskurssit jääneet väliin kaksisormijärjestelmän naputtaessa tietoja koneelle. No ei se mitään, odotin ja hymyilin virkailijalle tämän opiskellessa uusia asioita ja viimein sain asian hoidettua, paketit vaa'alle, punnitus, tarrat kylkeen ja menoksi. Ulos päästyäni huomasin että tuulilasiin oli ilmestynyt yksityisen pysäköintivalvontafirman maksulappu 60 € ja kello oli 13.20. Katselin ympärilleni eikä ketään näkynyt. Noh, oma moka, otin lapun taskuun ja alkoi vituttaa. Tuumin ettei tämä päivä nyt niin hyvin lähtenytkään käyntiin.

Menin sinne gymille, kaikki painoi niin helevetisti ja lähdin pois. Ajoin autolla läheiselle huoltamolle, laitoin pysäköintikiekkoon seuraavan puolituntisen ja lähdin kävelemään pihan poikki sisäänkäynnille. No eiköhän siihen ovien eteen aja romanipariskunta mersullaan, nousee autosta ja hirveää möykkää pitäen kävelee sisään huoltamolle. Mersu tukkii koko liikenteen piha-alueella ja kansalaiset jäävät tyytyväisinä odottamaan taakse että tämä pariskunta saa asiansa hoidettua. Kuinka ollakaan huomaan tilannetta todistaneen lappuliisan piha-alueella tutkivan pysäköityjen autojen parkkikiekkoja. Tyyppi ei tunnu olevan ollenkaan kiinnostunut tuosta mersusta, joten huomautan häntä ystävällisesti että mersu on pysäköity väärin, siinä ei ole pysäköintikiekkoa ja kaiken lisäksi se estää muun liikenteen. "Mitä meinasit asialle tehdä?" kysyin. "Nooh, ehkä se siitä siirtyy ihan kohta"-hän vastasi. Tunsin kuumottavan tunteen niskassani ja otsasuonen sykkivän. Kerroin hänelle saamastani kohtelusta hetkeä aiemmin ja sanoin että jos hän ei jumalauta saa sitä lappua vietyä tuolle mersukuskille kouraan niin anna ne vehkeet mulle niin minä käyn hoitamassa asian. Lappuliisa kieltäytyi. Tunsin väkivaltaisten ajatusten valtaavan mieleni joten koin kaikkien parhaaksi olevan jos väistyn tilanteesta ja menen hoitamaan asiani sisätiloihin. Sain ostokset tehtyä, poistuin autolla paikalta mersun jäädessä edelleen paikalleen.

Seuraavan kerran kun lähden asioille, laitan kulmahousut jalkaan ja ylle valkoisen paidan henkseleineen niin säästyn parkkisakoilta vaikka miten pysäköisin..

Otan oluen, jo nyt...